Fluoridi on kolmastoista yleisin alkuaine maankuoressa, ja sitä esiintyy lähes kaikissa vesissä. Juomaveden fluoridipitoisuudet ovat kuitenkin yleensä alle suun terveyden kannalta välttämättömän terapeuttisen tason. Fluoridointi eli fluorin lisääminen yleiseen vesihuoltoon on vähentänyt merkittävästi reikien ja hampaiden menetystä, ja CDC nimesi sen yhdeksi 1900-luvun kymmenestä suuresta kansanterveydellisestä saavutuksesta. Fluoridin merkitys todettiin alun perin useissa tutkimuksissa, joissa verrattiin suunterveyden eroja pohjavettä käyttävien yhteisöjen välillä, joissa oli luonnostaan korkeat fluoridipitoisuudet, ja useimpien pintavesihuoltolaitosten tyypillisten puutteellisten fluoridipitoisuuksien välillä 1,2. Lyhyt katsaus tähän tutkimukseen sisältyy CDC:n julkaisuun Achievements in Public Health, 1900-1999: Fluoridation of Drinking Water to Prevent Dental Caries 3.
Water fluoridation involves adjusting the fluoride content in drinking water to the optimal level. Yhdysvaltain kansanterveyslaitos suosittelee pitoisuudeksi 0,7-1,2 mg/l tai miljoonasosaa (ppm). Fluorin arvon on osoitettu hyödyttävän kaikenikäisiä ihmisiä, ja fluorin käyttö hammashoidossa on nykyään hyväksytty käytäntö. Yhdysvalloissa noin 72,4 % julkisen vesihuollon piirissä olevasta väestöstä käyttää fluorattua vettä.
Lisätietoja on CDC:n Community Water Fluoridation -sivulla.
- Dean HT. Endemic fluorosis and its relation to dental caries. Public Health Rep 1938;53:1443-52.
- Dean HT. Fluorin ja hammaskarieksen epidemiologiasta. In: Gies WJ, ed. Fluorine in dental public health. New York, New York: New York Institute of Clinical Oral Pathology, 1945:19-30.
- CDC. Achievements in Public Health, 1900-1999: Juomaveden fluoraaminen hammaskarieksen ehkäisemiseksi. MMWR Morb Mortal Wkly Rep. 1999;48(41):933-940.