Yksikanavainen, kaksikanavainen, nelikanavainen – näihin termeihin olet varmasti törmännyt, jos olet joskus tutkinut PC:n rakentamista tai vieraillut teknisillä foorumeilla. Mutta mitä ne oikeastaan tarkoittavat?
Noh, vastaus on varsin yksinkertainen, vaikka se saattaa kuulostaa monimutkaiselta. Tänään selvitämme hieman, mitä nämä kolme RAM-muistikokoonpanotyyppiä tarkoittavat ja mitä eroja niiden välillä on.
SisällysluetteloNäytä
Miten erotat nämä kokoonpanot toisistaan? Se on niinkin yksinkertaista kuin avaamalla kotelo ja vilkaisemalla RAM-paikkoja. Jos kyseessä on yksi RAM-tikku, kyseessä on yksikanavainen kokoonpano. Jos niitä on kaksi, se on kaksikanavainen, ja jos niitä on neljä – arvasit jo – se on nelikanavainen.
Nyt niiden erottaminen toisistaan on helppoa, mutta mitkä ovat todelliset suorituskykyerot? Onko monikanavaisten kokoonpanojen avulla saavutettavissa mitään merkittävää parannusta, vai onko tämä vain yksi kikka, jota laitevalmistajat haluavat käyttää saadakseen ylimääräistä rahaa pelaajien lompakoista?
Välttämättä useampien kanavien olemassaolo tarkoittaa laajempaa kaistanleveyttä. On selvää, että laajempi kaistanleveys tarkoittaisi nopeampaa tiedonsiirtoa ja siten parempaa suorituskykyä.
Ajatuksena on, että käyttämällä kahta tai neljää pienemmän kapasiteetin tikkua saadaan tehokkaampi ratkaisu kuin käyttämällä yhtä suuren kapasiteetin moduulia.
Hyvä analogia tälle olisi tie tai moottoritie: yksikanavainen konfiguraatio olisi tie, jossa on yksi kaista, kaksikanavainen olisi kaksi kaistaa ja nelikanavainen olisi neljä kaistaa. Vaikka tie olisi kuinka hyvin rakennettu, jos siinä on vain yksi kaista, vain tietty määrä ajoneuvoja pääsee kulkemaan kerrallaan. Mutta jos kaistaa kasvatetaan kahteen tai neljään kaistaan, tietyssä ajassa ohitettavien ajoneuvojen määrä kasvaa eksponentiaalisesti.
Tämän sanottuaan, enemmän on parempi, mutta kysymys kuuluu edelleen – kuinka paljon eroa sillä on käytännössä?
Kuten tavallista, suorituskykyä on vaikea arvioida pelkkien laitteistospesifikaatioiden perusteella, ja se riippuu ennen kaikkea siitä, mihin RAM-muistia tullaan käyttämään: pelaamiseen tai muistia vaativiin ammattikäyttöön tarkoitettuihin ohjelmistoihin.
Pelaamisen osalta useiden RAM-moduulien käytöstä kaksi- ja nelikanavaisissa kokoonpanoissa saatavat hyödyt ovat parhaimmillaankin kyseenalaisia, ja ne voivat vaihdella huomattavasti henkilöstä toiseen sekä pelistä toiseen.
Joidenkin mielestä monikanavainen RAM-muistikonfiguraatio tarjoaa sujuvamman ja nopeamman pelikokemuksen, kun taas toiset tuskin huomaavat eroa, jos ollenkaan.
Mutta jos tarkastelemme vertailuarvoja, totuus on varsin ilmeinen: kaksikanavainen ja nelikanavainen RAM-kokoonpano tarjoaa vain marginaalisen suorituskykyparannuksen, kun kyse on pelaamisesta.
Tämä koskee jopa uusimpia muistia vaativia AAA-pelejä. Suorituskyky pysyy lähes identtisenä pieniä vaihteluita lukuun ottamatta. Jos siis todella haluat saada tuntuvaa suorituskykyparannusta, olisi parempi keskittyä näytönohjaimeen ja prosessoriin, sillä ne – etenkin edellinen – ovat lopulta olennaisia komponentteja missä tahansa peli-PC:ssä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kaksi- ja nelikanavaiset kokoonpanot olisi harkitsemisen arvoisia! Itse asiassa.
Ensimmäinen ja ilmeisin syy siihen, miksi kannattaa valita kaksi- tai nelikanavainen sarja yksittäisen suurikapasiteettisen RAM-moduulin sijasta, on hinnoittelu.
Nimittäin useat pienempikapasiteettiset RAM-muistitikut ovat lopulta edullisempia kuin yksittäinen suurikapasiteettinen muistitikku, joten tällä tavoin voit säästää muutaman taalan. Pienemmän kapasiteetin moduulit ovat edullisempia valmistaa, ja siksi 2×8 Gt:n tai 4×4 Gt:n paketti tulee lopulta halvemmaksi kuin yksittäinen 16 Gt:n RAM-moduuli.
Mutta siinä ei ole vielä kaikki – paitsi että ne ovat alusta alkaen halvempia, monikanavaiset kokoonpanot voivat myös helpottaa elämääsi laitteistovian sattuessa. Jos vain yksi kahdesta tai neljästä RAM-muistitikusta vikaantuu, sinulla on edelleen toimivaa RAM-muistia, jolla voit käyttää tietokonettasi, kunnes saat tilalle uuden.
Toisaalta, jos sinulla on vain yksi suurikapasiteettinen moduuli ja se vikaantuu, tietokoneesi ei toimi, kunnes saat vaihdettua kyseisen moduulin.
Ja sitten on tietysti myös kysymys estetiikasta. Myönnettäköön, että se ei luultavasti ole useimmille ihmisille yhtä tärkeää kuin suorituskyky tai kustannustehokkuus. Jos kuitenkin olet sellainen henkilö, joka pitää läpinäkyvistä koteloista tai avoimista laitteistoista, on kiistatonta, että emolevyn kaikki neljä DIMM-paikkaa täynnä RAM-moduuleja näyttävät tyylikkäiltä ja tukevilta, varsinkin jos niissä on hyvin suunnitellut lämmönjakajat tai RGB-valaistus.
Viimeisenä huomiona, yksi syy siihen, miksi et ehkä halua täyttää kaikkia DIMM-paikkoja heti, on tulevaisuudensuojaus. Kuten olemme maininneet toisessa artikkelissa, 8 Gt on suositeltava minimi pelaamiseen vuonna 2020, joten jos harkitset 8 Gt:n RAM-muistia uudessa peli-PC:ssäsi, voi olla hyvä ajatus jättää tilaa päivitykselle.
Sillä välin 16 Gt:n RAM-muisti ei lähiaikoina mene pois muodista, mutta kuka tietää – ehkä päädyt käyttämään vaativia ammattilaisohjelmistoja tulevaisuudessa ja haluat ehkä silti päivittää.
The Bottom Line
Yhteenvetona voidaan todeta, että yksikanavaiset, kaksikanavaiset ja nelikanavaiset RAM-muistiasetukset tarkoittavat tietokoneeseen asennettujen RAM-tikkujen lukumäärää – vastaavasti yksi, kaksi ja neljä.
Monikanavaiset asetukset tarjoavat enemmän kaistanleveyttä, mutta suorituskykyhyöty on lähes huomaamatonta pelaamisessa.
Siten tärkein syy siihen, miksi pelipc:ssä kannattaa käyttää monikanavaista kokoonpanoa, on se, että pienemmät RAM-moduulit ovat edullisempia, ja lisäksi sinulla on aina toinen moduuli tai toiset moduulit, joihin voit turvautua, jos yksi moduuli tai moduulit vikaantuvat.
Pelipc:ssä kannattaa käyttää monikanavaista kokoonpanoa, koska pienemmät RAM-moduulit ovat edullisempia.