Auburnissa, WA:ssa asuvalle Michael ja Diane Normanin perheelle viikoittainen perinne on ollut Pizza Friday. Diane, 48, haki vuorotellen pizzoja eri ravintoloista läheltä kotiaan Seattlen eteläpuolella sijaitsevaa kotia, ja hän ja hänen miehensä, heidän kolme poikaansa sekä tytär ja vävy jakoivat ne keskenään. 
”Tänä nimenomaisena perjantaina (19.9.2014) hän päätti hakea pizzan Domino’s Pizzasta (Miltonissa, WA:ssa)”, Michael, 50, kertoo. ”Hän tuli kotiin kanadalaista pekonia ja ananasta, sieniä ja juustoa sekä yksi pepperoni ja puolikas juusto. Se oli normaali perjantai-illan tilauksemme.” Tämä kyseinen pizzaperjantai osoittautui kuitenkin kaikkea muuta kuin normaaliksi. ”Heitin pari palaa lautaselleni, istuin alas ja jatkoin syömistä”, hän muistelee. ”Otin ensimmäisen suupalan, pureskelin sitä, en huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja nielaisin. Kun olin nielaissut, aloin tarttua kurkkuuni, enkä tiennyt, mitä se oli. Ajattelin, että ehkä kova pala kanadalaista pekonia tai kuorta. En todellakaan tiennyt. Se alkoi todella raapia ja repiä kurkkuani.” Hän joi nopeasti mehua ja vettä ja söi sitten palan leipää nähdäkseen, auttaisiko se. ”Hän tukehtui ja nieleskeli, ja hänellä oli selvästi kovia kipuja”, Diane kertoo.
”Leipä kyllä auttoi, mutta kurkkuni oli edelleen ihan naarmuuntunut ja vaivasi minua edelleen”, hänen miehensä muistelee. ”Siinä vaiheessa sanoin: ’Minulle riittää tämä pizza’, ja heitin sen roskiin. Menin yläkertaan, ja pian sen jälkeen, ehkä noin tunnin kuluttua, aloin tuntea kipuja vatsassani. Ne olivat kuin tylsää, syvää kipua vatsassani.” Hän kertoi vaimolleen vatsakivusta ja ajatteli, että se saattoi liittyä pizzaan, mutta ”vaimo ajatteli, että se saattoi johtua vain mieleni kiihdyttämisestä”, hän sanoo. Kipu jatkui koko viikonlopun, varsinkin kun hän söi jotain, ja lopulta se paheni niin pahaksi maanantaina, että Michael joutui ottamaan vapaata töistä Boeingilta, jossa hän työskentelee ohjelmistotuotepäällikkönä. Hän kävi tiistaina lääkärin vastaanotolla yrittäessään selvittää ongelman aiheuttajaa. ”Lääkäri kysyi, oliko ulosteessani ollut verta, ja sanoin, että ei”, hän kertoo. ”Hän ehdotti happaman refluksin lääkitystä, ja sanoin: ’Ei, en usko, että se johtuu siitä. Luulen, että olen itse asiassa nielaissut jotain ja haluaisin todella, että määräisitte minulle röntgenkuvauksen.”” Häneltä otettiin röntgenkuva samana päivänä, ja tulokset lähetettiin hänelle takaisin sähköpostitse keskiviikkona 24. syyskuuta. ”Sähköpostissa sanottiin: ’On mahdollista, että siinä on kaksi metalliesinettä, joten sinun on otettava röntgenkuva sivusuunnassa'”, kertoo Diane, joka työskentelee kotona päivähoitajana. ”Soitin hänelle heti ja sanoin: ’Sinun on saatava toinen röntgenkuva heti’.” Niinpä Michael ajoi Valley Medical Centeriin Rentoniin, otti lateraaliröntgenkuvan ja sai kopion tuloksista CD-levylle. ”Katsoin sitä, ja totta vieköön, aivan kuten he totesivat, sisälläni oli lineaarinen vieras esine”, hän kertoo. Diane lisää: ”Toisella puolella oli yksi ja toisella puolella toinen.” Hätäleikkaus
Lääkäri soitti perjantaina ja kertoi Michaelille, että hänen on mentävä välittömästi päivystykseen tietokonetomografiaan. Siinä vaiheessa oli kulunut viikko siitä, kun hän oli syönyt pizzaa. Kun he olivat jälleen suunnanneet Rentoniin tietokonetomografiaa varten, lääkäri tuli sisään ja kertoi Normaneille, että kirurgi tulisi pian käymään heidän luonaan. ”He sanoivat, että yksi esineistä oli puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona hänen ohutsuolestaan, ja heidät piti leikata heti”, Diane kertoo. Lääkärit yrittivät ensin vähemmän invasiivista endoskooppista toimenpidettä, joka ei toiminut, ja Michael joutui tämän jälkeen leikkaukseen, jossa kaksi 1,5 tuuman mittaista johtoa poistettiin lauantaina 27. syyskuuta. ”Kun pääsin leikkauksesta, minulla oli kovia kipuja”, hän sanoo. ”Kun sairaanhoitajat tulivat sisään, sanoin heille, että kaikki oli kunnossa, koska yritin ponnistella sen läpi. Kun yritin liikkua tai istua vähän enemmän tai yskin, se oli hyvin kivuliasta.” Michael kotiutettiin sairaalasta 30. syyskuuta, ja häntä kehotettiin olemaan palaamatta töihin kahteen viikkoon, olemaan nostamatta yli 10 kiloa kuukauteen ja ylipäätään olemaan liioittelematta tyrävaaran vuoksi. Kun hänen miehensä oli vielä sairaalassa, Diane muisti laittaneensa jäljelle jääneen pizzan pakastimeen ja päätti tarkistaa sen.
”Ihan vain uteliaisuuttani katsoin pizzan pohjaan, ja siellä pohjassa oli lanka”, hän kertoo. ”Otimme siitä heti kuvan. Koko juttu oli hyvin surrealistinen. Tyttäremme ja minä melkein saimme sydänkohtauksen.” Toinen asiakasvalitus Toinen Domino’s Pizzan asiakas kertoo samanlaisesta kokemuksesta, mutta ilman myöhempää sairaalakäyntiä. Brian McAdams kertoo tilanneensa pizzan kotiinsa Edgewoodiin, WA:n osavaltioon, samana perjantai-iltana kuin Diane Norman nouti omansa. Hän sanoo, että hänen vaimonsa huomasi pizzapalassaan jotain, joka näytti langan harjakselta, ja hän ajatteli, että hän oli saattanut niellä sellaisen. McAdams sanoo soittaneensa Miltonissa sijaitsevaan Domino’sin toimipisteeseen ja kertoneensa tilanteesta johtajalle. ”Hän pyysi anteeksi ja vakuutti, etteivät he laskuta meitä pizzatilauksestamme”, McAdams sanoo. ”Hän tarjoutui myös lähettämään meille uusia pizzoja, mutta kieltäydyin.” Terveysviraston tarkastus Sen jälkeen, kun Normansit tekivät valituksen Tacoma-Pierce Countyn terveysvirastolle, tarkastaja kävi Miltonin pizzeriaan 1. lokakuuta ja dokumentoi, että uunin sisällä oleva teline puhdistettiin päivän päätteeksi lankaharjalla. ”Harjan harjaksissa havaittiin jonkin verran kulumista”, todetaan lokakuun 1. päivän tarkastusraportissa. Toisessa, 8. lokakuuta päivätyssä tarkastuskertomuksessa todettiin, että uunin puhdistamiseen käytetty harja oli heitetty pois edellisellä viikolla. Vastaavat tapaukset Michael Normanin tarina ei ole kovinkaan harvinainen. Lähimenneisyydessä on ollut useita vastaavia tapauksia, joissa ihmiset ovat nielaisseet lankaharjan harjaksia, jääneet suuhun, kurkkuun tai ruoansulatuskanavaan ja joutuneet sairaalaan. Yhdysvaltain tautienvalvonta- ja ehkäisykeskuksen (CDC) heinäkuussa 2012 julkaisemassa raportissa todetaan kuusi tällaista tapausta Rhode Islandissa maaliskuun 2011 ja kesäkuun 2012 välisenä aikana. Useimmat saivat kokemuksen grillatun lihan syömisen jälkeen, ja kaikki toipuivat täysin leikkauksen jälkeen. Newjerseyläisen miehen paksusuolesta jouduttiin poistamaan lankaharja ja korjaamaan sen tekemä reikä. Pennsylvanialainen nainen joutui leikkaukseen sen jälkeen, kun langan harja oli juuttunut hänen nielurisoihinsa. Toukokuussa 2013 Washingtonin osavaltiossa asuvalta teini-ikäiseltä poistettiin kirurgisesti langanharja, jonka hän oli nielaissut perheen grillijuhlissa. Tämän vuoden kesäkuussa WA:n Puyallupissa asuva nainen, joka oli syönyt kotona grillattua kanaa, joutui hätäleikkaukseen sen jälkeen, kun langan harja oli puhkaissut hänen suolistonsa. Kongressin huoli Yhdysvaltain senaattori Charles Schumer (D-NY) tuli tietoiseksi langallisiin grilliharjoihin liittyvistä toistuvista ongelmista ja piti toukokuussa 2012 lehdistötilaisuuden, jossa hän kehotti Consumer Product Safety Commissionia (CPSC) ja Food and Drug Administrationia (FDA) tekemään turvallisuustarkastuksen.
”Metalliharjakset ovat yksi lisuke, jota kukaan ei halua hampurilaisensa päälle tänä joulusesonkina”, Schumer totesi tiedotteessa. ”Grillauskauden pitäisi olla hienoa aikaa koko perheelle, ei aikaa, jolloin pitää olla huolissaan hätäkäynnistä sairaalaan. Kehotan Consumer Product Safety Commissionia ja FDA:ta käynnistämään näiden tuotteiden turvallisuustarkastuksen ja varoittamaan kuluttajia niiden mahdollisista vaaroista”. Kehotan myös kuluttajia noudattamaan varovaisuutta käyttäessään näitä metallisia grilliharjoja tänä kesänä, jotta vältytään useammilta tällaisilta onnettomuuksilta.” Lehdistötilaisuuteen osallistui myös Consumers Unionin ohjelmajohtaja Chuck Bell. ”En tiedä, onko sen jälkeen tapahtunut mitään”, Bell kertoi Food Safety Newsille. Hän huomautti, että siitä lähtien, kun kuluttajatuotteiden turvallisuuden parantamista koskeva laki (Consumer Product Safety Improvement Act) hyväksyttiin vuonna 2008, CPSC:n on pitänyt ylläpitää Saferproducts.gov-sivustolla haettavissa olevaa tietokantaa, johon voi ilmoittaa kuluttajatuotteiden ongelmista. Tietokannan tarkistaminen osoittaa, että toukokuun 2011 ja toukokuun 2014 välisenä aikana on tehty 10 valitusta ongelmista, joiden väitetään johtuneen grilliharjojen johtojen nielemisestä. CPSC:n entinen puheenjohtaja Inez Tenenbaum ilmoitti kesäkuussa 2012 Schumerille lähettämässään kirjeessä, että virasto tiesi vuosien 2007 ja 2012 välisenä aikana 28 yksittäistapauksesta, joissa oli kyse ”irronneista grillilangan harjaksista”, ja että 13 tapausta johti käyntiin ensiapupoliklinikalla ja kaksi vaati leikkaushoitoa. CDC on antanut yleisölle joitakin turvallisuussuosituksia langallisten grilliharjojen käytöstä. Tähän mennessä yksikään liittovaltion virasto ei ole kuitenkaan ehdottanut varoitusmerkintöjen vaatimista tai niiden vetämistä pois markkinoilta. ”Luulen, että voimme (vaatia varoitusmerkintöjä)”, sanoo CPSC:n tiedottaja Patty Davis. ”Lasten yöpuvuissa on merkinnät. Luulen, että meillä on se valta.” Hän lisää, että virasto pitää silmällä langallisia grilliharjoja ja etsii tuotteista ”vikamalleja” ennen kuin se käyttää sääntelyvaltuuksiaan. ”Jos löydämme vian, valvontaosastomme ryhtyy toimiin. Se on kynnyksemme”, Davis sanoo. ”Neuvomme kuluttajia tarkastamaan grillit ja grillit vikojen varalta, myös harjakset.” Käytettävissä olevat vaihtoehdot Grillien ja uunien puhdistamiseen käytettäville lankaharjoille on useita vaihtoehtoja, kuten hohkakivi, teräsvilla, kosteat kangasliinat tai paperipyyhkeet. ”Ihannetapauksessa toivoisin, että käytettäisiin muita vaihtoehtoja lankaharjojen sijasta, koska silloin luotetaan siihen, että jonkun silmään osuu joku noista harjaksista, kun hän puhdistaa uunia”, Michael sanoo. Diane sanoo toivovansa, että harjat poistettaisiin markkinoilta. ”Ihmiset sanovat, että autojen kanssa sattuu onnettomuuksia, eikä autoja poisteta markkinoilta. Mutta siihen on tehtävä suuri muutos. Jos päätät käyttää niitä kotona, se on sinun asiasi, mutta ravintolassa se on eri asia”, hän sanoo. Hänen miehensä lisää: ”Kuluttajana en usko, että sinun pitäisi joutua pelkäämään joka kerta, kun syöt ravintolassa, ja keskittymään siihen, mitä ateriassasi voi mahdollisesti olla.” Hän jatkaa: ”En usko, että sinun pitäisi joutua pelkäämään joka kerta, kun syöt ravintolassa, ja keskittymään siihen, mitä ateriassasi voi olla.” Oikeussuojakeinojen käyttäminen Vaikka heillä on sairausvakuutus, Normanit päättivät ryhtyä oikeustoimiin yrittäessään korvata menetetyt palkat ja huomattavat sairaalalaskut. Ystävä suositteli elintarviketurvallisuusasianajaja Bill Marleria Seattlessa. (Hänen lakiasiaintoimistonsa Marler Clark on Food Safety Newsin tukena). Marler lähetti pizzayhtiölle aluksi kolme oikeaksi todistettua kirjettä, joissa hän pyysi oikeudellista vastausta Normanin tilanteeseen, mutta mitään ei tullut. Joulukuun 1. päivänä hän jätti Normanien puolesta kanteen Pierce County Superior Court -oikeuteen Carpe Diem Pizza Inc:tä vastaan, joka on Miltonissa toimivan Domino’sin franchising-yhtiön virallinen nimi. ”Haluamme tietenkin, että he maksavat sairauskulumme, emmekä halua, että näin käy kenellekään muulle”, Diane selittää. ”Tämä oli täysin estettävissä heidän osaltaan. Haluamme, että muut ihmiset tietävät, että tällaista voi tapahtua, ja että heidän on muutettava siivoustapojaan.”
”Haluamme varmistaa, että ravintolat todella noudattavat asianmukaisia siivousmenetelmiä, jotta ruoassa ei ole vieraita esineitä”, Michael sanoo. Carpe Diem Pizza tai Domino’s eivät ole suoraan vastanneet Normanien valitukseen. Ann Arborissa, MI:ssä sijaitsevan ketjun pääkonttorin viestintäjohtaja Tim McIntyre kertoi tiedotusvälineille, että yhtiön franchising-yrittäjien on noudatettava terveysmääräyksiä, mutta muutoin toimittava itsenäisesti. Ei enää pizzaperjantaita Michael Norman on palannut normaaliin työaikaan eikä hänellä ole enää kipuja, mutta hänellä on nyt vatsassaan viiden tuuman mittainen arpi eikä hänestä tunnu siltä, että hän haluaisi syödä pizzaa lähiaikoina. Itse asiassa Normanin perhe ei ole syönyt pizzaa sen syyskuun illan jälkeen. ”Voimme rehellisesti sanoa, ettemme ole syöneet pizzaperjantaina sen jälkeen, kun tämä tapahtui”, Diane Norman sanoo. ”Kun edes vähän ajattelen sitä, vatsani kääntyy. En ole valmis menemään ulos ja ostamaan pizzaa. Edes pizzan katsominen, ei kiitos.” ”En usko, että olemme vielä täysin parantuneet”, Michael sanoo. ”Ehkä jossain vaiheessa paranemme.”