Yhteys metsäkadon ja malarian lisääntymisen välillä on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, mutta kahden viime vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset ovat täydentäneet monia yksityiskohtia. Suuri osa työstä on tehty Perussa, jossa eräällä alueella 1990-luvulla malariatapaukset nousivat 600:sta tapauksesta vuodessa 120 000:een juuri sen jälkeen, kun tie rakennettiin koskemattomaan metsään ja ihmiset alkoivat raivata maata maatiloja varten.
Ihmisen aiheuttamien ekologisten muutosten kaskadi vähentää dramaattisesti hyttysten monimuotoisuutta. ”Lajit, jotka selviytyvät ja joista tulee hallitsevia, levittävät melkein aina malariaa paremmin kuin lajit, joita oli eniten koskemattomissa metsissä”, kirjoittavat Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan kansanterveysasiantuntijat Eric Chivian ja Aaron Bernstein kirjassaan How Our Health Depends on Biodiversity. ”Tämä on havaittu periaatteessa kaikkialla, missä malariaa esiintyy.”
Hyttyset pystyvät sopeutumaan melko nopeasti ympäristön muutoksiin. Tutkijat ovat esimerkiksi havainneet muutoksia hyttysten puremiin vuorokaudenaikoihin – monet hyttyset purevat nyt ihmisiä ennen nukkumaanmenoa, mikä on vastannut siihen, että yöverkkoja on alettu käyttää yöllisten puremien estämiseksi malariaan alttiilla alueilla.
Vittorin ja muiden tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että eräs malariaa kantava hyttyslaji, Anopheles darlingi, oli Perussa metsäojitetulla alueella radikaalisti erilainen kuin serkkunsa koskemattomissa metsissä; American Journal of Tropical Medicine and Hygiene -lehdessä vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan metsäojitetuilla alueilla esiintyvä Anopheles darlingi puri 278 kertaa useammin kuin koskemattomassa metsässä.
”Metsässä emme havainneet juuri lainkaan lisääntymistä emmekä aikuisten hyttysten puremista”, Vittor sanoi. Tämä johtui luultavasti siitä, että metsäojitetun maiseman ekologia – lyhyt kasvillisuus ja syvä vesi – suosi niiden lisääntymistä, ja ne tarvitsevat ihmisverta kasvattaakseen muniaan.
Hyttystyypit, jotka pärjäävät hyvin tässä radikaalisti muuttuneessa ekosysteemissä, ovat ”vektorikykyisempiä”, mikä tarkoittaa, että niiden elimistö on erityisen hyvä valmistamaan paljon malariaa aiheuttavaa patogeeniä. Brasiliassa tehdyssä tutkimuksessa, joka julkaistiin Journal of Emerging Infectious Diseases -lehdessä vuonna 2010, havaittiin, että neljän prosentin metsän raivaaminen johti lähes 50 prosentin lisäykseen ihmisten malariatapauksissa.
Virusten ekologia metsäojitetuilla alueilla on erilainen. Kun metsiä hakataan, syntyy lukuisia uusia rajoja eli reunoja metsäojitettujen alueiden ja metsän välille. Aedes africanus -niminen hyttynen, joka on keltakuume- ja Chikungaya-virusten isäntä, elää usein näissä reunaelinympäristöissä ja pistää lähellä työskenteleviä tai asuvia ihmisiä. Muut kädelliset, jotka ovat myös taudinaiheuttajien kantajia, kerääntyvät näiden eri ekosysteemien rajoille, mikä tarjoaa hyönteisille jatkuvan viruslähteen.
Hyönteiset eivät ole ainoa tapa, jolla metsäkato voi pahentaa tartuntatauteja. Jostain tuntemattomasta syystä etanalajit, jotka pystyvät paremmin sopeutumaan lämpimiin avoimiin alueisiin, joita syntyy metsän kaatamisen jälkeen, ovat parempia isäntiä litteiksi matoiksi kutsutuille loisille, joista osa aiheuttaa skistosomiaasiaa, ihmisen elimiä vahingoittavaa tautia.
Tutkijat ovat huolissaan siitä, että nämä taudinpurkaukset, joita ihmisten tekemät maisemamuutokset pahentavat, voivat aiheuttaa seuraavan pandemian. Rooman valtakunta ulottui aikoinaan Skotlannista Afrikkaan ja kesti yli 400 vuotta. Kukaan ei tiedä tarkalleen, miksi valtakunta romahti, mutta yksi tekijä saattoi olla malaria. Ancient Biomolecules -lehdessä vuonna 2001 julkaistun tutkimuksen mukaan 1990-luvulla kaivetussa tuon ajan vauvojen joukkohaudassa todettiin DNA-analyysin avulla, että monet heistä olivat kuolleet malariaan. Jotkut tutkijat arvelevat, että malariaepidemian puhkeamista on saattanut pahentaa metsänhakkuu Roomaa ympäröivässä Tiber-joen laaksossa, jotta kasvavaan kaupunkiin saatiin puutavaraa.
Blog
