Perimmäinen rock-& roll-sessiomies, Leon Russellin pitkään ja tarinalliseen uraan kuului yhteistyötä musiikin ikonien lähes koko joukon kanssa Jerry Lee Lewisista Phil Spectoriin ja Rolling Stonesiin. Samanlainen eklektisyys ja laaja-alaisuus näkyi myös hänen soolotyössään, jossa hänen viehättävän karhea äänensä yhdistyy maalaismaiseen, mutta rikkaaseen suopoppiin, jossa yhdistyvät country, blues ja gospel. Claude Russell Bridges syntyi 2. huhtikuuta 1942 Lawtonissa Oklahoman osavaltiossa. Hän aloitti klassisen pianonsoiton opinnot kolmevuotiaana, ja kymmenen vuotta myöhemmin hän otti käyttöön trumpetin ja perusti ensimmäisen yhtyeensä. 14-vuotiaana Russell valehteli ikänsä saadakseen keikan Tulsa-yökerhossa, jossa hän soitti Ronnie Hawkinsin & The Hawksin takana ennen kuin hän kiersi Jerry Lee Lewisin tukena. Kaksi vuotta myöhemmin hän asettui Los Angelesiin, opiskeli kitaraa legendaarisen James Burtonin johdolla ja esiintyi Dorsey Burnetten ja Glen Campbellin sessioissa. Spectorin maineikkaan studioryhmän jäsenenä Russell soitti monilla 60-luvun hienoimmista pop-singleistä ja sovitti myös sellaisia klassikoita kuin Ike & Tina Turnerin monumentaalinen ”River Deep, Mountain High”; muita hittejä, joihin hän vaikutti, ovat muun muassa Byrdsin ”Mr. Tambourine Man”, Gary Lewisin & The Playboysin ”This Diamond Ring” ja Herb Alpertin ”A Taste of Honey”.
Vuonna 1967 Russell rakensi oman äänitysstudion ja levytti yhdessä kitaristi Marc Bennon kanssa ylistetyn Look Inside the Asylum Choir LP:n. Kiertäessään Delaney & Bonnien kanssa hän teki ensimmäisen lauluntekijähittinsä Joe Cockerin lukemalla ”Delta Lady” -biisillä, ja vuonna 1970, kun hän perusti oman Shelter Records -jäljennöksensä, hän järjesti myös Cockerin legendaarisen Mad Dogs & Englishmen -kiertueen. Kun sitä seurannut kiertue-elokuva toi Russellille ensimmäisen todellisen valtavirran huomion, hän julkaisi samannimisen soolo-LP:n, ja vuonna 1971 hän esiintyi George Harrisonin Concert for Bangladeshissa B.B. Kingin, Eric Claptonin ja Bob Dylanin sessioiden jälkeen. Rolling Stonesin kanssa tehtyjen kiertueiden jälkeen Russell keskittyi yhä enemmän soolouraansa, ja vuonna 1972 julkaistulla Carney-levyllä hän saavutti kakkossijan ja teki ensimmäisen pop-hittinsä singlellä ”Tight Rope”. Vuonna 1973 julkaistun kolmen LP:n Leon Live -levyn menestys vahvisti Russellin mainetta konserttien vetonaulana, mutta country-henkinen studioteos Hank Wilson’s Back sai huomattavasti laimeamman vastaanoton, samoin kuin vuonna 1974 julkaistu Stop All That Jazz. Vuoden 1975 albumi Will O’ the Wisp palautti kuitenkin hänen kaupallisen loistonsa, kiitos suurelta osin ihastuttavan singlen ”Lady Blue”.
Kesäkuussa 1975 Russell meni naimisiin laulaja Mary McCrearyn kanssa; seuraavana vuonna pariskunta teki yhteistyötä The Wedding Album -albumilla, joka julkaistiin hänen vastaperustamansa Paradise Records -levy-yhtiön kautta. Myös vuonna 1976 Russellin säveltämä ”This Masquerade” toi laulaja George Bensonille Grammy-palkinnon. Russell ja McCreary yhdistyivät uudelleen vuoden 1977 Make Love to the Music -albumille, ja soolo-americanan valmistuttua Russell liittyi yhteen Willie Nelsonin kanssa vuoden 1979 Willie & Leon -albumille. Sen jälkeen hän vietti seuraavat kaksi vuotta kiertämällä bluegrass-yhtyeensä New Grass Revivalin kanssa ja julkaisi live-LP:n vuonna 1981; vaikka Paradise lopetti toimintansa myöhemmin samana vuonna, levy-yhtiö aktivoitiin uudelleen vuoden 1984 Hank Wilson, Vol. 2:n ja Solid State -levyjä varten. Russell vietti loppuvuoden vuosikymmenen pitkälti musiikin ulkopuolella ja ilmestyi uudelleen vasta vuonna 1992 Bruce Hornsbyn tuottamalla Anything Can Happen -levyllä. Albumi ei kuitenkaan herättänyt juurikaan fanfaareja, ja sitä seurasi toinen pitkä jakso suhteellista toimettomuutta ennen vuonna 1998 julkaistua Hank Wilson, Vol. 3: Legend in My Time -albumia. Face in the Crowd ilmestyi vuotta myöhemmin. Uudelle vuosisadalle siirryttäessä Russell julkaisi Moonlight & Love Songs -cover-albumin vuonna 2002, jota seurasi Angel in Disguise viisi vuotta myöhemmin vuonna 2007. Vuonna 2008 ilmestyi kolmikko Almost Piano, Bad Country ja In Your Dreams.
Russellin vuodet erämaassa päättyivät vuonna 2010, kun pitkäaikainen ihailija Elton John otti pianistiin yhteyttä duettoalbumin äänittämisestä. T-Bone Burnettin tuottama The Union sai hyviä arvosteluja ja myyntiä ja elvytti Russellin uran kertaheitolla. Soitettuaan yhteisen kiertueen Johnin kanssa Russell palasi tien päälle yksin ja ehti lopulta nauhoittaa soolokomebackin nimeltä Life Journey, joka ilmestyi huhtikuussa 2014. Russellin terveys oli kuitenkin ollut laskusuunnassa, ja hän kuoli unissaan kotonaan Nashvillessä 13. marraskuuta 2016. Ennen kuolemaansa hän sai valmiiksi uusia äänityksiä sisältävän albumin tuottaja Mark Lambertin kanssa. Nämä sessiot ilmestyivät nimellä On a Distant Shore syyskuussa 2017.