kuvaus
Pään ihonalaiset lihakset ovat kaikki kasvohermon (VII) elävöittämiä. Nämä lihakset vaikuttavat pään ihoon, nenän tai ulkokorvan rustoihin. Erityistehtävänsä (silmän suojaaminen, pureskelu jne.) lisäksi ne osallistuvat aktiivisesti tunteiden ilmaisuun ja määrittelevät yksilön erityisen fysiologian. Ne jaetaan kolmeen alaryhmään: kallon iholihakset, kasvojen iholihakset ja korvan iholihakset.
Kotieläiminäyttelijöillä nämä lihakset ovat vähemmän kehittyneitä kuin ihmisillä, ja niitä pidetään joskus saman epikraniaalisen lihaksen (M. epicranius) alaosastoina.
Ihmisillä niitä yhdistää leveä epikraniaalinen aponeuroosi (Galea aponeurotica, s. aponeurosis epicranialis), joka peittää koko kalloholvin ja jonka reunoille ne ulottuvat.
Lisäksi muutamasta sivupalkista, jotka sijaitsevat lähellä ohimolohkoa (M. temporoparietalis), ne muodostavat kummallakin puolella kaksi leveää ja ohutta lihaslehteä, joista toinen sijaitsee takaraivolohkolla ja toinen otsalla. Näitä kahta muodostumaa pidetään N.A:ssa yhden ainoan takaraivo-otsalihaksen (M. occipitofrontalis) kahtena päänä (venter occipitalis, venter frontalis), jotka ovat muuttuneet digastriseksi epikraniaalisen aponeuriksen asettelun ansiosta. Tämä käsitys on tuskin kestävä vertaillussa anatomiassa, ja se on parempi kuvata takaraivolihakseksi (M. occipitalis), joka asettuu takaraivoluun ylempään kaarevaan linjaan, ja otsalihakseksi (M. frontalis), joka kiinnittyy otsaluun päälle, kulmakarvojen yläpuolelle.
Lihansyöjillä molemmat lihakset esiintyvät; ne ovat heikkoja koirilla, mutta paksuisia kissoilla.
Sorkka- ja kavioeläimiltä puuttuu takaraivolihas.
Kaneilla tämä lihas on hyvin leveä ja ulottuu interaurikulaariselta alueelta nenän tyvelle; mutta se on niin ohut, kevyt ja ihoon kiinnittyvä, että se jää usein huomaamatta.
Kallon ihonalaiset lihakset saavat motorisen innervaationsa kasvohermosta (VII); takaraivohermo kaudaalisesta aurikulaarihaarasta ja otsalihas auriculopalpebralihaarasta.
Tämä määritelmä sisältää tekstiä kirjasta ”Anatomie comparée des mammifère domestiques” – 5. painos – Robert Barone – Vigot.