Ei ole yllätys, että sanomalehdet ovat viime vuosikymmeninä epäonnistuneet. Internetin synty ilmentää useita eri tapoja, joilla yritykset, ryhmät ja yksilöt voivat tavoittaa muita. Uutistoimistot näkivät internetin uutismahdollisuutena. Tiedotusvälineet kasvattivat voittojaan jakamalla uutisia verkkoartikkelien kautta internetin kautta, koska se oli halvin ja nopein tapa tehdä rahaa. Tämän seurauksena sanomalehtien myynti laski dramaattisesti. Kukaan ei näyttänyt enää olevan kiinnostunut lukemaan paperilla painettuja uutisia; se tuntui tylsältä ja rahan tuhlaukselta. Yhdessä kotitaloudessa painetut sanomalehdet pinoutuivat huoneen nurkkaan joka päivä. Päivittäinen tehtävä olisi kasata paperi jälleen kerran kierrätysastiaan, jotta tilaa jäisi uusille lehdille. Internetin käytön myötä kaikki tämä on kuitenkin muuttunut. Lukijat voivat nyt lukea artikkelin hiiren klikkauksella tai näyttöä napauttamalla ilman, että heidän tarvitsee tuhlata lukemattomia paperinpaloja ja ottaa riskin paperin viiltämisestä. Sanomalehtien vähenemiseen on kuitenkin muitakin syitä, hyviä ja huonoja. Viime vuosina lasku on hämmentänyt monia toimittajia, sillä lukijat eivät tunnu olevan kovin kiinnostuneita lukemaan lehtiä. Syynä on se, että internetin käyttömahdollisuudet, mainonta, yritysomistus ja sosiaalinen media vaikuttavat valtavasti sanomalehtien tuotannon vähenemiseen.
Internetin keksiminen merkitsi tulojen menetyksiä painetuissa sanomalehdissä. Michael Barthelin teoksen ”Newspaper: Fact Sheet” Pew Research Centerin sanomalehtimyyntiä koskevassa tutkimuksessaan, sanomalehtien arkipäivä- ja sunnuntailevitykset laskivat noin 7 % ja 4 % vuonna 2015, mikä on suurin lasku sitten vuoden 2010, jolloin ne laskivat 11 % ja 8 %. Vaikka vuonna 2013 tapahtunut nousu korvaa osan tappioista, lasku jatkui sen jälkeen, ja levikki laski paljon nopeammin vuosina 2014 ja 2015 kuin vuosina 2004-2010. Lyhyesti sanottuna sanomalehtien levikki on laskenut koko vuosikymmenen ajan. USA Todayn eläkkeellä olevan toimittajan William Welchin haastattelussa hän mainitsee, että internetin kasvaessa mainostajat haluavat muuttaa taktiikkaansa sen suhteen, missä ja miten he haluavat mainostaa saadakseen lisää voittoa. Digitaalinen tiedonvälitys on halpaa ja nopeaa, joten se houkuttelee mainostajia. Syynä siihen, miksi sanomalehtien levikki vähenee, hän sanoo: ”Digitaalisen mainonnan alhaisemmat kustannukset ja digitaalisesta mainonnasta saatava tieto ovat houkutelleet yrityksiä, jotka aiemmin mainostivat säännöllisesti sanomalehdissä. Mainonnan väheneminen on merkinnyt tulojen vähenemistä.” Mainostajat tulevat haluttomiksi myymään mainoksiaan painetuissa sanomalehdissä digitaalisen median suosion vuoksi. Se on uutta, se on nopeaa ja se on trendi. Jokainen yritys, joka ei ole valmis hyödyntämään tällaista skenaariota, ei yksinkertaisesti menestyisi.
Mainostajat ovat sanomalehtien todellisia asiakkaita, sillä mainonta muodostaa suurimman osan niiden tuloista. Yritykset tukeutuvat vahvasti mainostajilta tuleviin tuloihin, koska lukijoilla ei yleensä ole kannustinta maksaa tiedosta, jonka voi helposti löytää ilmaiseksi muualta, huolimatta mahdollisuudesta kuluttaa virheellistä tietoa. Jotkin yritykset, kuten The New York Times, ovat onnistuneet saamaan kuluttajat maksamaan uutistilauksista, mutta monet muut yritykset ovat epäonnistuneet. Craigslist, ilmainen kaupallinen sivusto pienyrityksille ja yksityishenkilöille, aloitti ilmaisen mainonnan ja päihitti sanomalehdet. Ne, jotka normaalisti joutuisivat maksamaan hinnan saadakseen osan sanomalehdestä, voisivat sen sijaan tehdä sen ilmaiseksi Craigslistillä. Luonnollisesti mainostajat hyödyntäisivät ilmaista mainossivustoa. Welch mainitsee, että ”sanomalehdet eivät vastanneet Craigslistiin, ennen kuin oli liian myöhäistä. Nyt kukaan ei ajattele ostavansa luokiteltua lehti-ilmoitusta myydäkseen tavaran, palkatakseen työntekijän tai etsiäkseen asiakkaita yritykselleen.” Tämän seurauksena painettujen sanomalehtien tulot ovat kohdanneet jatkuvaa laskua. Lisäksi ihmiset saavat monet uutisjuttunsa äärimmäisen suosituilta sosiaalisen median alustoilta, kuten YouTubesta, Twitteristä ja Facebookista. Aggregaattorisivustot, kuten The Huffington Post, BuzzFeed ja monet muut, pyörittävät liiketoimintaansa luomalla tiivistelmiä ja tarinoita muiden uutissivustojen raporttien pohjalta. Nämä aggregaattorit ovat kasvattaneet suosiotaan voimakkaasti ja tienaavat mainonnan avulla miljoonia dollareita. Ilman sanomalehtiä myös yritykset kärsivät tappioita, sillä sanomalehdet olivat aiemmin tuottaneet niille suuria voittoja. Nyt sanomalehtiä omistavien yritysten on pakko etsiä muita voitonlähteitä. Lypsääkseen mahdollisimman paljon dollareita liiketoimintansa tukemiseksi tavalliset uutissivustot ovat keksineet keinoja, joilla on taipumus lannistaa lukijoita niiden sivuilta. Asiat, kuten automaattisesti toistuvat videot, ponnahdusmainokset ja artikkelit, joissa on useita sivuja, antavat enemmän valtaa klikkaukselle kuluttajilta saadakseen lisää voittoa, mutta se auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti.
Yritysomistus alalla kyvyttömöittää kyvyn tarjota yhteisölle olennaista tietoa ja journalismia, joka tukee demokratiaa. Frank Blethen puhuu artikkelissaan ”The Consequences of Corporate Ownership” (Yritysomistuksen seuraukset) ”disinvestoinnista ja yhteisöllisen yhteyden puutteesta, jonka omistuksen keskittyminen on tuonut mukanaan” väittäen pohjimmiltaan, että koska finanssisijoittajien ja -omistajien on maksimoitava voitot ja pidettävä osakekurssit korkealla, todellinen journalismi ja yhteisöllinen palvelu menettävät arvonsa. Hän selittää, että hänen työnantajansa, Seattle Timesin, voitto on välttämätön taloudellisen vakauden kannalta, jotta yritys pysyy hengissä. Muissa yrityksissä voitto on maksimoitava henkilökohtaisen varallisuuden ja pörssikurssien nousun vuoksi. Journalismin kustantajia ja toimittajia ei palkita heidän palveluistaan, ja sanomalehtien toimitusjohtajia ja muita johtajia palkataan, vaikka heillä ei ole taustaa uutistoiminnasta. Toinen tekijä liittyy siihen, mitä lukijat haluavat: haluavatko he lukea ikävästä aiheesta vai jännittävästä, sydäntä särkevästä tarinasta. Blethen korostaa: ”’Jos se vuotaa verta, se johtaa’ on nykyään enemmän totta kuin koskaan.” Demokratiaan tarvitaan erilaisia mielipiteitä ja ääniä, jotta se toimisi hyvin. Riippumaton lehdistö tarvitsee henkilökuntaa, joka on hajautettu yhtiöstä, jossa se työskentelee. Jos he vain puhuvat sen, mitä he saavat tehdä vain tehdäkseen myyntiä, sanotaan ja kuullaan vain kapea valikoima mielipiteitä. Blethen korostaa lisäksi, että alan suurin ongelma on tärkeiden aiheiden vähäinen uutisointi. Hän sanoo: ”Uskon, että sanomalehtien omistuksen keskittyminen, rahoituslaitosten sijoittajien nykyisin käyttämä määräysvalta ja sen vaikutukset ja seuraukset ovat yksi aikamme tärkeimmistä tarinoista.” Hän puhuu FCC:n ja sääntelyvirastojen lobbaamisesta ja ”sanomalehtien ja televisioasemien ristiinomistusta samassa yhteisössä koskevan rajoitetun kiellon” kumoamisesta ja kysyy sitten edelleen, miksi suuremmat sanomalehtiyhtiöt eivät puhu asiasta.
Sivuhuomautuksena sosiaalinen media on ollut käännekohta kaikille uutisille, myös sille, miten uutisia välitetään ja miten ihmiset tulkitsevat uutisia sosiaalisen median alustoilla. Ihmiset pystyvät nyt tallentamaan näkemänsä ja kuulemansa kirjoittamalla seinälle tapahtuneesta tapahtumasta. Facebook ja Twitter mahdollistavat sen, että ihmiset voivat keskustella toistensa kanssa reaaliaikaisesti, kun asioita tapahtuu. Doug Stanglinin ja Greg Toppon teoksessa ”When News Breaks, Social Media Often There First” kerrotaan siitä hämmästyttävästä tavasta, jolla sosiaalinen media voi puhua massoille reaaliaikaisista uutisista. Lentokone syöksyy maahan, ja ihmiset voivat puhua siitä, kun se tapahtuu heidän silmiensä edessä. He puhuvat onnettomuuden keskellä olevasta miehestä, joka tekstaa: ”Laskeuduin juuri SFO:lle. Pyrstö repesi irti. Suurin osa näyttää olevan kunnossa. Minä olen kunnossa. Surreal….” Stanglinin ja Toppon mukaan he jopa mainitsevat miehen liittäneen mukaansa kuvan lentokoneesta raunioina, saaden postaukseen yli kolmekymmentätuhatta uudelleentwiittausta. He sanovat, että sosiaalinen media ei vain ehdi paikalle ensimmäisenä, vaan ”se voi usein antaa kriittistä tietoa tragedian ensimmäisinä hetkinä”. Sosiaalinen media antaa ihmisille hämmästyttävän kyvyn keskustella keskenään myös tapahtumien aikana. Tällainen hämmästyttävä teknologinen alusta olisi haitaksi perinteiselle uutismedialle, joka ei pysty reagoimaan yhtä nopeasti. Yhä useammat ihmiset huomaavat, että sosiaalinen media on paljon jännittävämpi kuin tavallinen, tylsä sanomalehti, koska se tarjoaa reaaliaikaisen kokemuksen. Mutta siinä, miten ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa uutisiin, on myös kääntöpuolensa. Welch toteaa, että käyttäjät voivat mukauttaa verkkokokemustaan niin, että se vastaa heidän näkemyksiään eikä sitä, mitä he eivät halua nähdä. ”Sen ansiosta ihmiset luulevat saavansa laajan näkemyksen tiedosta, vaikka todellisuudessa he näkevät vain kapean siivun, ja joskus ideologisten ääriainesten ajaman siivun”, hän väittää. Suurimmaksi osaksi sosiaalinen media ei ole uskottava uutislähde.”
Sanomalehtiala on epäilemättä hiljalleen taantumassa ajan myötä. Sanomalehtien kustantajat ovat epätoivoissaan kokeilleet erilaisia tapoja hallita tuotantoa ja tehdä samalla voittoa, joskin osoittautuen lopulta tuloksettomiksi. Internetin, mainonnan syöttien, yritysomistajien voittosuunnitelmien ja sosiaalisen median kehittymisen myötä sanomalehtien lisäksi myös uutiset ja journalismi kokonaisuudessaan ovat muutosten kohteena. Se, miten kansalaiset haluavat nähdä uutisensa, on täysin heidän päätettävissään, mutta tiedotusvälineet eivät ainoastaan heijasta sitä, mitä lukijat haluavat, vaan myös muokkaavat sitä. Niinpä näkymät eivät ehkä näytäkään niin huonoilta painettujen sanomalehtien kannalta, jos ne käyttävät vaikutusvaltaansa mahdollisuutena. Kun internetissä on kuitenkin tarjolla kaikkea ilmaista tietoa, on mahdollista, että lukijat eivät enää koskaan halua maksaa senttiäkään uutissivustoista. Mainonta pysyy todennäköisesti kiinnostuneena siitä, mitä internet tarjoaa, ja siirtyy kauemmas painetuista sanomalehdistä. Welchin alan tarkastelun perusteella joillakin yrityksillä on strategia sanomalehtien palauttamiseksi, mutta hänen mukaansa ”se on parhaimmillaan peli, jolla yritetään vääntää viimeisetkin dollarit ulos painetusta lehdestä, ennen kuin se ei ole enää kannattavaa”. Kaiken kaikkiaan sanomalehtiala näyttää hyvin synkältä.
Works Cited
Barthel, Michael. ”Newspapers: Fact Sheet.” Pew Research Center: Journalism & Media, Pew Research Center, 15.6.2016, www.journalism.org/2016/06/15/newspapers-fact-sheet/.
Blethen, Frank. ”Yritysomistuksen seuraukset”. Nieman Reports, Ann Marie Lipinski, www.niemanreports.org/articles/the-consequences-of-corporate-ownership/.
Stanglin, Doug ja Greg Toppo. ”When News Breaks, Social Media Often There First”. Gannett News Service, 7.7.2013, SIRS Issues Researcher, sks.sirs.com.ezproxy.waketech.edu/webapp/article?artno=0000354567&type=ART.
Welch, William. Haastattelu. Joseph Ahrensin toimesta. 1 Nov. 2016