Varkaus on yleisesti ymmärretty rikos, mutta kaikki eivät tiedä, että varkausrikokseen voi syyllistyä myös silloin, kun hankkii varastettuja tai laittomasti hankittuja tavaroita. Vaikka jokaisella osavaltiolla on omat lakinsa ja terminologiansa, myös liittovaltion hallitus kriminalisoi varastetun omaisuuden vastaanottamisen.
Mitä on varastetun omaisuuden vastaanottaminen?
Varastetun omaisuuden vastaanottaminen, joka tunnetaan myös nimellä varastetun omaisuuden hallussapito tai varastetun tavaran hallussapito, tapahtuu aina, kun ostat, hankit, vastaanotat tai hallussapidät tietoisesti omaisuutta, jonka tiesit tai sinun olisi pitänyt tietää, että se on varastettu, aikomuksenasi pidättää omaisuus omistajalta. Jos esimerkiksi ostat television ystävältäsi, joka kertoo varastaneensa sen työnantajaltaan, syyllistyt varastetun omaisuuden vastaanottamiseen. Jos ostat television muukalaiselta, joka myy elektroniikkaa pakettiauton takapenkiltä, syyllistyt myös rikokseen, koska järkevä henkilö tilanteessasi epäilisi television olevan varastettu. Lisäksi jos vastaanotat omaisuutta lahjaksi tai säilytät sitä kotonasi tietäen, että se on varastettu, tai olosuhteissa, joiden olisi pitänyt varoittaa sinua sen varastetusta luonteesta, olet myös syyllistynyt rikokseen.
Omaisuus, jonka vastaajan ”olisi pitänyt tietää” olleen varastettua
Kun syyttäjät pystyvät todistamaan, että vastaaja tiesi omaisuuden olevan varastettua, on melko helppoa todistaa tämä osa jutusta. Mutta kuten edellä on selitetty, varastetun omaisuuden vastaanottaminen voi olla rikos myös silloin, kun vastaaja saa omaisuutta, jonka olisi olosuhteet huomioon ottaen pitänyt varoittaa häntä sen varastetusta luonteesta. Tapaukset, jotka perustuvat sen osoittamiseen, että vastaajan ”olisi pitänyt tietää” omaisuuden olevan varastettua, eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin tapaukset, joissa on kyse omaisuudesta, jonka vastaaja tiesi varastetuksi.
Tapauksessa, jossa on kyse tilanteesta, jossa vastaajan ”olisi pitänyt tietää” omaisuudesta, syyttäjän on osoitettava, että järkevä ihminen olisi epäillyt esineiden olevan varastettuja. ”Kohtuullisen henkilön” vaatimus tarkoittaa, että jos keskiverto ihminen vastaajan tilanteessa olisi käyttäytynyt epäilevästi tavaroiden suhteen, myös vastaajan olisi pitänyt epäillä niitä. Muuta syyttäjän ei tarvitse osoittaa. Toisin sanoen vastaajan tahallinen tietämättömyys tosiseikoista tai naiivius ei auta häntä, jos järkevä ihminen hänen tilanteessaan olisi tullut siihen tulokseen, että tavarat olivat kuumia. Jos vastaaja sitten kuitenkin hankkii tavarat ja ne osoittautuvat varastetuiksi, hänen olisi pitänyt tietää, että ne ovat varastettuja, ja hän syyllistyy varastetun omaisuuden vastaanottamiseen.
Esitettäköön esimerkiksi, että mies lähestyy sinua ja kysyy, haluaisitko ostaa ensiluokkaisia koruja erittäin halvalla. Hän näyttää sinulle kokoelman kaulakoruja, sormuksia ja kelloja ruskeassa paperipussissa. Yhdessäkään korussa ei ole myyntilappuja tai pakkausta. Tässä tilanteessa kuka tahansa järkevä ihminen epäilisi, että esineet on varastettu. Kun ostat ne, syyllistyt rikokseen, joka on varastetun omaisuuden vastaanottaminen.
Mutta ”olisi pitänyt tietää” -standardi voi myös toimia vastaajan eduksi. Et syyllistyisi varastetun omaisuuden vastaanottamiseen, jos et olisi voinut kohtuudella tietää, että omaisuus oli varastettu. Jos esimerkiksi menet kauppaan ja ostat paketin paristoja, jotka myöhemmin osoittautuvat kaupan omistajan varastamiksi, et syyllisty varastetun tavaran hallussapitoon, koska sinulla ei ollut mitään keinoa tietää, että paristot olivat varastettuja.
Esineen ”hallussapito”
Vastaajat eivät syyllisty rikokseen, joka koskee varastetun omaisuuden vastaanottamista, jos he eivät tienneet, että omaisuus oli heidän hallussaan. Oletetaan esimerkiksi, että ostat matkalaukun perintömyynnistä, löydät sen vuoreen piilotettuja koruja ja huomaat vasta myöhemmin, että ne oli varastettu. Et ole syyllistynyt varastetun omaisuuden hallussapitoon. Vaikka ostit matkatavarat tietoisesti, et tiennyt, että ne sisälsivät varastettua omaisuutta, ja vaikka sinulla on velvollisuus palauttaa ne lailliselle omistajalleen tai poliisille, et ole varastanut niitä etkä vastaanottanut niitä varastettuna omaisuutena.
Vaikka vastaajan on saatava omaisuus haltuunsa, hänen ei tarvitse tosiasiallisesti pitää sitä fyysisesti hallussaan – riittää, että hänellä on siihen määräysvalta. Jos esimerkiksi annat jonkun tallettaa varastetun tavaran valitsemaasi paikkaan, kuten määrättyyn piilopaikkaan, olet käyttänyt siihen määräysvaltaa, mikä riittää ”vastaanottamiseen”.”
Tarkoitus pitää omaisuus hallussa
Viimeiseksi syyttäjien on joissakin osavaltioissa näytettävä toteen, että vastaajan tarkoituksena oli pitää omaisuus hallussaan tai ainakin riistää se omistajalta. Muussa tapauksessa poliisi, joka ottaa varastettua omaisuutta epäillyltä, voi syyllistyä varastetun omaisuuden vastaanottamiseen. Jotkin osavaltiot ratkaisevat tämän ongelman käsittelemällä ”palauttamista” koskevan kysymyksen rikoksen määritelmässä ja täsmentämällä, että henkilö syyllistyy rikokseen, kun hän vastaanottaa varastettua omaisuutta ilman aikomusta palauttaa se omistajalleen.
Rangaistukset varastetun omaisuuden vastaanottamisesta
Kuten muutkin omaisuusrikokset, rangaistukset varastetun omaisuuden vastaanottamisesta riippuvat suurelta osin omaisuuden arvosta ja sen osavaltion laeista, jossa omaisuuden on saanut. Valtiot luokittelevat rikokset joko rikkomuksiksi tai rikoksiksi. Rikkomuksesta voi saada sakkoja ja enintään vuoden vankeusrangaistuksen piirikunnan vankilassa, kun taas törkeästä rikoksesta voi saada paljon suuremmat sakot ja yli vuoden vankeusrangaistuksen osavaltion vankilassa.
Virheen ja törkeän rikoksen välinen raja vaihtelee myös osavaltioittain, mutta 250-500 dollarin arvoisen omaisuuden vastaanottaminen on yleensä vähimmäismäärä törkeälle rikokselle. Varastetun tavaran hallussapito voi kuitenkin olla myös rikos omaisuuden tyypin perusteella. Esimerkiksi laittomasti hankitun luottokortin hallussapito on rikos, vaikka et koskaan käyttäisi sitä ostosten tekemiseen.
-
Sakot. Varastetun omaisuuden vastaanottamisesta määrättävät sakot vaihtelevat suuresti osavaltioittain. Ne voivat vaihdella muutamasta sadasta dollarista moniin tuhansiin dollareihin; mitä arvokkaampaa omaisuutta vastaanotat, sitä suurempi on sakko.
-
Vankila. Kuten sakot, myös varastetun tavaran hallussapidosta langetettavan vankilatuomion pituus riippuu omaisuuden arvosta. Tuomiot vaihtelevat muutamasta päivästä vankilassa useisiin vuosiin osavaltion vankilassa. Tuomioita voidaan myös korottaa, jos sinulla on aiempia tuomioita varastetun omaisuuden vastaanottamisesta tai muista rikoksista.
-
Palauttaminen. Mahdollisten sakkojen lisäksi varastetun omaisuuden vastaanottamisesta tuomittu joutuu usein maksamaan korvauksia. Palauttaminen on rahaa, jonka maksat varastetun tavaran laillisille omistajille korvaukseksi menetyksestä.
-
Valvontarangaistus. Tuomioistuimet voivat tuomita sinut myös ehdolliseen vankeuteen. Kun sinut tuomitaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen, tuomioistuin asettaa erityisiä ehtoja ja sääntöjä, joita sinun on noudatettava, kuten tavattava ehdonalaisvalvojaa säännöllisesti, säilytettävä työpaikka ja oltava tekemättä enää uusia rikoksia. Jos rikot näitä sääntöjä, joudut suorittamaan alkuperäisen vankilatuomion.
Konsultoi asianajajaa
Jos sinua syytetään varastetun tavaran hallussapidosta, on etujesi mukaista puhua mahdollisimman pian paikallisen rikosoikeudelliseen puolustukseen erikoistuneen asianajajan kanssa. Kokenut rikosoikeudellinen puolustusasianajaja, joka tietää, miten syyttäjät ja tuomarit todennäköisesti käsittelevät sinun tapauksesi kaltaisia tapauksia, voi antaa sinulle käytännöllisiä ja realistisia neuvoja tilanteestasi ja vaihtoehdoista, joita sinulla on.