Vuorileijonalla on ihmistä lukuun ottamatta läntisen pallonpuoliskon maaeläimistä nisäkkäistä laajin levinneisyysalue Pohjois-Britannian Kolumbiasta Argentiinaan. Ne elävät monenlaisissa elinympäristöissä ja ovat kotonaan metsissä, preerioilla, aavikoilla ja soilla – ne ovat hyvin sopeutumiskykyisiä kissoja! Vuorileijonat ovat yksinäisiä kissoja, paitsi lisääntyessään tai emon huolehtiessa poikasistaan (pennuista). Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät ne olisi yhteydessä toisiinsa.
Kissat elävät kotialueilla, joiden koko vaihtelee 30 ja 125 neliömailin (7 770 ja 32 375 hehtaarin) välillä. Nämä alueet ovat päällekkäisiä, joten kissat jakavat joitakin osia. Urosten kotialue on yleensä suurin, ja se on päällekkäinen useiden naaraiden pienempien alueiden kanssa. Vuorileijonat löytävät suojaa levätäkseen tai paetakseen huonoa säätä paksusta pensaikosta, kallionrotkoista tai luolista, joita voi olla missä tahansa niiden kotialueella.
Kissat saattavat tosiaan nähdä toisensa silloin tällöin, mutta enimmäkseen ne jättävät ”viestejä” ulosteilla, virtsalla, raapimillaan puunrungoilla tai merkkeillä, joita ne raapivat multaan tai lumeen. Vuorileijonat voivat myös murista, sihistä, miauta, haukkua, vinkua, sylkeä ja purrata saadakseen viestinsä perille muiden kissojen kanssa, ja ne tunnetaan lyhyestä, korkeasta huudosta ja vihellystä muistuttavasta huudosta.
Vuorileijonat ovat voimakasrakenteisia, ja niillä on suuret tassut ja terävät kynnet. Niiden takajalat ovat suuremmat ja lihaksikkaammat kuin etujalat, mikä antaa niille suuren hyppykyvyn. Vuorileijonat pystyvät hyppäämään 5,5 metriä (18 jalkaa) maasta puuhun, ja niiden on tiedetty hyppäävän 6,1 metriä (20 jalkaa) ylös tai alas rinteestä. Se on monen kaksikerroksisen rakennuksen korkeus.Ne pystyvät myös juoksemaan nopeasti, ja niillä on gepardin kaltainen joustava selkäranka, joka auttaa niitä kiertämään esteitä ja vaihtamaan suuntaa nopeasti.
Sitä huolimatta vuorileijonat ovat enimmäkseen väijytysmetsästäjiä, jotka laukaisevat saaliinsa kimppuun saadakseen sen pois tasapainosta. Niillä on erityisen terävä näkö, ja ne löytävät saaliin yleensä näkemällä sen liikkuvan. Nämä kissat voivat olla saalistamassa päivällä tai yöllä, mutta aktiivisimpia ne ovat iltahämärässä ja aamunkoitteessa.
Vuoristoleijonat saalistavat laajalla alueella, ja voi kestää viikonkin, että yksi niistä kiertää koko kotiseutunsa. Ne syövät erilaisia saaliseläimiä asuinpaikastaan riippuen, mukaan lukien peuroja, sikoja, vesikauriita, pesukarhuja, vyötiäisiä, jäniksiä ja oravia. Jotkut suuremmat kissat kaatavat jopa hirven tai peuran kokoisia saaliita. Suurten saaliiden metsästys tuo kuitenkin mukanaan riskin, ja monet vuorileijonat kärsivät metsästyksessä saamistaan hengenvaarallisista vammoista, erityisesti saaliin terävistä sarvista, sarvesta tai kavioista. Vuorileijonat hautaavat usein osan saaliistaan säästääkseen myöhempää ateriaa varten ja piilottavat ruuan lehtien, ruohon, lian tai jopa lumen sekaan elinympäristöstä ja vuodenajasta riippuen.
San Diegon eläintarhassa vuorileijonille syötetään eläintarhan lihansyöjille tarkoitettua jauheliharuokavaliota, isoja luita ja toisinaan ruhon osia.