Kuolevan prima ballerinan Anna Pavlovan viimeiset sanat: ”Laittakaa joutsenpukuni valmiiksi”

Hän on yksi suurimmista prima ballerinoista, jotka ovat siunanneet paitsi Venäjän myös maailman näyttämöä. Eikä hän ohuine nilkkoineen ja pitkine raajoineen edes vastannut tuon ajan balerinan fyysisiä standardeja. Hän joutui lisäämään puukepin pointe-kenkiinsä, jotta hän pystyi tanssimaan voimakkaasti kaarevilla jaloillaan.

Pavlovan omistautuminen ja sammumaton intohimo balettia kohtaan päihitti venäläisissä akatemioissa asetetut suoritus- ja vartalostandardit, jotka olivat yhtä tiukat kuin fyysiset lait. Ja hänen rakkautensa taiteeseen oli hänen rakkautensa elämään – kun hänellä todettiin keuhkokuume, hän joutui valitsemaan, ottaisiko hän aikaa leikkaukseen ja parantumiseen vai jatkaisiko hän esiintymistä, päätös, joka johti hänen kuolemaansa.

Anna Pavlova syntyi vuonna 1881 Pietarissa, venäläisessä taiteen kehdossa. Hän oli pieni tyttö, kun hänen äitinsä vei hänet keisarilliseen Mariinski-teatteriin katsomaan Ruususen esitystä Marius Petipan alkuperäisessä tuotannossa. Esitys itsessään oli ylenpalttinen spektaakkeli, ja tyttö lähti teatterista täysin lumoutuneena, rakastuneena balettitaiteeseen, lumous, joka ilmeni hänen elämänsä jokaisella osa-alueella aina viimeiseen päivään saakka.

Ensimmäisen kerran koe-esiintymisensä keisarilliseen balettikouluun Anna oli yhdeksänvuotias. Hänet hylättiin ”sairaana” pidetyn ulkonäkönsä ja nuoruutensa vuoksi, mutta seuraavana vuonna hänet kuitenkin hyväksyttiin. Hänen ensimmäinen esiintymisensä näyttämöllä oli Un conte de fées (Reilu tarina), jonka Petipa lavasti koulun oppilaille. Hänen tarinansa ei ole mikään satutarina tyyliin ”hän oli lahjakas ja hämmästytti yleisöä esityksellään”, vaan Anna Pavlovalla oli vaikeuksia kaikkien harjoitusvuosiensa aikana. Ja silti hän sinnitteli.

Ollessaan vielä opiskelija Pavlovaa pilkkasivat aina muut oppilaat, jotka antoivat hänelle lempinimiä kuten ”La petite sauvage” (Pieni villi) ja ”Luuta”. Mikään ei kuitenkaan voinut estää Pavlovaa ryhtymästä ballerinaksi. Tyttö harjoitteli ja harjoitteli jokaista opittua askelta. Hän otti jopa ylimääräisiä tunteja joiltakin sen ajan merkittävimmiltä opettajilta: Pavel Gerdtiltä, Keisarillisen baletin, Bolshoi Kamenny -teatterin ja Mariinski-teatterin Premier Danseur Noblelta, Christian Johanssonilta, Venäjän keisarillisen baletin valmentavalta balettimestarilta, Nikolai Legatilta, Venäjän keisarillisen baletin ja Mariinski-teatterin tanssijalta sekä Enrico Cecchettiltä, jota pidettiin tuolloin suurimpana balettivirtuoosina ja joka nykyäänkin tunnetaan yhä edelleen käytössä olevasta Cecchetti-menetelmästään.

Mitä ikinä olikaan opittavaa, Pavlova opetteli sen. Kenelle tahansa oli annettava jotain balettitanssiin liittyvää, Pavlova otti sen vastaan. Vuonna 1898 hän kirjoittautui classe de perfectioniin ja hänestä tuli entisen prima ballerinan ja opettajan Ekaterina Vazemin oppilas. Kaikki kova työ, väsymätön harjoittelu ja tunnit tuottivat Pavlovalle tulosta.

Mutta silti hänen uransa ei ollut niin menestyksekäs kuin voisi kuvitella. Ollessaan viimeistä vuottaan keisarillisessa balettikoulussa Pavlova esiintyi monissa rooleissa pääsarjassa. Hän valmistui 18-vuotiaana ja siirtyi keisarilliseen balettiin koryfeena. Hänen ensimmäinen virallinen debyyttinsä Mariinski-teatterissa oli Pavel Gerdtin Les Dryades prétendues (Väärät Dryadit), ja hänen esityksensä toi hänelle mainetta, sillä monet kriitikot, erityisesti historioitsija ja kriitikko Nikolai Bezobrazov, ylistivät sitä.

Aikana, jolloin Petipan tiukka akateemisuus oli huipussaan, Pavlova voitti yleisön sympatiat tyylillään, joka vastusti monia akateemisia sääntöjä. Hänellä oli huono vuoro; hän oli liian energinen, mikä aiheutti hänelle monia virheitä; hän tanssi koukistetuin polvin; hänen kierroksensa oli sijoitettu väärin; hänellä oli väärin sijoitetut port de bras. Mutta se, mitä yleisö ei voinut vastustaa, oli hänen intohimonsa ja intohimonsa lavalla.”

Hänestä tuli Petipan suosikki, ja Petipa opetti hänelle henkilökohtaisesti Paquitan nimiroolin, Gisellen, kuningatar Nisian elokuvassa Le Roi Candaule ja prinsessa Aspician elokuvassa Faaraon tytär. Hän nousi nopeasti urallaan. Vuonna 1902 hänestä tuli danseuse, kolme vuotta myöhemmin première danseuse ja vain vuotta myöhemmin, vuonna 1906, Pavlovasta tuli prima ballerina. Paitsi että Petipa muokkasi hänelle monia grand pas’ita, fanaattiset balettimiehet ihailivat häntä, ja hänellä oli paljon faneja, jotka kutsuivat itseään Pavlovatseiksi.

Vuonna 1901 balerina Mathilde Kschessinska valmensi Pavlovaa ottamaan vastaan Nikyan roolin La Bayadèressa, koska hän oli raskaana. Kschessinska oli tyytymätön roolin luovuttamiseen ja oli vakuuttunut siitä, että Pavlova ei onnistuisi hänen teknisen huonommuutensa vuoksi. Päinvastoin, yleisö piti Pavlovaa täydellisenä, erityisesti ”Sävyjen valtakunta” -kohtauksessa.

Hänen tunnetuin roolinsa oli Kuoleva joutsen -elokuvassa, jonka venäläinen koreografi ja tanssija Mihail Fokine oli tehnyt Pavlovalle soolokoreografian. Kun Ballets Russes perustettiin Pariisissa vuonna 1909, Pavlova työskenteli seuran perustajan, venäläisen taidekriitikon ja baletti-impresaarion Sergei Diagilevin kanssa. Tänä aikana hänelle oli tarkoitus antaa päärooli Mihail Fokinen kirjoittamassa Tulilinnussa, mutta Igor Stravinskyn ja tämän avantgardistisen partituurin kanssa syntyneiden väärinkäsitysten vuoksi Pavlova kieltäytyi roolista, ja se annettiin hänen kilpailijalleen, venäläiselle prima ballerinalle Tamara Karsavinalle.

Vuonna 1912 venäläinen suosikkibalerina jätti kotimaansa ja asettui Englantiin, Hampstead Heathin pohjoispuolella Lontoossa sijaitsevaan Ivy Houseen, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Hänellä oli talonsa takapihalla koristeellinen järvi, jossa hän piti lemmikkijoutseniaan. Nykyään siellä on skotlantilaisen kuvanveistäjän George Henry Paulinin tekemä Pavlovan patsas.

Muutettuaan Englantiin Pavlova vaikutti brittiläiseen balettiin ja sen kehitykseen. Hänellä oli suuri vaikutus Alicia Markovan uraan, joka oli ensimmäinen brittiläinen ballerina, josta tuli balettiseuran päätanssija.

Vuoden 1914 tienoilla Pavlova perusti oman komppaniansa ja kiersi maailmaa esittäen ohjelmistoa, joka koostui pääasiassa Petipan teoksista, mukaan lukien monet erityisesti hänelle koreografioidut kappaleet. Myöhemmin hän alkoi esittää ”etnisiä” tansseja, joita hän oppi paikallisilta opettajilta paikoissa, joissa hän matkusti ja esiintyi. Hän esitti itäintialaisia, japanilaisia ja meksikolaisia tansseja.

Hän oli naimisissa managerinsa ja kumppaninsa Victor Dandrén kanssa, joka julkaisi vuonna 1932 tanssijan elämäkerran Anna Pavlova: In Art & Life, ja hänen kuolemansa jälkeen hänen tuhkansa sijoitettiin Pavlovan tuhkien alle. Hän kuvasi Anna Pavlovaa suureksi eläinten ystäväksi, joka piti kotonaan monia eläimiä, kuten koiria, siamilaiskissaa ja erilaisia lintuja, joiden joukossa tietenkin hänen suosikkinsa, joutsenet.

Vuoden 1931 alussa Pavlova oli kiertueella Haagissa ja sairastui keuhkokuumeeseen. Lääkärit kertoivat hänelle, että selvitäkseen sairaudesta hänen täytyisi käydä leikkauksessa ja että hän ei todennäköisesti pystyisi enää tanssimaan.

Lue toinen tarina meiltä: Tutun historia – ballerinan tunnusomainen asu

Kieltäytyen lääkärien neuvoista Pavlova sanoi: ”Jos en voi tanssia, olen mieluummin kuollut.” Hän kuoli 23. tammikuuta 1931 Hotel Des Indesissä Haagissa, vain kolme viikkoa ennen 50-vuotissyntymäpäiväänsä. Entä hänen viimeiset sanansa? ”Laittakaa Joutsenpukuni valmiiksi.”