UU-humanistin usko
Kirjoittanut Sarah Oelberg
Pakkaus 25 kpl.
Osta tämä vihkonen
Sarah Oelbergin kirjoittama vihkonen (osto).
Humanismiin tutustuin ensimmäisen kerran lastentarhassa. Pyhäkoululuokkamme oli juuri laulanut ”Jeesus rakastaa minua”, kun ystävällinen unitaristipappimme tuli sisään ja sanoi meille, miten ihanaa laulumme oli. Sitten hän kysyi, mitä laulu meille merkitsi, ja hän kertoi, että se oli laulu rakkaudesta – ei sellaisesta rakkaudesta, jota vanhempamme antavat meille, vaan ihanasta rakkaudesta kaikkia kohtaan, jota eräs mies nimeltä Jeesus, joka nyt on kuollut, yritti opettaa eläessään. Hän kertoi meille, että Raamattu on kirja, joka kertoo tarinoita joistakin tavoista, joilla Jeesus osoitti rakkauttaan ihmisiä kohtaan, ja että on myös monia muita kirjoja, jotka opettavat meille rakkaudesta. Hän sanoi, ettemme kuulu Jeesukselle – ehkä vanhemmillemme, mutta kehoamme ja ajatuksiamme ei voi omistaa kukaan muu kuin me itse. Ja hän sanoi, että meidän ei pitäisi koskaan ajatella itseämme heikkoina. Sillä jos yritämme, voimme tehdä ja olla melkein mitä haluamme. Emme tarvitse, että joku Jeesuksen kaltainen huolehtii meistä; voimme ottaa vastuun omasta elämästämme ja saada aikaan ihmeellisiä asioita.”
Tämä on niin järkevää ja yksinkertaista filosofiaa, että muistan sen yhä, ja olen noudattanut sitä siitä lähtien. Tuossa lyhyessä keskustelussa lapsiryhmän kanssa pappi onnistui käsittelemään humanismin peruslähtökohdat:
- Rakkauden osoittaminen kaikille ihmisille on arvokas päämäärä.
- Kuolevaisuus löytyy esimerkeistä, joita annamme, ja työstä, jota teemme.
- Saamme oivalluksia monista lähteistä ja kaikista kulttuureista, ja on olemassa monia uskonnollisia kirjoja ja oppeja, jotka voivat opastaa meitä siinä, miten meidän tulee elää.
- Meillä on voima itsessämme toteuttaa parasta, mihin kykenemme ihmisinä.
- Me olemme vastuussa siitä, mitä teemme ja mitä meistä tulee; elämämme on omissa käsissämme.
En kuitenkaan oppinut lastentarhassa kaikkea, mitä minun piti tietää humanismista. Uskonnonopetusvuosieni aikana, jotka vietin eri unitaristiseurakunnissa, tunsin sellaisen uskonnon vahvistavan rakkauden, joka oli syvästi huolissaan kaikkien ihmisten – myös minun – arvosta ja ihmisarvosta. Opin vahvistamaan ja juhlimaan elämää tässä maailmassa ja työskentelemään maailman ja sen ihmisten parantamiseksi. Minua ruokki tunne siitä, että minulla oli mahdollisuus ja vapaus kokea kaikenlaisia asioita, nauttia elämästä ja vapaudesta sekä tutkia monia erilaisia ajatuksia. Minua rohkaistiin käyttämään järkeäni, kyseenalaistamaan jopa näennäisen itsestäänselvyyksiä ja luottamaan omiin kokemuksiini ja käsityksiini.
Kun osallistuin yhä enemmän maailmaan, aloin arvostaa monia ihmishengen ilmentymiä ja ihmisen mielikuvituksen voimaa. Arvostan taidetta, musiikkia, runoutta, draamaa ja kirjallisuutta. Tajusin, että luovuutta vaalitaan parhaiten vapauden ilmapiirissä, jossa innovaatioita arvostetaan. Olen iloinen siitä, että minulla on uskonto, joka rohkaisee minua tutkimaan ja ilmaisemaan esteettistä ja aistillista puoliani ja avaamaan sydämeni ja mieleni elämän täyteydelle sen kaikilla osa-alueilla.
Muodollisen koulutukseni aikana arvostin erityisesti sitä, että humanismi kunnioittaa järkeä ja rohkaisee rehellisyyteen. Pidin siitä, että se kutsui minua ajattelemaan itse, tutkimaan, haastamaan ja epäilemään; lähestymään elämän tärkeitä kysymyksiä avoimesti uusille ajatuksille ja erilaisille näkökulmille; ja sitten testaamaan näitä ajatuksia todellisuutta vasten, suodattamaan uutta tietoa oman aktiivisen mieleni kautta ja uskomaan todisteiden mukaan. Humanismi antoi minulle ”työkalut”, joiden avulla voisin jatkaa ”vapaata ja vastuullista totuuden ja merkityksen etsimistä”. Se kehotti minua kysymään jokaisesta ajatuksesta: ”Onko järkevää ja vastuullista uskoa tähän? Onko siinä järkeä sen kannalta, mitä tiedetään maailmasta ja maailmankaikkeudesta”?” Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö oppisi ja saisi oivalluksia myös intuitiosta, aavistuksista, inspiraation välähdyksistä, jopa tunteista tai selittämättömistä kokemuksista – näin on. Mutta tehdessämme tärkeitä päätöksiä, jotka vaikuttavat meihin itseemme ja muihin, meidän on syytä testata käsityksiämme todellisuutta vasten.
Tämä testaaminen sai minut tajuamaan, että me kaikki olemme yhteydessä maailmaan, kosmokseen ja kaikkeen siinä olevaan. Huomasin, että humanismi opettaa, että hyvinvointimme ja koko olemassaolomme riippuvat elämän verkosta tavoilla, joita vasta alamme ymmärtää, että paikkamme luonnossa on oltava sopusoinnussa sen kanssa. Humanismi johdattaa minut löytämään tunteen laajemmasta yhteydestä koko maailmaan ja sen kansoihin, ja se kutsuu minua työskentelemään terveen ympäristön ja inhimillisen sivilisaation puolesta. Koska kaikki on yhteydessä toisiinsa, en voi olla huolissani omasta elämästäni ja ihmiskunnan tulevaisuudesta olematta huolissani myös planeetan tulevaisuudesta.
Humanistinen uskontoni kannustaa minua myös pohtimaan niitä moraalisia periaatteita, joiden mukaan minun tulisi elää. Humanistinen etiikka, joka perustuu rakkauteen ja myötätuntoon ihmiskuntaa ja luontoa kohtaan, asettaa ihmiskunnan vastuun maailman kohtalon ja tulevaisuuden suunnan muokkaamisesta. Minua kutsutaan löytämään parempi minäni ja yrittämään tulla parhaaksi ihmiseksi, joka voin olla. Humanismi tekee minut myös tietoiseksi moraalisten dilemmojen olemassaolosta ja siitä, että minun on oltava hyvin varovainen ja tarkoituksellinen moraalisessa päätöksenteossani, sillä jokaisella päätöksellä ja teolla on seurauksia nyt ja tulevaisuudessa. Oma analyysini maailman tilanteesta pakottaa minut ryhtymään palvelemaan ihmiskunnan suurempaa hyvää ja tunnustamaan, että asiat muuttuvat niin nopeasti, että tarvitaan ennakkoluulotonta lähestymistapaa sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen.
Iän karttuessa arvostan yhä enemmän hengellisen elämän tarpeellisuutta. Löydän henkisyyteni lähinnä siitä, että käytän älykkyyttäni ja luovuuttani yrittäessäni rakentaa elämääni pysyvää rauhaa ja kauneutta. Humanistinen vakaumukseni auttaa minua näkemään, että rehellisyys itselleni, elämän avoin kohtaaminen ja uskollisuus korkeille ihanteille on henkisyyttä. Jokaisessa meistä on inhimillisen lahjakkuutemme ansiosta ainutlaatuinen jumalallisuuden kipinä; meidän tarvitsee vain yrittää löytää se. Tuon kipinän etsiminen sisälläni antaa minulle jatkuvaa haastetta ja lohdullista rauhaa.
Loppujen lopuksi olen oppinut kunnioittamaan sitä tärkeää roolia, joka humanistisilla periaatteilla on ollut historiassa. Klassisesta Kreikasta renessanssin, valistuksen ja modernin tieteen aikakauden kautta humanismissa on ollut suuruutta, joka on elävöittänyt joitakin vaikutusvaltaisimpia ihmisiä ja synnyttänyt joitakin kestävimpiä ihanteita. Minua ovat inspiroineet erityisesti viime vuosisadan lopulla Iowassa toimineiden naispappien hyvin humanistiset tunteet, ja olen ylpeä siitä, että saan olla pienessä määrin mukana jatkamassa heidän perintöään.
Nämä ovat joitakin niistä asioista, joita olen oppinut lastentarhasta lähtien, ja joitakin niistä syistä, joiden vuoksi olen ylpeä ja onnellinen siitä, että olen unitaristi-universalistinen humanisti. Se on uskonnollinen näkökulma niille, jotka ovat rakastuneita elämään, ja omaksun sen ilolla.
- Ostakaa tämä esite seurakuntaanne varten