Yap

Yapin alkuperäiskansan kulttuuri ja perinteet ovat vahvat verrattuna muihin Mikronesian valtioihin.

KivirahaEdit

Lisätietoja: Rai-kivet
Suuri (noin 2,4 m korkea) esimerkki yapilaisesta kivirahalla (Rai) Gachparin kylässä

Yap tunnetaan kivirahallaan, jota kutsutaan nimellä Rai tai Fei: suuria donitsinmuotoisia, veistettyjä kiekkoja, jotka on valmistettu (tavallisesti) kalsiitista ja joiden läpimitta voi olla jopa 4 metriä (useimmat ovat paljon pienempiä). Pienimmät voivat olla halkaisijaltaan vain 3,5 senttimetriä (1,4 tuumaa). Monet niistä on tuotu muilta saarilta, jopa Uudesta-Guineasta asti, mutta suurin osa tuli muinoin Palausta. Niiden arvo perustuu sekä kiven kokoon että sen historiaan. Historiallisesti Yapin asukkaat arvostivat kiekkoja, koska materiaali näyttää kvartsilta, ja ne olivat kiiltävimpiä saatavilla olevia esineitä. Lopulta kivistä tuli laillisia maksuvälineitä, ja ne olivat jopa pakollisia joissakin maksuissa.

Kivien arvo pidettiin korkeana niiden hankintaan liittyvien vaikeuksien ja vaarojen vuoksi. Louhiakseen kiviä yapilaisten seikkailijoiden oli purjehdittava kaukaisille saarille ja oltava tekemisissä paikallisten asukkaiden kanssa, jotka olivat joskus vihamielisiä. Kun kivet oli louhittu, ne oli kuljetettava takaisin Yapiin lautoilla, joita vedettiin purjevetoisilla kanootilla. Levyjen niukkuus ja niiden hankkimiseen vaadittu vaiva ja vaara tekivät niistä arvokkaita yapilaisille.

Vuonna 1874 irlantilais-amerikkalainen merikapteeni David O’Keefe keksi, että hän voisi käyttää yapilaisia tuomaan lisää ”rahaa” laivalasteittain isoja kiviä, myös Palaulta. O’Keefe vaihtoi sitten nämä kivet jaapilaisten kanssa muihin hyödykkeisiin, kuten merikurkkuihin ja kopraan. Vuonna 1954 valmistuneessa elokuvassa His Majesty O’Keefe kapteenin roolissa näytteli Burt Lancaster. Vaikka jotkut O’Keefen kivet ovat suurempia kuin kanootilla kuljetetut kivet, ne ovat vähemmän arvokkaita kuin aiemmat kivet, koska niiden saaminen on ollut verrattain helppoa.

Koska kiekkoja ei enää valmisteta tai tuoda maahan, tämä rahan määrä on kiinteä. Saarelaiset tietävät, kuka omistaa minkäkin kappaleen, mutta eivät välttämättä siirrä niitä, kun omistus vaihtuu. Niiden koko ja paino (suurimmat vaativat 20 aikuista miestä kantamaan niitä) tekevät niiden siirtämisestä hyvin vaikeaa. Vaikka Yapissa käytetään nykyään Yhdysvaltain dollaria jokapäiväisessä kaupankäynnissä, kivikiekkoja käytetään edelleen perinteisempään tai seremonialliseen vaihtoon. Kivikiekot voivat vaihtaa omistajaa avioliittojen, maanomistuksen siirtojen yhteydessä tai korvauksena vahingon kärsineelle osapuolelle aiheutuneista vahingoista.

Muut valuutat Muokkaa

Saarella on neljä muuta valuuttatyyppiä. Ensimmäinen on ”Mmbul”, joka on kolme tai neljä jalkaa pitkä ja kaksi jalkaa leveä, betelpähkinätupen sisään kääritty lava-lava-kangas, jota käytetään lannevaatteisiin. Sitten on ”Gau” tai ”Gaw”, joka on jopa kolme metriä pitkä simpukkakoru. Kuoret ovat peräisin Canetista, Ponapen lähellä sijaitsevalta saarelta, itse Ponapesta ja Euripikistä. Koska ne tulevat kaukaa, Gau on arvokkaampi kuin Mmbul. ”Yar” on rahaa, joka on tehty suurista, noin kahdeksan tuuman levyisistä simpukankuorista, jotka on lävistetty ja sidottu kookosköyteen. Lopuksi ”Reng” on rahan nimi, joka on tehty kurkumasta, joka jauhetaan ja sekoitetaan veteen ja tahna muotoillaan palloksi, jota käytetään tyypillisesti heimoseremonioissa.

AsuinrakennuksetEdit

Yapilla on kolmenlaisia perinteisiä rakennuksia. ”Tibnaw” on perheen talo, jonka katto on kudottua tuohta (kuivattuja palmunlehtiä). Sisällä on yksi avoin huone, jossa ei ole käymälää. Keittiöt ovat erillisiä rakennuksia (t’ang) perhetalojen ulkopuolella.

”faluw” on ”miesten talo”; tällaiset rakennukset rakennettiin rantaviivalle, josta oli helppo pääsy mereen. Ennen ensimmäistä maailmansotaa naiset oli siepattu ja viety faluwiin. Nykyään tätä käytäntöä ei enää harjoiteta. Naiset pitivät kunnia-asiana tulla valituksi faluwiin, koska sinne vietiin vain kauneimmat naiset. Tällaista naista kutsuttiin ”mispiliksi” (faluwissa asuva nainen). Kun saaren kulttuuri sai yhä enemmän vaikutteita muun maailman käsityksistä prostituutiota kohtaan, tämä käytäntö loppui.

Kolmen tyypin suurimpana on ”p’ebay”, paikka, johon yhteisö kokoontui koulua, tansseja tai kokouksia varten. Kuten kaikkiin rakenteisiin Yapilla, on ennen sisäänpääsyä saatava lupa. On olemassa muutamia miesten taloja, joihin naiset saavat mennä, mutta ihmisten on kuitenkin aina pyydettävä lupa.

Kieli ja etnisyysEdit

Japin kieli kuuluu austronesialaisiin kieliin, tarkemmin sanottuna valtamerikieliin. Yapiin asettui alun perin muinaisia siirtolaisia Malaijan niemimaalta, Indonesian saaristosta, Uudesta-Guineasta ja Salomonsaarilta. Yapin osavaltion ulkosaarten asukkaat ovat mikronesialaisten uudisasukkaiden jälkeläisiä, ja siksi heillä on huomattavia etnisiä eroja Yapin pääsaarten asukkaisiin verrattuna. Heidän kulttuurinsa ja kielensä (ulithian ja woleaian) ovat läheistä sukua Chuukin ulkosaarten kielille. Yhteisenä kielenä käytetään englantia.

Perinteiseen tyyliin rakennettu rakennus, jossa on suureen varallisuuteen viittaava kiviraha. Ensimmäiset kivet louhittiin Palaulta ja kuljetettiin perämoottorikanootilla noin 450 kilometrin päähän.

NavigointiMuutos

Japanilaiset ja naapurisaaret Japanilaiset olivat Tyynenmeren tunnetuimpia merenkulkijoita. Yapilaispurjehtijat kulkivat ilmiömäisiä matkoja peräkanootilla ilman kompassin apua navigoiden tähtien ja valtameren aaltojen kuvioiden mukaan käyttäen mikronesialaisia ja polynesialaisia navigointitekniikoita. Siirtomaata edeltävinä aikoina Yapin kansa perusti saarivaltakunnan ja hallitsi alueita, jotka ovat nykyisin Yapin osavaltion naapurisaaret. 1800-luvulta alkaen Yapin asuttivat peräkkäin espanjalaiset, saksalaiset ja japanilaiset.

Kaksirunkoinen matkakanootti Alingano Maisu, jonka polynesialainen matkaseura lahjoitti mestarimerimies Mau Piailugille, on kotisatamassa Yapin saarella Piailugin pojan, Sesario Sewralurin, komennossa.

YhteiskuntarakenneEdit

Yapin yhteiskunta perustuu erittäin monimutkaiseen ”kastijärjestelmään”, johon kuuluu vähintään seitsemän arvoasteikkoa. Historiallisesti kokonaisen kylän kastiasema saattoi nousta tai laskea muihin kyliin verrattuna sen mukaan, miten se pärjäsi kylien välisissä konflikteissa. Voittajakylät nousivat arvoasteikossaan osana rauhansopimusta, kun taas hävinneet kylät joutuivat hyväksymään arvoasteen laskun. Monissa tapauksissa alempana olevien kylien oli maksettava kunnianosoitus ylempänä oleville kylille. Lisäksi alempana oleville kylille saatettiin asettaa ruokavaliota koskevia tabuja, eli niitä saatettiin kieltää pyytämästä ja syömästä halutuimpia meren kaloja ja eläimiä. Lisäksi kussakin kylässä kullakin perheellä oli oma asemansa suhteessa muihin.

Saksalaisten siirtomaaherrojen tuloon asti kastijärjestelmä oli häilyvä, ja kylien ja perheiden asemat muuttuivat kylien välisten juonittelujen ja yhteenottojen seurauksena. 1900-luvun alussa Saksan siirtomaahallinto kuitenkin rauhoitti Yapin ja asetti väkivaltaisten konfliktien kiellon. Kunkin kylän kastiluokitus nyky-Yapin alueella on siis edelleen sama kuin silloin, kun saksalaiset jäädyttivät järjestelmän paikoilleen. Jäädytyksen seurauksena Ngologin, Tebin ja Gachparin kylät nykyisissä Rullin, Tamilin ja Gagilin kunnissa jäivät vastaavasti korkeimmalle sijalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.