What causes recurrenturrent mass extinctions of life? Huomaamme, että viimeisten 260 miljoonan vuoden aikana tapahtuneista 11 hyvin dokumentoidusta sukupuuttoepisodista 10:n ikä korreloi erittäin suurella varmuudella (>99,99 %) suurimpien törmäyskraattereiden tai massiivisten mannermaisten tulva-basalttipurkausten iän kanssa. Neljä suurinta kraatteria (halkaisija ≥100 km, törmäysenergiat ≥3 × 107 Mt trinitrotolueenia ) voidaan yhdistää 36, 66, 145 ja 215 Ma:n tunnistettuihin sukupuuttoon kuolemisen tapahtumiin ja sukupuuttoon kuolemisen kanssa korreloiviin stratigrafisiin distaalisiin törmäysjätteisiin. Seitsemän 11 suuresta tulva-basalttijaksosta voidaan korreloida sukupuuttoon kuolemisen kanssa 66, 94, n. 120, 183, 201, 252 ja 260 Ma:ssa. Kaikissa seitsemässä tulva-masaltti- ja sukupuuttoon kuolemisen samanaikaisissa tapahtumissa on samanaikaisia vulkanogeenisen elohopean anomalioita stratigrafisessa aineistossa, mikä yhdistää sukupuuttoon kuolemisen ja vulkanismin läheisesti. Lisäksi viimeisten 260 miljoonan vuoden aikana valtamerissä esiintyneet seitsemän suurta laajalle levinnyttä anoksiajaksoa korreloivat merkitsevästi (>99,99 %) tulva- ja pohjalohkareiden sukupuuttotapahtumien iän kanssa, mikä tukee syy-yhteyttä vulkanismin aiheuttaman ilmaston lämpenemisen kautta. Phanerotsooisella ajalla (viimeiset 541 miljoonaa vuotta) kuusi ”suurta” joukkosukupuutosta (≥40 % merisukujen sukupuuttoa) korreloivat kaikki tulva-basaltti-episodien iän kanssa ja stratigrafisesti niihin liittyvien vulkanogeenisten elohopea-anomalioiden kanssa. Vain yhdessä tapauksessa, liitukauden lopulla (66 Ma), ”suuri” joukkosukupuutostapahtuma osuu ilmeisesti samaan aikaan sekä erittäin suuren kraatterin (Chicxulub) että mannermaisen tulva-basalttipurkauksen (Deccan Traps) kanssa.
Erittäin merkitsevät korrelaatiot osoittavat, että sukupuuttoepisodit liittyvät tyypillisesti vakaviin ympäristökriiseihin, joita aiheuttavat suurimmat törmäykset ja tulva-basaltti-tulvavulkanismin jaksot. Noin 50 % viimeisten 260 miljoonan vuoden aikana tapahtuneista törmäyksistä näyttää tapahtuneen klustereissa, mikä tukee kuvaa lyhyistä lisääntyneen komeetta- tai asteroidivirran pulsseista. Suurimmat kraatterit kuuluvat yleensä näihin ikäryhmiin. Törmäyskraattereiden ja sukupuuttotapahtumien iän ristiaaltomuunnosanalyysit osoittavat yhteistä, voimakasta ~26 miljoonan vuoden sykliä, jossa syklin viimeisin vaihe ajoittuu ~12 miljoonaan metriin ja korreloi 11,6 miljoonaan metriin ajoittuvan pienen sukupuuttotapahtuman kanssa.
Elämänvirta virtaa niin hitaasti, että mielikuvitus ei kykene hahmottamaan sen kulkemisen vaatimaa suunnatonta aikajännettä, mutta monien muiden virrojen tapaan se pulssittaa epäsäännönmukaisesti samalla kun se virtaa. On olemassa kiihtymisen aikoja, evoluution ilmenemispisteitä, jotka lähes poikkeuksetta osuvat yhteen jonkin suuren geologisen muutoksen kanssa, ja vastaavuus on niin tarkka ja niin usein toistuva, että sattuman lakeihin ei voi vedota selityksenä.
-Richard Swann Lull (Organic Evolution, New York, Macmillan, 1929, s. 693)