Kolme merkittävää liittovaltion lakia koskee uhkapelaamista yleensä ja erityisesti nettipelaamista.
Katsotaanpa kutakin näistä laeista yksityiskohtaisesti
The Interstate Wire Act tekee laittomaksi vedonlyönnin ”käyttäen langallista viestintävälinettä.” Viime aikoihin asti oikeusministeriö tulkitsi tämän käsitteen käsittävän kaikki verkossa tehdyt vedonlyönnit. Vaikka Interstate Wire Act -lakia on tulkittu uudelleen siten, että se sallii tietyt online-rahapelien muodot, oikeusministeriö väittää edelleen, että Wire Act tekee Internet-urheilupeleistä laittomia.
Vuonna 1961 hyväksytty Interstate Wire Act -laki vaikuttaa edelleen massiivisesti Yhdysvaltojen rahapelimarkkinoihin yli viisikymmentä vuotta myöhemmin. Lain pitkä otsikko paljastaa sen ainoan tarkoituksen – ”… muuttaa 18 osaston (United States Code) 50 lukua vedonlyöntien, panosten ja niihin liittyvien tietojen välittämisen osalta”. Tavoitteena oli tehdä vedonlyöntien ja/tai niihin liittyvien tietojen välittämisestä rikos. Teknisesti tämä tarkoittaa, että jopa puhelimitse tapahtuva keskusteleminen vedonlyönnistä on rikollinen teko.
Valtioiden välisellä Wire Act -lailla ei ole juuri mitään tekemistä itse uhkapelaamisen laillisuuden tai moraalin kanssa. Sitä käytettiin kiristämään silmukkaa muutaman suuren järjestäytyneen rikollisuuden pomon kaulan ympärille. Yhdysvaltain oikeusministeri Robert Kennedy loi itselleen mainetta järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Vuoden 1961 Interstate Wire Act oli ensimmäinen laki, jonka innoittajana oli Kennedyn mafianvastainen asenne.
Lain tarkoituksena ei ollut estää amerikkalaisia pelaamasta uhkapelejä, vaan leikata järjestäytyneiden rikollisperheiden voittoja. Tuohon aikaan nämä jengit hankkivat tuloja tarjoamalla urheiluvedonlyöntiä ”by wire” eli puhelinlinjan kautta. Vedonlyöjät käyttivät puhelinta yhteydenpitoon Las Vegasissa sijaitsevien vedonvälittäjien kanssa, joka oli tuolloin ainoa paikka, jossa Amerikassa saattoi lyödä laillisia urheiluvetoja. Koska suurin osa urheiluvedonlyönnistä tehtiin puhelimitse (”by wire”), DoJ:n oli järkevää ryhtyä jahtaamaan puhelinvedonlyöntejä. Loppujen lopuksi pahikset, joita he olivat jahtaamassa, olivat langan välityksellä tapahtuvan vedonlyönnin ytimessä.
Wire the Wire Act todella loi uuden rangaistuksen, jota oikeusministeriö saattoi käyttää rikollispomoja vastaan. Ja se toimi hyvin liittovaltion hallituksen kannalta. Valitettavasti se myös rajoitti kaikkien amerikkalaisten mahdollisuutta lyödä vetoa langan välityksellä riippumatta heidän rikollisista aikeistaan.
Vuosien mittaan Wire Actin kielestä on tullut sen suurin vihollinen. Lakiehdotuksen kielestä puuttuu täsmällisyys – lakiehdotusta lukeva maallikko saattaa helposti hämmentyä siitä, mitkä vedonlyönnit ovat laillisia ja mitkä eivät. Kun otetaan huomioon Internetin yleistyminen vedonlyöntivälineenä, lain heikkoudet paljastuvat. Vuonna 1961 oli mahdotonta kuvitella, että vedonlyönti voisi tapahtua Internet-yhteyden kautta. Viime aikoihin asti lainsäätäjät ovat olleet hämmentyneitä siitä, miten Interstate Wire Act -lakia pitäisi soveltaa online-rahapelien pelaamiseen.
Kun Yhdysvaltain oikeusministeriö selvensi Interstate Wire Act -lakia vuonna 2011, tietyntyyppisten vedonlyöntien laillinen asema tuli kristallinkirkkaaksi. Oikeusministeriö päätti lausunnossaan, että ”… osavaltioiden väliset langallisen viestinnän lähetykset, jotka eivät liity ’urheilutapahtumaan tai kilpailuun’, jäävät Wire Actin soveltamisalan ulkopuolelle”. Tämä on merkittävä uutinen nettipokerin ja kasinopelien pelaajille, mutta silti hankala urheiluvedonlyöjille. Yhdysvaltain viidennen piirin muutoksenhakutuomioistuin oli DoJ:n kanssa samaa mieltä siitä, että Wire Act -laki kieltää urheiluvedonlyöntien välittämisen, mutta ei muunlaista online-rahapelaamista.
Huomaa, että osavaltioiden välistä Wire Act -lakia ei ole käytetty syytteeseenpanoon yksityishenkilöitä vedonlyönnin välittämisestä. FBI on todennut lukuisia kertoja (myös täällä omilla verkkosivuillaan), että he keskittyvät suurten operaatioiden syytteeseenpanoon. Tämän lain nojalla voi olla laitonta lyödä 20 dollaria vetoa Cowboysin voitosta Patriotsia vastaan, mutta Yhdysvallat ei ole kiinnostunut yksittäisen henkilön syyttämisestä. Mitään infrastruktuuria ei kuitenkaan ole olemassa tämänkaltaisen toiminnan seuraamiseksi. Pahinta, mitä FBI voi tehdä, on varoittaa sinua siitä, että pelitililläsi olevat varat saatetaan takavarikoida, jos sivusto, jolla lyö vetoa, pidätetään.
Ennen vuotta 2011 saattoi huoletta olettaa, että Wire Act -lakia voitiin käyttää nettipelaajien syyttämiseen. Nyt tämä pätee vain urheiluvedonlyöjiin. Sitten, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ikään kuin Wire Act ei olisi ollut tarpeeksi kova rajoitus urheilupelaajille, hallitus toimi jälleen.
PASPA hyväksyttiin vuonna 1992, ja se on amerikkalaisista rahapelisäädöksistä tuntemattomin, ja sillä on pienin vaikutus amerikkalaisten jokapäiväiseen online-rahapelitoimintaan. Osa sen auktoriteetin puutteesta johtuu siitä, että se oli suurelta osin tarpeeton laki. Wire Act tekee suurenmoisen työn urheilupelaamisen kieltämisessä.
Professio- ja amatööriurheilun suojelulakia kutsutaan joskus ”Bradley-laiksi” senaattori Bill Bradleyn mukaan. Bradley oli ollut ammattilaiskoripalloilija ja oli huolissaan rahapelien vaikutuksesta urheiluun. Lakiehdotuksen täydellinen nimi on seuraava:
Se oli yritys saada urheiluvedonlyönti julistettua nimenomaisesti laittomaksi koko maassa käytetystä menetelmästä riippumatta. Tarkoituksena oli luoda laki, joka menee askeleen pidemmälle kuin Interstate Wire Actin epämääräinen kieli.
Bradleyn laki katsottiin tarpeelliseksi, koska lainsäätäjien keskuudessa vallitsi paniikki, joka johtui raporteista, jotka koskivat ammattilais- ja korkeakoulu-urheilussa tapahtunutta pelien järjestämistä. Laki hyväksyttiin sen jälkeen, kun liittovaltion laajamittainen tutkimus urheilupelaamisesta oli käynnistetty senaattori Bradleyn henkilökohtaisen agendan pohjalta.
Yksi lainsäätäjä sanoi tunnetusti urheilupelaamisen ongelmasta Amerikassa: ”Haitat, joita (urheiluvedonlyönti) aiheuttaa, tuntuvat niiden osavaltioiden rajojen ulkopuolella, jotka hyväksyvät sen.”
Senaatin oikeuskomitea toimi NBA:n silloisen komissaarin David Sternin todistuksen perusteella, jonka mukaan ”… urheiluvedonlyönnin osavaltioiden väliset vaikutukset ovat pakottava syy liittovaltion lainsäädännölle…”
Ylipäätään kyse oli paljosta turhasta. Mitään uutta aaltoa järjestäytyneen rikollisuuden osallistumisesta urheiluvedonlyöntiin ei ollut tulossa, eikä ollut merkkejä ongelmallisen urheilupelaamisen lisääntymisestä tai urheiluvedonlyönnin intresseihin jäljitettävistä huijausskandaaleista.
Mitä PASPA:ssa sanotaan?
Se on pitkä, mutta nykyaikaisen nettipelaamista koskevan keskustelun kannalta tärkein osa on pykälä 3702.
Tässä pykälässä PASPA kieltää melko selvästi mitä tahansa ”julkisyhteisöä” (käännös: osavaltiota) sallimasta vedonlyöntiä amatööri- tai ammattiurheilusta. Tämä kieli menee niinkin pitkälle, että se kieltää vedonlyönnin fantasiaurheilusta, jonka tulokset ovat suoraan sidoksissa urheilijoiden yksilöllisiin suorituksiin. Osavaltiot, joissa päivittäiset fantasiasivustot ovat nimenomaisesti laillisia, kuten Iowa ja Maryland, saattavat jo nyt rikkoa suoraan PASPAa.
PASPAa käytettiin hiljattain lopettamaan New Jerseyn yritys laillistaa urheiluvedonlyönti Atlantic Cityssä. Asiasta järjestetty kansanäänestys meni läpi suurella enemmistöllä, ennen kuin oikeusministeriö iski paikalle ja mitätöi lain PASPAn kieliasuun perustuvan väitteen perusteella.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun PASPA on aiheuttanut kiistaa. Bradley-lain soveltamisalaa rajoitti lopulta liikaa muutaman osavaltion urheiluvedonlyöntimarkkinoiden olemassaolo. Erityisesti Oregonin, Delawaren, Montanan ja Nevadan olemassa olevat urheiluvedonlyöntimarkkinat jäivät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Poikkeuksena sallittiin New Jerseyn osavaltion säätää laki urheiluvedonlyönnin laillistamisesta vuoden kuluessa. New Jerseyn osavaltion hallitus ei tehnyt näin, ja se menetti oikeuden tarjota laillisia urheiluvetoja. Tämä on epäonnistuminen, josta he varmasti potkivat nyt itseään, sillä he eivät onnistuneet hiljattain hyväksymään laillistamispyrkimystä liittovaltion väliintulon vuoksi.
PASPA:lla on oma osansa arvostelijoita. Pääasiallinen valitus sitä vastaan on, että se on perustuslain vastainen, koska Yhdysvaltain perustuslaki antaa osavaltioille ”kaikki oikeudet, joita ei ole nimenomaisesti myönnetty liittovaltion hallitukselle”. Tämä näyttäisi sisältävän myös rahapelien sääntelyn. Koska PASPA on liittovaltion laki, joka kieltää osavaltioita luomasta omia laillisia urheiluvedonlyöntimarkkinoita, vastustajat väittävät, että se on kansakuntamme perustamisasiakirjan tärkeän periaatteen tiellä. Lakiehdotuksen kannattajat sanovat, että kongressilla oli täysi oikeus säätää tämä laki kauppalausekkeen nojalla.
Unlawful Internet Gambling Enforcement Act (UIGEA)
UIGEA:lla on ollut suurempi vaikutus varsinaiseen online-rahapelien käytäntöön kuin millään muulla tässä luettelossa mainitulla säädöksellä. UIGEA hyväksyttiin vuonna 2006 osana yleistä kansallista puolustuslakia. Koska lainsäätäjät eivät saaneet lakiehdotusta hyväksytyksi omasta tahdostaan, he liittivät sen SAFE Ports Act -lakiin, jonka he tiesivät menevän läpi. Nämä neljä tai viisi sivua lisättiin SAFE Ports Act -lakiin viime hetkellä – niin myöhään, että useimmat lainsäätäjät sanoivat, etteivät he ehtineet lukea sitä.
UIGEA oli Yhdysvaltain hallituksen konservatiivisen haaran yritys kieltää online-vedonlyönti. Sen tarkoituksena oli sulkea pääsy online-rahapelien pelaamiseen tekemällä pankkien ja muiden rahoitusryhmien laittomaksi käsitellä rahapelimaksuja.
Tässä oli teoria:
Jos et voi lähettää tai vastaanottaa rahaa, et voi pelata uhkapelejä.
Omin sanoin UIGEA
Laki sulkee nimenomaisesti pois muutamia markkinoita – tietyt fantasiaurheiluvedot on suljettu pois, samoin kuin useat taitopelit ja kaikki olemassa olevat lailliset osavaltioiden sisäiset ja heimojen väliset pelimarkkinat.
Paljon ihmisiä luulee, että UIGEA tekee amerikkalaisten laittomaksi vedonlyönnin verkossa.
Se ei pidä paikkaansa.
Se vain vaikeuttaa rahan lähettämistä tai vastaanottamista tunnetulta uhkapelisivustolta.
UIGEA:ssa on joitakin melko vakavia puutteita. Ensinnäkin se sisältää porsaanreikiä, joiden läpi voisi ajaa bussilla. Jotkut online-vedonlyönnin suuret nimet (lähinnä pokeri- ja kasinosivustot) vetäytyivät Yhdysvaltojen markkinoilta, ja jotkut vedonlyöjät menettivät pääsyn suosikkikasinolleen tai pokerisivustolleen verkossa. Mutta monet amerikkalaiset käsittelevät edelleen maksuja edestakaisin tunnetun uhkapelipalvelun tarjoajan kanssa.
Toinen suuri ongelma – se ei sääntele kaikkien nettipelaamisen muotojen liiketoimia. Laissa ei mainita joitakin tärkeitä pelimarkkinoita – osavaltioiden lottoja ei mainita lainkaan, eikä osavaltioiden välisiä vetoja hevos- ja koirakilpailuista. Vaikka jotkut ovat tulkinneet tämän tarkoittavan, että näitä toimintoja ei säännellä, UIGEA:ssa noudatetaan näissä asioissa Wire Act -lakia ja muuta voimassa olevaa liittovaltion lainsäädäntöä. Toisin sanoen kyseessä on valintalaki, joka ei ole saavuttanut tavoitettaan eli laittoman pelaamisen lopettamista lainkaan.
UIGEA:lla on ollut vaikutusta amerikkalaisiin online-rahapeleihin, mutta ei lainsäätäjien tarkoittamalla tavalla. Tunnetuin täytäntöönpanotapaus (toistaiseksi) tapahtui huhtikuussa 2011, kun PokerStarsin, Absolute Pokerin ja Full Tilt Pokerin perustajia vastaan nostettiin syytteet UIGEA:n konventioiden rikkomisesta. Oikeudessa kävi ilmi, että nämä organisaatiot yrittivät kiertää UIGEA:n sääntöjä käyttämällä kolmannen osapuolen maksuprosessoreita ja suoranaisesti vilpillistä kirjanpitoa.
Huomioi jälleen kerran, että yksittäisten urheiluvedonlyönnin harrastajien ei tarvitse huolehtia UIGEA:sta. Sitä käytetään estämään pankkeja ja luottokorttiyhtiöitä tekemästä liiketoimintaa laittomien uhkapelien tarjoajien kanssa – ei syyttämään yksityishenkilöitä, jotka käyttävät kyseisiä maksuprosessoreita