Kahdeksan vuotta kolminkertaisen ydinvoiman sulamisen jälkeen Fukushiman ykkösen vesiongelmat eivät näytä laantumisen merkkejä. 1:n vesiongelmat eivät näytä laantumisen merkkejä

Tämä on ensimmäinen osa sarjasta, jossa tarkastellaan, miten koillisosa ja kansakunta edistyvät maaliskuussa 2011 tapahtuneen maanjäristyksen, tsunamin ja ydinvoimakriisin käsittelyssä.

OKUMA, FUKUSHIMA PREF. – Lähes tuhat varastosäiliötä on hajallaan Fukushiman ykkösydinvoimalassa, ja niissä säilytetään huikeat 1,1 miljoonaa tonnia käsiteltyä vettä, jota käytetään pitämään sulaneet reaktorisydämet viileinä niiden ruostuessa auringossa.

Voimalaitosta hallinnoiva Tokyo Electric Power Company Holdings Inc. eli Tepco suunnittelee rakentavansa lisää jättiläismäisiä säiliöitä, jotta niihin mahtuisi vielä toiset 0,27 miljoonaa tonnia, mikä vastaa suurin piirtein 108:aa olympialaisten kokoista uima-allasta. Uusien säiliöiden odotetaan saavuttavan täyden kapasiteettinsa neljässä tai viidessä vuodessa.

Kunkin säiliön täyttyminen kestää seitsemästä kymmeneen päivää, ja siihen mahtuu 1 000-1 200 tonnia nestettä, Tepcon virkamiehet kertoivat toimittajille Japanin kansallisen lehdistöklubin helmikuussa järjestämällä kierroksella. On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun Fukushiman ykkösreaktori kärsi kolmesta ytimen sulamisesta, jotka laukaisi Itä-Japanin suurta maanjäristystä seurannut tsunami, mutta säiliöiden tilanne saattaa olla merkki siitä, että Tepco ei ole vielä saanut laitosta hallintaan.

”Tila ei ole suuri ongelma tässä vaiheessa, mutta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, kun olemme alkaneet poistaa sulaneen polttoaineen jäännöksiä, tarvitsemme tiloja niiden varastoimiseksi ja säilyttämiseksi”, Akira Ono, Fukushima No. 1 Decontamination and Decommissioning Engineering Co.:n puheenjohtaja, Tepcon yksikkö, joka valvoo käytöstäpoistoprosessia, sanoi lehdistötilaisuudessa tammikuussa.

Vesikysymys syö sekä tilaa että resursseja, mutta ratkaisua tuskin syntyy lähiaikoina.

Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA julkaisi marraskuussa raportin, jossa sanottiin, että laitospaikan fyysiset rajoitteet ”jättävät vain vähän tilaa lisäsäiliöille” sen lisäksi, mitä Tepco on osoittanut.

IAEA:n raportissa sanottiin edelleen, että se uskoo pilaantuneen veden varastoimisen ”maanpäällisiin säiliöihin . . voi olla vain väliaikainen toimenpide siksi aikaa, kun tarvitaan kestävämpää ratkaisua”, ja ”päätös loppusijoitustavasta olisi tehtävä pikaisesti.”

Tepco ei ole varannut vuoden 2020 jälkeiselle ajalle lisätilaa käsitellyn veden säilyttämiselle laitosalueella, eikä se suunnittele sitä tällä hetkellä. Laitoksen mukaan säiliöistä tulee todennäköisesti päänvaivaa, jos ne jäävät laitokselle.

”Siinä vaiheessa meidän on ehkä mietittävä uudelleen, miten käytämme tilaa”, Ono sanoi.

Kahdeksan vuotta sitten, kun hirvittävä tsunami iski, koko laitos menetti tehonsa ja reaktorit 1, 2 ja 3 menettivät jäähdytysainetta aiheuttaen ylikuumenemisen ytimissä. Polttoainesauvat sulivat tämän seurauksena, ja niistä valui sulaa polttoainetta, joka paloi niiden paineastioiden läpi ja kerääntyi niiden primäärisäiliöihin. Tämän jälkeen reaktoreissa 1, 3 ja 4 tapahtui vetyräjähdyksiä.

Tepcon on ruiskutettava vettä reaktoreihin loputtomiin pitääkseen sulaneet reaktorisydämet viileinä, mutta polttoaineen ja siihen liittyvien roskien kanssa kosketuksiin joutunut vesi on vuotanut vaurioituneista suojasäiliöistä reaktorirakennusten kellaritiloihin, jonne virtaa päivittäin tonneja tuoretta pohjavettä vaurioituneisiin seinämiin tehtyjen reikien läpi.

Saastunut vesi pumpataan pois ja johdetaan Advanced Liquid Processing System -nimisen suodatuslaitteen läpi – jonka on tarkoitus poistaa kaikki radionuklidit tritiumia lukuun ottamatta – ja varastoidaan säiliöihin.

Tepco on ryhtynyt toimenpiteisiin rajoittaakseen reaktorirakennuksiin suotautuvan pohjaveden määrää, muun muassa kaivoilla, joilla se pysäytetään ja ohjataan pois, ja rakennusten ympärillä olevalla maanalaisella jääseinämällä, joka estää kaiken sisäänvirtauksen.

Tepcon mukaan reaktorirakennuksiin suotautuu kuitenkin päivittäin noin 83 tonnia vettä. Vaikka tämä on parannus edellisvuosien noin 300 tonnista, Tepcon on jatkuvasti tehtävä lisää säiliöitä.

Tepco odottaa tällä hetkellä hallituksen paneelin neuvoja siitä, mitä tehdä tritiumin saastuttamalle vedelle. Paneeli harkitsee viittä loppusijoitusmenetelmää: maahan ruiskuttaminen, mereen laskeminen tritiumpitoisuuden laimentamisen jälkeen, purkaminen höyrynä, purkaminen vetynä ja jähmettäminen, jota seuraa maanalainen hautaaminen.

Tritium on vedyn radioaktiivinen muoto, joka muodostuu luonnossa ja on yleinen ydinreaktorien sivutuote. Suurina määrinä altistuminen voi olla vaarallista erityisesti nieltynä tai hengitettynä. Asianmukaisesti käsiteltynä tritiumin uskotaan kuitenkin aiheuttavan vain vähän tai ei lainkaan terveysriskejä. Esimerkiksi tavallisessa vesijohtovedessä on tritiumia, mutta talous-, kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan sillä ei ole todettu olevan haittavaikutuksia.

Käsitellyn tritiumveden päästäminen mereen on yleinen käytäntö ydinvoimaloissa ympäri maailmaa.

Jotkut asiantuntijat, kuten ydinvoiman sääntelyviranomaista johtava Toyoshi Fuketa, pitävätkin tätä parhaana vaihtoehtona Fukushiman kannalta.

”Veden varastoinnin pitkittyminen noissa säiliöissä vaikeuttaa Tepcolle voimalan käytöstä poistamista entisestään. Näiden säiliöiden varastointiin käytetään rajallisia resursseja, ei vain rahaa vaan myös muita resursseja”, Fuketa sanoi lehdistötilaisuudessa syyskuussa.

”Mitä kauemmin varastoimme vettä, sitä suurempi vaikutus sillä on Fukushiman ykkösvoimalan käytöstäpoistoon.”

Mutta on olemassa huoli siitä, miten mereen päästäminen voi vaikuttaa kalastukseen, joka yhä yrittää toipua ydinkriisistä.

Kalastus alueella on aloitettu uudelleen koeluontoisesti, ja työntekijät tekevät edelleen säteilytarkastuksia ennen kuin he lähettävät saaliinsa kalamarkkinoille. Fukushiman prefektuurin edustan vedet ovat kahden merivirtauksen – pohjoisesta tulevan Oyashion ja etelästä tulevan Kuroshion – yhtymäkohdassa, mikä luo hyvät kalastusalueet, jotka ovat olleet elintärkeä osa maatalousprefektuurin taloutta.

Kahdeksan vuotta ydinvoimalaitoksen sulamisen jälkeen asukkaat kamppailevat kuitenkin edelleen vakuuttaakseen maailman siitä, että alueen kalat ovat turvallisia syötäviä. Monet uskovat, että jo pelkkä yleinen käsitys rampauttaa Fukushiman kalastusteollisuuden uudestaan, jos saastunutta vettä päästetään mereen – vaikka tritiumia olisi saatu vähennettyä alle kansainvälisten normien.

Luottamusongelmat vaivaavat edelleen Tepcoa sen jälkeen, kun se väitti ALPS:n suodattavan jäähdytysvedestä kaikki radionuklidit paitsi tritiumin. Viime elokuussa kävi ilmi, että väitetysti käsitelty vesi sisälsi edelleen muita vaarallisia epäpuhtauksia, kuten jodia, cesiumia ja strontiumia. Osa pitoisuuksista ylitti nykyiset turvallisuusrajat.

Tämä on suututtanut Fukushiman asukkaita entisestään ja vaikeuttanut heidän suostumuksensa saamista säiliöissä olevan veden mereen laskemiselle.

METI:n järjestämässä julkisessa kuulemistilaisuudessa elokuussa osallistujat kehottivat hallitusta ja Tepcoa harkitsemaan, voisivatko ne harkita, voisivatko ne varastoida veden muualle kuin mereen laskemisen sijaan.

”Ilman kansallista keskustelua ja ilman Japanin kansalaisten tai tuotteitamme tuovien maiden ymmärrystä vastustan Fukushiman prefektuurin kalastajana jyrkästi suunnitelmaa päästää käsitelty vesi mereen”, Fukushiman prefektuurin kalastusosuuskuntien liiton (Fukushima Prefectural Federation of Fisheries Cooperative Association) puheenjohtaja Tetsu Nozaki sanoi kuulemisessa.

”ALPS-käsitellyn veden päästäminen mereen tällä hetkellä olisi tuhoisa isku Fukushiman kalastajille ja veisi heiltä heidän kovan työnsä ja motivaationsa”, hän sanoi.

Thierry Charles, Ranskan säteilysuojelu- ja ydinturvallisuusinstituutin ydinturvallisuudesta vastaava varapääjohtaja, myönsi, että kyseessä on vaikea ongelma, kun otetaan huomioon kyseessä olevan veden määrä ja tritiumpitoisuus.

Charles uskoo, että hallittu päästäminen valtamereen olisi toteuttamiskelpoinen ”määriteltävissä olevin ehdoin”.”

”Tässä suhteessa tämän ratkaisun yhteiskunnallisen hyväksynnän pitäisi perustua siihen, että kaikki sidosryhmät otetaan laajasti mukaan prosessin eri vaiheisiin selittämällä tutkitut eri vaihtoehdot”, hän sanoi The Japan Timesille.

Välillä rampautuneella voimalaitoksella on edessään muitakin vakavia haasteita – muun muassa se, miten sulan polttoaineen talteenotto saadaan hoidettua.

”Miten poistamme sulaneen polttoaineen jäänteet reaktoreista. Se on kaikkein tärkein asia. . . . Vesisäiliöt eivät ole suuri ongelma”, sanoi Hiroshi Miyano, Hosei-yliopiston insinööritieteiden ja suunnittelun korkeakoulun professori ja Japanin atomienergiayhdistyksen käytöstäpoistokomitean puheenjohtaja.

Helmikuussa Tepco työnsi kauko-ohjattavan luotaimen reaktori 2:een päästäkseen kosketuksiin suojasäiliön sisällä olevaan materiaaliin, jonka uskotaan olevan sulanutta polttoainetta. Kameralla, lämpömittarilla ja annosmittarilla varustettu laite oli suunniteltu tökkimään ja varovasti nostamaan sedimenttiä sen fysikaalisten ominaisuuksien testaamiseksi.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun laite oli koskenut sulaneen polttoaineen jäännöksiin minkään Fukushiman ykkösreaktorin rampautuneissa reaktoreissa.

Poistoprosessi laitoksessa on määrä aloittaa vuonna 2021. Ennen kuin tämä osa alkaa, paikan tutkimustuloksia käytetään kuitenkin erilaisten kauko-ohjattavien luotainten valmistamiseen, jotka pystyvät navigoimaan kunkin yksikön ainutlaatuisissa skenaarioissa. Esimerkiksi reaktori 3 on edelleen suurelta osin veden alla, ja se vaatii vesiluotainta.

Miyano sanoi, että Tepco ja hallitus – tiedemiesten, ydinfyysikoiden ja insinöörien avustuksella eri puolilta maailmaa – keksivät uusia tekniikoita suunnitellessaan tapaa poistaa romua.

Hän lisäsi, että yksikään maa ei ole koskaan yrittänyt käyttää kauko-ohjattavia robotteja sulaneen polttoaineen poistamiseen rampautuneen ydinreaktorin sisältä.

”Tämä on ensimmäinen kerta, joten haasteita tulee olemaan paljon.”