Idiopaattisen Parkinsonin taudin hoito perinteisellä kiinalaisella kasviperäisellä lääkkeellä: A Randomized Placebo-Controlled Pilot Clinical Study

Baselinearviointi suoritettiin ennen satunnaistamista, ja se sisälsi: 39-kohtaisen Parkinsonin taudin kyselylomakkeen (PDQ-39, joka sisältää kaikki ulottuvuudet ja yhden indeksin) ; yhdistetyn Parkinsonin taudin arviointiasteikon (UPDRS) ; lyhyen lomakkeen-36 terveyskyselyn (SF-36) ; geriatrisen masennusasteikon (GDS) ; ja speniaalisen Qi:n puuteasteikon (DSQS) . Tavanomaisen hoidon sivuvaikutuksia, esimerkiksi suun kuivumista, ummetusta, pahoinvointia, unettomuutta, sydämentykytystä, on-off-ilmiötä, dyskinesioita ja psyykkisiä ongelmia, arvioitiin tätä tarkoitusta varten kehitetyllä strukturoidulla haastattelulla. Potilaat tai heidän hoitajansa täyttivät kotipäiväkirjan, joka kattoi ajanjakson aamukuudesta keskiyöhön (jaettuna 30 minuutin väleihin) seuraavaa käyntiä edeltävien kolmen päivän ajan. Kunkin puolen tunnin jakson osalta kirjattiin, oliko potilas ”päällä”, ”pois päältä” vai ”sängyssä”. Hereilläoloaikana ”pois päältä” olleen ajan osuus laskettiin jakamalla ”pois päältä” olleiden tuntien kokonaismäärä kolmen päivän aikana hereillä olleiden tuntien kokonaismäärällä. Potilaita opastettiin virallisesti täyttämään kotipäiväkirjaa ensimmäisen käynnin aikana. Vaatimustenmukaisuus määriteltiin siten, että 70 prosenttia tutkimuksessa käytetyistä kasviperäisistä lääkkeistä käytettiin, ja se määritettiin laskemalla palautetut TCM-pakkaukset. Haittatapahtumat (AE) ilmoitettiin spontaanisti potilaan toimesta tai tutkijan havainnoimina; jokaisen ilmoitetun AE:n vakavuus, lopputulos ja hypoteettinen syy arvioitiin ja kirjattiin ylös.

Sama TCM-lääkäri (W.F.K.) arvioi potilaat myös jokaisen käynnin aikana TCM:n vakiokäytäntöjen mukaisesti, mukaan lukien tarkastelu, auskultaatio ja hajuaistimus, kuulustelu, pulssin otto ja palpaatio. Tutkimuksessa käytettyjen kasviperäisten lääkkeiden muuttaminen ei ollut sallittua tutkimusjakson aikana.

Seuranta-arvioinnit pidettiin kaikille potilaille 12 viikon kuluttua (hoidon aikana) ja 24 viikon kuluttua (hoidon päättyessä). Arviointi suoritettiin ”on”-tilassa eli potilaan määrittelemän optimaalisen lääkehoidon vaikutuksen aikaan. Seurantatutkimukset suoritettiin samanlaisena vuorokaudenaikana motoristen vaihteluiden vaikutusten vaimentamiseksi.

2.5. Tilastollinen analyysi

Aiemmin julkaistujen tutkimusten perusteella laskettiin, että 36 otoksen koko tutkimuksessa riittää havaitsemaan ensisijaisen lopputulosmittarin (PDQ-39-yksilöindeksi) pienenemisen 11 pisteellä 80 prosentin varmuudella merkitsevyystasolla 0,05.

Kaikki tehoanalyysit suoritettiin intent-to-treat (ITT) -populaatiossa, johon kuuluivat kaikki satunnaistetut potilasryhmään kuuluneet potilaat, joille oli suoritettu lähtötilanteen mittaus ja vähintään yksi mittaus, kun he olivat käyttäneet tutkimuslääkeainetta. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelmiston versiolla 12 (SPSS, Chicago, IL). Tietojen normaalisuus tarkistettiin K-S-testillä. Normaalisti jakautuneisiin tietoihin sovellettiin riippumatonta Studentin t-testiä 12 viikon ja 24 viikon ja lähtötilanteen välisiin eroihin molempien potilasryhmien osalta. Ryhmien sisäiset erot ennen 12 ja 24 viikon hoitoa ja sen jälkeen määritettiin käyttämällä parittaista t-testiä. Epänormaalisti jakautuneisiin tietoihin käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä tai Wilcoxonin rank-summatestiä tarpeen mukaan. -arvoa .05 pidettiin tilastollisesti merkitsevänä.

3. Tulokset

3.1. Tutkimuksen tulokset. Potilaat

Potilaita

Selvitettiin yhteensä 106 Parkinsonin tautia sairastavaa potilasta, joista 55 täytti kaikki kriteerit ja satunnaistettiin. Kaksikymmentäkahdeksan potilasta jaettiin saamaan kasviperäistä lääkettä ja 27 potilasta saamaan lumelääkettä. Potilasvirta ja poissulkemisen syyt on esitetty kuvassa 1. Kahdeksan potilasta jätettiin analyysin ulkopuolelle, koska he poistuivat tutkimuksesta ennen lähtötilanteen jälkeistä testausta. Analyysi tehtiin jäljelle jääneille 47 koehenkilölle, joista 22 kuului TCM-ryhmään ja 25 lumelääkeryhmään. Kahden hoitoryhmän välillä ei ollut merkittäviä eroja lähtötilanteen ominaisuuksien suhteen (taulukko 2). Yhteensä 14 (25,5 %) potilasta vetäytyi tutkimuksesta tutkimusjakson aikana: 7 (25 %) TCM-ryhmässä ja 7 (25,9 %) lumelääkeryhmässä. TCM-ryhmässä 21 potilasta ja plaseboryhmässä 20 potilasta saattoi tutkimuksen loppuun.

Kuva 1

Potilasvirta. Pudonneet potilaat on ilmoitettu yhdessä heidän PDQ-39-yhteenvetoindeksin pistemääränsä kanssa lähtötilanteessa.

3.2. Pudonneet potilaat. Hoidon vaikutukset ryhmien sisällä

Taulukossa 3 on esitetty PDQ-39-yksittäisindeksin, UPDRS:n kokonaispistemäärän ja muiden muuttujien keskiarvot, joissa tapahtui merkittävä muutos. TCM-hoito vähensi merkittävästi hoidon komplikaatioita 4,22 pisteestä lähtötilanteessa 3,36 pisteeseen 12 viikossa ja 3,22 pisteeseen 24 viikossa (UPDRS osa IV; ). UPDRS-osan IVC (muut komplikaatiot) pisteet TCM-ryhmässä paranivat merkitsevästi 1,09 pisteestä 0,64 pisteeseen 12 viikossa ja 0,50 pisteeseen 24 viikossa (). Viestintä 12 ja 24 viikon kohdalla heikkeni merkittävästi lumelääkeryhmässä lähtötilanteen 23,75 pisteestä 30,67 pisteeseen ja 29,67 pisteeseen (PDQ-39 Viestintäasteikko; ). Kontrolliryhmän ja TCM-ryhmän välillä ei ollut eroa SF-36-terveyskyselyn kohdissa. Myöskään muissa parametreissa, kuten GDS, DSQS, keskimääräinen vapaa-aika ja strukturoidun haastattelun kohteet, ei tapahtunut merkittäviä muutoksia testi- ja kontrolliryhmissä (tietoja ei ole esitetty).

3.3. Ryhmäerot

Taulukossa 4 on yhteenveto TCM-ryhmän ja kontrolliryhmän välisistä vertailuista PDQ-39-yksittäisindeksin, UPDRS:n kokonaismäärän ja muiden parametrien osalta, joissa on merkittävä ero. PDQ-39-viestintäpisteet paranivat TCM-ryhmässä mutta heikkenivät kontrolliryhmässä. Ryhmäerot tämän asteikon osalta olivat merkitseviä molempina ajankohtina (). PDQ-39:n muissa osioissa ei ollut ryhmävaikutusta. TCM vähensi hoidon komplikaatioita (UPDRS osa IV) enemmän kuin lumelääke 12 viikon kohdalla () mutta ei 24 viikon kohdalla. TCM paransi kuitenkin UPDRS:n osan IV pistemäärää enemmän kuin lumelääke 24 viikon kohdalla (). UPDRS Part IVC (muut komplikaatiot) -pisteet paranivat huomattavasti enemmän TCM:llä kuin lumelääkkeellä molempina ajankohtina (). Ryhmällä ei ollut vaikutusta UPDRS:n muihin osiin (tietoja ei ole esitetty). SF-36:n, GDS:n, DSQS:n, keskimääräisen ”off”-ajan ja strukturoitujen haastattelukysymysten mittauksissa ei ollut merkittäviä eroja TCM-ryhmän ja lumelääkeryhmän välillä (tietoja ei ole esitetty).

3.4. Haittavaikutukset

Suurin osa potilaista sieti tutkimuslääkettä hyvin. Yksi TCM-ryhmän potilas kärsi lievästä ripulista. Potilaat eivät raportoineet muista haittavaikutuksista.

4. Pohdinta

Vaikka TCM:stä ollaan laajalti innostuneita suuren yleisön keskuudessa, sen tehosta on vain vähän kontrolloitua kliinistä tietoa. Tässä tutkimuksessa tutkimme muinaisen TCM-valmisteen tehoa idiopaattisen PD:n hoidossa kiinalaisilla potilailla. Tässä tutkimuksessa on useita erityispiirteitä. Ensinnäkin, vaikka TCM:n ja perinteisen länsimaisen lääketieteen teoriassa on merkittäviä eroja, pystyimme ottamaan mukaan potilaita, joiden diagnoosi oli vahvistettu sekä PD:n länsimaisilla kriteereillä (UK Brain Bank) että TCM:n diagnostisilla kriteereillä. Tämä rakenne varmisti, että mukaan otettiin potilaita, jotka mahdollisesti hyötyisivät tästä kasviperäisestä lääkkeestä. Seuraavaksi, toisin kuin monissa aiemmissa tutkimuksissa, jotka koskivat Parkinsonin taudin TCM-hoitoa, tämä oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja lumekontrolloitu tutkimus. Kaikki kasviperäiset lääkkeet ja lumelääkkeet pakattiin identtisiin alumiinipusseihin potilaiden ja arvioijien tyydyttävän sokeuden varmistamiseksi. Lisäksi arvioimme jokaisen potilaan terveyteen liittyvää elämänlaatua hänen PD-oireidensa lisäksi.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että kiinalaisesta kasvirohdosvalmisteesta valmistettu JWLJZT vähensi merkittävästi joitakin ei-motorisia komplikaatioita tavanomaisen lääkehoidon piirissä olevilla PD-potilailla. Merkittävin parannus näkyi pistemäärän vähenemisenä UPDRS IVC:ssä, jossa arvioitiin ruoansulatuskanavan häiriöitä, kuten ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja oksentelua, unihäiriöitä, kuten unettomuutta ja hypersomnolenssia, sekä oireellista ortostaasia. UPDRS IVC -tulosten lisäksi tuloksemme osoittivat merkittävää parannusta koko UPDRS IV:ssä JWLJZT-ryhmissä 12 ja 24 viikon hoidon jälkeen. Nämä tulokset eivät kuitenkaan ole ratkaisevia, koska UPDRS IV:n analyysi kolmena erillisenä osana ei osoittanut merkittäviä muutoksia dyskinesiaosuudessa (UPDRS IVA) eikä kliinisiä vaihteluita käsittelevässä osassa (UPDRS IVB). Myöskään kotipäiväkirjoilla mitatussa keskimääräisessä päivittäisessä vapaa-ajassa ei tapahtunut merkittävää muutosta kummassakaan ryhmässä, vaikka JWLJZT-ryhmässä keskimääräinen päivittäinen vapaa-aika väheni 24 viikon kohdalla (lähtötilanne: 16,65 17,59 vs. 24 viikkoa: 13,15 16,58, ). Tuloksiamme tukevat tulokset aiemmasta kliinisestä tutkimuksesta, jossa arvioitiin toisen kasviperäisen lääkkeen, ”Zhenzhanningin” (ZZN), tehoa Parkinsonin taudin hoidossa. Siinä raportoitiin, että pahoinvoinnin, oksentelun, ruokahaluttomuuden ja ortostaattisen hypotension esiintymistiheys väheni testiryhmässä merkittävästi enemmän kuin kontrolliryhmässä. Tämän jälkimmäisen tutkimuksen lisäksi muut kiinalaisilla kasvirohdosvalmisteilla tehdyt kliiniset kokeet ovat osoittaneet merkittävää parannusta tavanomaisen hoidon ei-motorisissa komplikaatioissa, mukaan lukien unettomuuden, elävän unen, ummetuksen, huimauksen ja väsymyksen väheneminen .

Edellisessä kliinisessä tutkimuksessa arvioitiin reseptin, joka on samanlainen kuin meidän reseptimme (kuusi meidän reseptissämme esiintyvää yrttiä on myös heidän reseptissään), vaikutuksia . Hiyama et al. arvioivat Liu Jun Zi Tangin (LJZT) tehoa kliinisen vaihtelun omaavien PD-potilaiden hoidossa. Siinä keskityttiin PD-potilaiden heikentyneen mahalaukun tyhjenemisen vaikutukseen, joka voi johtaa levodopan plasmapitoisuuksien vaihteluun. Tämän seurauksena he käyttivät LJZT:tä ja levodopaa seitsemän PD-potilaan hoitoon, joilla oli motorisia vaihteluita. Arviointiin kuului vapinan, jäykkyyden ja bradykinesian havainnointi, potilaan subjektiivinen pisteytysasteikko, parasetamolin imeytyminen ja levodopan plasmataso. Kaksi viikkoa myöhemmin tulokset osoittivat, että LJZT paransi merkittävästi potilaan liikkuvuutta ja keskimääräisen päivittäisen ”päälläoloajan” prosenttiosuutta. Lisäksi vatsavaivat, ruokahaluttomuus ja pahoinvointi vähenivät. Samaan aikaan havaittiin mahalaukun tyhjenemisen paranemista ja plasman levodopa-tasojen pysyvyyttä. Tämä saattaa selittää, miksi tutkimuksessamme JWLJZT pystyi lievittämään ei-motorisia komplikaatioita, jotka ovat levodopan akuutteja sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia, oksentelua ja ortostaattista hypotensiota, koska näiden vaikutusten on osoitettu korreloivan plasman levodopapitoisuuksien kanssa. Tarvitaan lisää perustutkimusta, jotta taustalla olevia mekanismeja voidaan tutkia yksityiskohtaisesti. Tutkimuksemme suunniteltiin pelkästään vaikutusten todentamiseksi, ei näiden JWLJZT:n vaikutusten mekanismien selvittämiseksi.

Toinen tärkeä havainto RCT-tutkimuksestamme on, että JWLJZT vaikuttaa merkittävästi kommunikaatioon PDQ-39:llä arvioituna. Koko tutkimuksen ajan kontrolliryhmän kommunikaatiopisteet heikkenivät, kun taas hoitoryhmässä havaittiin paranemista 12 ja 24 viikon kohdalla. Erot näiden kahden ryhmän välillä olivat merkittäviä. PDQ-39 mittaa kommunikaatiota eri yhteyksissä, mukaan lukien puhevaikeudet, tunne siitä, ettei pysty kommunikoimaan kunnolla, ja tunne siitä, etteivät ihmiset ota sitä huomioon. Itse asiassa PD-potilaiden puheessa ja äänessä tapahtuu muutoksia jopa 80-90 prosentissa tapauksista, ja nämä muutokset voivat vaikuttaa ymmärrettävyyteen, kykyyn ja haluun kommunikoida. Yleensä potilaat tuntevat menettäneensä kommunikaation hallinnan, ovat itsevarmempia ja heillä on vaikeuksia saada viestinsä perille, mistä seuraa turhautumista, riittämättömyyden tunnetta ja itsenäisyyden menettämisen tunnetta . Tämän seurauksena nämä potilaat saattavat eristäytyä sosiaalisesti, mikä heikentää huomattavasti heidän elämänlaatuaan ja johtaa masennukseen . Tuloksemme tarjoavat näin ollen uuden terapeuttisen lähestymistavan niille Parkinsonin tautia sairastaville potilaille, joilla on kommunikaatiovaikeuksia. Ennen tutkimustamme Cao ja kollegansa arvioivat kiinalaisen kasvirohdoslääkkeen ”Naokangtai-kapselin” vaikutuksia 62:een PD-potilaaseen . Heidän tuloksensa osoittivat, että potilaiden kommunikaatio parani 3 kuukauden TCM-hoidon jälkeen. Emme kuitenkaan voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että TCM-lääkärin konsultoinnilla ja huomiolla voi olla vaikutusta näihin tuloksiin testiryhmässämme. Tällaisia vaikutuksia ei ole koskaan tutkittu. Lisäksi viestintä on herkkä erilaisille elämän stressitekijöille. Näin ollen on vaikea erottaa hoidon vaikutuksia näistä sekoittavista tekijöistä. Siksi tutkimuksessamme havaittujen vaikutusten viestintään pitäisi edistää meneillään olevaa keskustelua mahdollisista vaikutusmekanismeista, ja ne ansaitsevat varmasti huomion jatkotutkimuksissa. Esimerkiksi kliinisissä jatkotutkimuksissa, joissa käytettäisiin erityistä ”Self-Perceived Communication Competence Scale” (SPCC) -asteikkoa, voitaisiin arvioida TCM:n vaikutusta kommunikaatioon perusteellisesti.

Tässä tutkimuksessa JWLJZT:llä ei ollut vaikutusta Parkinsonin motoriseen poikkeavuuteen. Perinteisestä länsimaisesta lääketieteestä poiketen TCM:n tärkeimpänä piirteenä pidetään yksilöllistä hoitoa potilaan nykyisen TCM-oirekokonaisuuden mukaan. Yksilöllisen hoidon standardointiin ja riittävään sokeuteen liittyvien vaikeuksien vuoksi emme kuitenkaan arvioineet yksilöllisen hoidon tehoa tässä tutkimuksessa. Standardoidun hoidon mahdollinen haittapuoli on kiinalaisen kasvirohdoslääkehoidon tehon mahdollinen heikkeneminen, joka johtuu yksilöllisen hoidon puuttumisesta, kuten perinteisellä tavalla toteutetaan. Kliininen tutkimus, jossa on asianmukainen suunnittelu, on ansiokas yksilöllistetyn yrttihoidon tehokkuuden arvioimiseksi PD-potilailla .

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että 11 yrtin TCM-resepti johti merkittävään parannukseen joissakin ei-motorisissa komplikaatioissa tavanomaisen lääketieteen hoidon ja kommunikaatiokyvyn suhteen idiopaattista PD:tä sairastavilla potilailla. Tutkimukset biokemiallisista mekanismeista, joilla JWLJZT vaikuttaa PD:hen, voivat viitoittaa tietä PD:n edistymiseen ja vielä parempaan kliiniseen hoitoon. Lisäksi tarvitaan suurempia otoskokoja sisältäviä tutkimuksia, joilla olisi suurempi tilastollinen teho ja joiden avulla voitaisiin paremmin määrittää, voiko JWLJZT tarjota PD:n pitkäaikaista hallintaa ja hidastaa tämän taudin etenemistä.

Rahoitus

Kiitokset

Tekijät kiittävät erityisesti herra ja rouva Chan Hon Yinin modernin kiinalaisen lääketieteen tutkimus- ja palvelukeskusta, joka kuuluu Hongkongin Baptisti-yliopistoon ja sijaitsee Kuningatar Elisabetin sairaalassa, tuesta, jota he antoivat koko tutkimuksen keston ajan.