ADOPTIO / KIINTYMISKYSYMYKSET
ADOPTIO
Vanhemmuus voi olla maailman vaikein tehtävä, ja joskus voi tuntua siltä, että kaikki maailman rakkauskaan ei tunnu riittävän terveiden ja tasapainoisten lasten kasvattamiseen. Kun kyseessä on adoptio, tämä vaikea työ voi olla vieläkin vaikeampaa monista eri syistä, jotka vaihtelevat emotionaalisista oikeudellisiin syihin, minkä vuoksi on tärkeää ymmärtää, että adoptio ei ole sama asia kuin kasvaminen biologisten vanhempien kanssa. Adoptio koskee kaikkia asianosaisia – lasta sekä syntymävanhempia ja adoptiovanhempia, jotka kaikki kärsivät menetykseen, hylkäämiseen, syyllisyyteen/ häpeään, suruun, identiteettiin, läheisyyteen & suhteisiin ja hallintaan (mestaruuteen)/voiton saamiseen liittyvistä kysymyksistä omalla tavallaan.
Identiteettien etsiminen alkaa murrosiässä ja on koko elämän mittainen matka. Adoptiolapsille tämä monimutkainen ja hämmentävä aika voi olla ongelmallisempaa, koska osia heidän identiteetistään – kuten perhesiteitä biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin – ei ole, mikä johtaa hylätyksi tulemisen tunteisiin, vaikka adoptiovanhemmat olisivat tarjonneet rakastavan kodin. Hylkäämisongelmat voivat muuttua kiintymyssuhdeongelmiksi myöhemmin elämässä – jopa silloin, kun adoptio on tapahtunut syntymän yhteydessä, jolloin adoptiolapsilla on nuorina aikuisina parisuhdeongelmia.
Kiintymyssuhdeongelmat
Kiintymyssuhdetta kuvataan imeväisikäisen lapsen ja vanhemman (tai ensisijaisen hoitohenkilön) väliseksi keskinäiseksi siteeksi. Sitoutuminen lapseen ei ole aina yksinkertaista, välitöntä tai helppoa, vaan se on pikemminkin ajan kuluessa rakentuva prosessi, johon vaikuttavat useat tekijät, kuten ihmisten ominaisuudet, tilanteet ja jopa terveys. Joillakin lapsilla voi esiintyä kiintymyssuhdehäiriötä, jolloin heillä on vaikeuksia muodostaa pysyviä ihmissuhteita, heillä ei ole kykyä olla aidosti kiintynyt toisiin ihmisiin ja heillä on hyvin syviä luottamusongelmia.
Kiintymyssuhdeongelmat johtuvat monista eri syistä, joista monet ovat ensimmäisten kolmen elinvuoden aikana koettuja kielteisiä kokemuksia, kuten kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä. Vaikka adoptio on kaunis asia, ero syntymävanhemmista voi olla traumaattinen kokemus, olipa adoptiolapsi siitä tietoinen tai ei, ja sillä voi olla pysyviä vaikutuksia. Hylkäämis- ja kiintymyssuhdeongelmat voivat ilmaantua myöhemmin elämässä; adoptiolapset, jotka ovat nyt nuoria aikuisia, saattavat osoittaa merkkejä epäröinnistä ihmissuhteiden luomista kohtaan ja vetäytyä pois toisten läheisyydestä, jotta he eivät kokisi lisää menetyksiä.
HAKEMASSA APUA
Identiteettiä ja syntyperää koskevien kysymysten esittäminen, yhteyden haluaminen menneisyytensä kanssa tai toisten adoptioskenaarioiden miettimiseen liittyvä pohdiskelu on tavallista adoptioon tulleille nuorille nuorille lapsille ja nuorille aikuisille. He voivat haluta tai olla etsimättä tietoa, mutta se on päätös, joka on osa adoptiolapsen kehitysprosessia.
Vanhempien tulisi huolestua, jos nämä normaalit kysymykset ja toimet muuttuvat. Olipa kyseessä murrosikäinen tai nuori aikuinen, mielialan ja asenteiden muutokset, huumekokeilut, työsuoritusten jyrkkä lasku, vetäytyminen perheestä ja ystävistä voivat olla merkki siitä, että lapsi kamppailee adoptiosta johtuvien ongelmien kanssa.
Vaikka kiintymyssuhteen muodostumisen laiminlyönti ei ole yksinomaan adoptiolapsia koskevia tilanteita, se ei myöskään välttämättä ole itsestäänselvyys; adoptiolapsen monitahoisuudesta johtuen adoptiolapset voivat kuitenkin olla huolestuneempia siitä. Adoptioon liittyvien ongelmien hoidossa on otettava huomioon tämä monimutkaisuus.
Vanhempien tulisi olla avoimesti yhteydessä ja puhua lapsensa kanssa adoption vaikutuksista. Kysy nuorelta aikuiselta hänen henkilökohtaisista ihmissuhteistaan – tai niiden puutteesta – ja siitä, kokevatko he ahdistusta hylkäämisestä ja kamppailevatko he henkilökohtaisesti tai ammatillisesti yhteyksien solmimisesta muihin. Nykyään vanhemmilla on käytettävissään runsaasti tietoa adoptiosta kirjoista verkkolähteisiin tai lapsille ja vanhemmille suunnatuista adoptiotukiryhmistä.
Vanhemmat tai nuoret aikuiset adoptiolapset voivat myös hakea apua terapeuteilta, jotka ovat erikoistuneet adoptiokysymyksiin, tai terapeuttiselta ohjelmalta, kuten eräterapialta, erityisesti sellaisilta, jotka korostavat koko ihmisen hyvinvointia. Vanhempien tulisi pitää mielessä, että vanhemman ja lapsen välisiin suhteisiin vaikuttavat monet tekijät, mutta ymmärryksellä ja tuella adoptio- ja kiintymyssuhdekysymykset voidaan voittaa ajan myötä, ja nuoret aikuiset voivat oppia tukahduttamaan ahdistuksensa, kehittämään luottamusta ja rakentamaan suhteita onnellista ja tervettä elämää varten.