Viime viikolla tyttäreni, joka bloggaa osoitteessa Retrohousewife Goes Green, jakoi kanssani blogin Jen But Never Jenn. Pari vuotta sitten Jen oli ryhtynyt kahden viikon kokeiluun elää kuin tyypillinen 1950-luvun kotiäiti. Vietin suurimman osan kahdesta päivästä lukemalla kaikki merkinnät (hän päätyi tekemään siitä toisen viikon ja lisäksi ”50-luvun kotiäiti tekee joulun” -sarjan). Olen lukenut muitakin blogeja, joissa naiset tekevät 50-luvun juttuja, mutta tämä oli aivan hulvaton. Kun olet lukenut tämän postauksen, sinun on yksinkertaisesti PAKKO mennä lukemaan ainakin osa merkinnöistä. Voi, ketä minä huijaan? Varaa tosissasi aikaa, sillä päädyt lukemaan ne kaikki.
Tämä postaus saattaa sisältää affiliate-linkkejä, ja Amazonin yhteistyökumppanina ansaitsen oikeutetuista ostoksista. Lue lisää täältä.
Aloita lukemalla hänen postauksensa talon pitämisestä 50-luvun tyyliin. Olen suhteellisen kelvollinen taloudenhoitaja, ainakin nykypäivän mittapuulla, mutta lukiessani päivittäistä kodinhoitorutiinia, jonka hän oli kehittänyt kokeiluaan varten, aloin tuntea itseni täysin riittämättömäksi. Ja uupuneeksi. Pidin kuitenkin kahdesta osasta: 10-30 minuutin päiväunet ja tarjottimen valmistaminen illallista edeltäviä cocktaileja varten. Jos tekisin kaiken tuossa luettelossa olevan, tarvitsisin juotavaa. Mutta silloin todennäköisesti nukahtaisin ennen kuin saisin loppupäivän työt valmiiksi.
En ole täysin varma, kuvastaako aiheesta saatavilla oleva kirjallisuus todella tuon aikakauden keskiverto kotiäidin toimintaa. Olen melko varma, että sellaiset sarjat kuin Leave it to Beaver ja The Donna Reed Show olivat hyvin pitkälti idealisoituja versioita 50-luvun kotielämästä. Tai ehkä ne olivat tarkkoja, ja minä olen vain kauhea laiskuri. Mutta noilla naisilla ei ollut INTERNETIÄ! tai FACEBOOKIA! tai PINTERESTIÄ! joihin tuhlata laatuaikaa. Ja oikeasti, mitä muuta tekemistä ilman niitä oli kuin mopata lattioita ja valmistaa liivatepohjaisia ruokia?
Lukiessani viestejä läpi ajatus alkoi hautua. Minua on aina kiehtonut tuo aikakausi. Lapsesta asti lempisarjani on ollut I Love Lucy. Ja kun Nick at Night alkoi, olin innoissani kun löysin The Donna Reed Show’n. Mikään ei saa minua niin lämminhenkiseksi kuin Leave it to Beaver -maraton tai muutama jakso Father Knows Best -sarjaa. Ja tietenkin jokainen, joka suunnittelee ja sisustaa tällaisen keittiön:
…tulee miettineeksi 50-luvun kotiäitiyden kokeilemista. Aina romanttinen, minulla oli visioita aamiaisen tarjoilusta miehelleni pukeutuneena ihastuttavaan esiliinaan:
Ja mainitsin jo osan ennen illallista nautittavista cocktaileista. Itse asiassa Mad Menin vaikutuksesta siirsin muutama kuukausi sitten viehättävimmät viinapullomme kirjastoon tarkoituksenani teeskennellä silloin tällöin Samanthaa elokuvasta Bewitched.