Turkislummella on turkki kuin nisäkkäällä, se meloo ankkajaloillaan kuin lintu ja munii munia matelijan tapaan.
Luonnon ohjekirja tälle omituiselle pallolle on, kuten käy ilmi, yhtä sekasotku.
Tutkijat kartoittivat juuri Australiassa eläneen naaraspuolisen turkislummun genomin. Tämän australialaisen monotreemin (nisäkäslaji) geenisekvenssi esitellään yksityiskohtaisesti Nature-lehden 8. toukokuuta ilmestyvässä numerossa.
”Platypus on nisäkkäiden puun hyvin ikivanha sivuhaarukka, joten meillä oli platypusten kanssa yhteinen esi-isä viimeksi 166 miljoonaa vuotta sitten”, sanoo tutkimusryhmän jäsen Jenny Graves, joka on australialaisen kansallisen yliopiston vertailevan genomiikan ryhmän johtaja. ”Se asettaa ne nisäkkäiden ja matelijoiden välimaastoon, koska ne säilyttävät edelleen melko paljon matelijoiden ominaisuuksia, jotka me olemme menettäneet, esimerkiksi ne munivat edelleen munia.”
Hän lisäsi: ”Voimme siis käyttää niitä jäljittääksemme muutoksia, joita on tapahtunut, kun olemme muuttuneet matelijasta turkikseksi, maidon tuottamiseen ja elävänä syntyneisiin poikasiin.”
Alkeellinen nisäkäs elää Itä-Australiassa koloissa, jotka on kaivettu purojen ja jokien rantojen varsille, joista se saa ravintoa. Sen litteä, virtaviivainen ruumis ulottuu vain 50 senttimetrin (20 tuuman) pituiseksi, ja sen kärjessä on pingismailaa muistuttava pyrstö ja neljä verkkoselkäistä jalkaa. Platypus (Ornithorhynchus anatinus) on yksi vain kahdesta nisäkkäästä – toinen on piikkimuurahaiskarhu – joka munii munia. Muista nisäkkäistä poiketen urospuolinen platypus voi tuottaa myrkkyä kummassakin takaraajassa olevasta pienestä piikistä.
Evoluutiosuhteiden selvittämiseksi platypussien ja muiden eläinten välillä työryhmä vertasi Glennieksi kutsutun naaraspuolisen platypusin perimää ihmisten, hiirien, koirien, opossumien ja kanojen perimään. (Kanat otettiin mukaan, jotta ne edustaisivat munivia eläimiä, kuten sukupuuttoon kuolleita matelijoita, jotka ovat evoluution aikana siirtäneet suuren osan DNA:staan platypukselle ja muille nisäkkäille.)
Tutkijat havaitsivat, että platypuksen genomi on noin 2,2 miljardia emäsparia eli noin kaksi kolmasosaa ihmisen genomista. Se jakaa yli 80 prosenttia geeneistään muiden nisäkkäiden kanssa.
Ihmisten tavoin platypusilla on X- ja Y-kromosomi. Mutta toisin kuin ihmisillä, X- ja Y-kromosomit eivät ole sukupuolikromosomeja. ”Se tarkoittaa, että voimme palata suoraan aikaan, jolloin sukupuolikromosomimme olivat vain tavallisia kromosomeja, jotka hoitivat omia asioitaan, ja kysyä, mitä tapahtui, mikä teki niistä sukupuolikromosomeja”, Graves sanoi.
Tutkijat paljastivat, että eläimellä on 52 kromosomia, mukaan lukien 10 sukupuolikromosomia.
Genomissa oli myös DNA-jaksoja, jotka liittyivät kananmunien munimiseen ja toiset imetykseen. Koska platypuksella ei ole nännejä, poikaset imevät maitoa emon vatsanahasta.
Toinen kummallisuus: Kun platypus meloo vedessä, se pitää silmänsä, korvansa ja sieraimensa kiinni, ja sen ankkasuu toimii antennina, joka aistii saalista ympäröivät heikot sähkökentät. Siitä huolimatta platypuksen genomi paljastaa, että eläin säilytti hajujen havaitsemiseen tarvittavat geenit.
Tutkimusta, johon osallistui yli 100 tutkijaa eri puolilta maailmaa, rahoitti National Human Genome Research Institute (NHGRI).
- Top 10 Missing Links
- Huhua vai todellisuutta: Kryptozoologian otukset
- Hämmästyttävät eläinkyvyt