Vastakohtana yksittäisille niskanaruille, joita esiintyy 15.8-30 %:lla yksisikiöisistä sikiöistä synnytyksen päättyessä ja joilla ei ole yksiselitteisesti todettu olevan yhteyttä merkittäviin haitallisiin perinataalituloksiin, todellisia napanuoran solmuja esiintyy 0,04-3 %:lla synnytyksistä, ja ne on yhdistetty perinataaliseen sairastavuuteen 11 %:ssa tapauksista ja kuolleena syntymisen riskin 4-10-kertaistumiseen1-3. Raportoimme tässä kolmesta tapauksesta, joissa napanuoran solmu oli todellinen ja niskanuora oli samanaikaisesti olemassa.
25-vuotias primigravida otettiin synnytykseen 36 raskausviikolla sen jälkeen, kun ultraäänitutkimuksessa oli todettu todellinen napanuoran solmu, joka sijaitsi samanaikaisesti olemassa olevan niskanuoran sisällä (kuva 1a). Hän sai myöhään ennenaikaisesti lihaksensisäisiä steroideja vähentääkseen mahdollista ennenaikaisuuteen liittyvää vastasyntyneen hengityssairautta. Neljäkymmentäkahdeksan tuntia synnytykseen tulon jälkeen pitkittynyt sikiön bradykardia aiheutti tarpeen synnyttää keisarinleikkauksella 2520 gramman painoinen miespuolinen vastasyntynyt. Apgar-pisteet 1 ja 5 minuutin kohdalla olivat molemmat 9, napavaltimon pH oli 7,32 ja emäsylijäämä -2,4 mEq/L. Synnytyksessä todettiin, että napanuora oli tiukassa solmussa niskanuoran sisällä. Sekä äiti että lapsi voivat hyvin.
41-vuotias nainen, para 4, otettiin vastaan 37. raskausviikolla sen jälkeen, kun ultraäänitutkimuksessa oli todettu napanuoran todellinen solmu (kuva 1b), kun niskanaru oli olemassa samanaikaisesti. Viikolla 39 sikiön pitkittynyt bradykardia, joka oli 50 bpm, johti 3180 g painavan miespuolisen vastasyntyneen keisarinleikkaukseen. Apgar-pisteet 1 ja 5 minuutin kohdalla olivat molemmat 9, napavaltimon pH oli 7,23 ja emäsylijäämä oli -4 mEq/L. Synnytyksessä todettiin niskanaru ja napanuoran solmu. Sekä äiti että lapsi voivat hyvin.
24-vuotias nainen, para 1, otettiin vastaan 35 + 4 raskausviikolla 35 + 4. Hänellä todettiin alun perin 29. raskausviikolla diagnosoitu jatkuva todellinen napanuoran solmu ja samanaikainen niskasolmuke (kuva 1c), ja hän sai lihaksensisäisiä synnytystä edeltäviä steroideja ja ajoittaisia sikiötutkimuksia. Raskausviikolla 36, 3 päivää sairaalaan tulon jälkeen, ilmeni spontaani synnytys, ja sikiön pitkittynyt bradykardia johti 2760 g painavan vastasyntyneen keisarinleikkaukseen. Apgar-pisteet 1 ja 5 minuutin kohdalla olivat 8 ja 9, napavaltimon pH oli 7,25 ja emäsylijäämä -1 mEq/L. Synnytyksessä todettiin niskanaru ja kaksi erillistä todellista napanuoran solmua. Sekä äiti että lapsi voivat hyvin.
Väridoppler-kuvaus ja kolmiulotteinen ultraäänitutkimus ovat mahdollistaneet niskalenkkien ja napanuoran todellisten solmujen synnytystä edeltävän diagnoosin2-5. Sonografialla ei kuitenkaan voida ennustaa todellisten solmujen mahdollista tulevaa kiristymistä eikä näin ollen myöskään tähän tilaan liittyviä mahdollisia haitallisia perinataalituloksia, kuten kuolleena syntymistä. Huomionarvoista on, että napavaltimon systolisen ja diastolisen nopeuden (S/D) suhteet olivat kaikissa kolmessa tapauksessamme normaaleissa rajoissa raskausikään nähden.
Kun otetaan huomioon yksittäisten niskanivelsiteiden suhteellisen suuri esiintyvyys synnytyksen aikana ja todellisen napanuoran solmun suhteellisen harvinainen havaitseminen (joka usein todetaan satunnaisesti synnytyksen yhteydessä), ei ole vielä annettu ohjeita sellaisten raskauksien hoidosta, jotka ovat vaikeutuneet niskanivelsiteiden tai todellisten napanuoran solmujen synnytystä edeltävän diagnoosin vuoksi5. Kolme tapaustamme, joista kussakin jouduttiin tekemään keisarinleikkaus sikiön pitkittyneen bradykardian vuoksi, viittaavat siihen, että todellisen napanuoran solmun ja yksittäisen (tai usean) niskanuoran samanaikaisen solmun esiintyminen saattaa lisätä perinataalisesti epäsuotuisan lopputuloksen kumulatiivista riskiä. Näiden yhdistettyjen prosessien yhdistelmästä johtuva napanuoran suhteellinen lisääntynyt lyheneminen vaikuttaa uskottavalta etiologiselta tekijältä, joka voi osaltaan lisätä sikiövaurion todennäköisyyttä.
Gurau ym. kuvasivat hiljattain tapauksen, jossa yksisikiöinen raskaus oli komplisoitunut monimutkaisen todellisen solmun ja kolminkertaisen niskanuoran vuoksi. Vastasyntynyt synnytettiin keisarinleikkauksella spontaanin synnytyksen jälkeen 37 raskausviikolla, koska oltiin huolissaan mahdollisesta ”napanuoraonnettomuudesta kohdussa ”5 .
Tässä kuvatut kolme tapaustamme tukevat käsitystä, jonka mukaan napanuoran todellinen solmu ja samanaikaisesti esiintyvä niskanuora voivat liittyä lisääntyneeseen haitallisen perinataalituloksen riskiin verrattuna jompaankumpaan näistä yksiköistä yksinään. Tiivis seuranta voi siksi olla perusteltua näissä epätavallisissa tapauksissa.