Jules Allardin suunnittelema ja rakentama salonki.
Sisätiloihin astuttiin Fifth Avenuelta sisääntuloaulan kautta. Eteisestä avautui 18 metriä (60 jalkaa) pitkä suuri sali, josta pääsi kaikkiin ensimmäisen kerroksen ensisijaisiin huoneisiin. Suuri sali oli päällystetty Caen-kivellä, kuten suuri osa sisätiloista. Se oli työstetty ja veistetty koristereliefillä. Suursalin oikeanpuoleisesta keskiosasta lähti T-kirjaimen muotoinen kivinen portaikko, jonka vastakkaisella seinällä oli valtava, taidokkaasti veistetty takka.
Ensimmäisenä päähuoneista, kun suursaliin astuttiin idästä, oli 5,5 m x 4,3 m kokoinen kirjasto, jonka seinät oli verhoiltu 1500-luvun ranskalaisella renessanssin ajan paneloinnilla. Vastakkaisella puolella oli 33 x 18 jalkaa (10,1 m × 5,5 m) kokoinen salonki. Siinä oli Grinling Gibbonsin tyyliin veistetty pähkinäpuuverhous. Salongin vieressä oli Louis Quinze -tyylinen 10 × 12 m (33 x 38 jalkaa) kokoinen salonki, jonka suunnitteli ja rakensi Pariisissa Jules Allard. Tämä huone oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että New Yorkissa alettiin pitää 1700-luvun ranskalaistyylisistä sisätiloista. Sen tärkein huonekalu oli Jean Henri Riesenerin Marie Antoinetten käyttöön Château de Saint-Cloudissa valmistama eebenpuu-sihteeri, joka on nyt Metropolitan Museum of Artissa. Salongin keskipiste oli katto, joka oli maalattu Paul-Jacques-Aimé Baudryn mytologisilla kohtauksilla. Hän oli hiljattain tehnyt kattomaalauksia Palais Garnieriin. Salongin takana oli 6,1 × 8,2 metrin kokoinen aamiaishuone ja sen vieressä oleva hovimestarin ruokakomero. Suuren salin länsipäässä oli juhlasali. Se oli 50 kertaa 35 jalkaa (15 m × 11 m) kokoinen ja kaksi kerrosta korkea, joten se oli talon suurin huone. Se oli goottilaistyylinen, ja siinä oli seitsemän jalkaa korkea seinälaudoitus, jonka päällä oli Caenin kiviseinät. Huoneen toisessa päädyssä oli massiivinen kaksoistakka, jossa oli marmorisia karyatideja, jotka kannattivat Karl Bitterin tekemää tammenpäällystettä. Takkakokonaisuuden yläpuolella oli toisen kerroksen galleria. Huoneen vastakkaisessa päädyssä oli muusikkogalleria. Juhlasalia valaisi Eugène Oudinot’n suuri lasimaalausikkuna.