Lähes kaikki kohtaavat joskus vaikeuksia ja vaikeuksia. Vammaisten ihmisten kohdalla esteet voivat kuitenkin olla yleisempiä ja vaikuttaa enemmän. Maailman terveysjärjestö (WHO) kuvaa esteiden olevan muutakin kuin fyysisiä esteitä. Tässä on WHO:n määritelmä esteistä:
”Henkilön ympäristössä olevat tekijät, jotka poissaolollaan tai läsnäolollaan rajoittavat toimintakykyä ja aiheuttavat vammaisuutta. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi:
- fyysinen ympäristö, joka ei ole esteetön,
- asiaankuuluvan apuvälineteknologian puute (apuvälineet, sopeutumis- ja kuntoutuslaitteet),
- ihmisten kielteiset asenteet vammaisuutta kohtaan,
- palvelut, järjestelmät ja politiikat, joita ei ole lainkaan tai jotka haittaavat kaikkien terveysongelmista kärsivien ihmisten osallistumista kaikilla elämänalueilla.” 1
Usein on olemassa useita esteitä, jotka voivat tehdä vammaisten ihmisten toiminnasta erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Seuraavassa on seitsemän yleisintä estettä. Usein useampi kuin yksi este esiintyy kerrallaan.
- Asenteelliset
- Kommunikaatio
- Fyysiset
- Poliittiset
- Poliittiset
- Programmaattiset
- Sosiaaliset
- Kuljetus
Asenteelliset esteet
Asenteelliset esteet ovat perustavanlaatuisimpia, ja ne vaikuttavat osaltaan muihin esteisiin. Esimerkiksi jotkut ihmiset eivät ehkä ole tietoisia siitä, että vaikeudet päästä jonnekin paikkaan tai päästä sinne voivat rajoittaa vammaisen henkilön osallistumista jokapäiväiseen elämään ja tavallisiin päivittäisiin toimintoihin. Esimerkkejä asenteellisista esteistä ovat:
- Stereotypiat: Ihmiset joskus stereotypisoivat vammaisia olettaen, että heidän elämänlaatunsa on huono tai että he ovat epäterveellisiä vammansa vuoksi.
- Leimautuminen, ennakkoluulot ja syrjintä: Yhteiskunnan sisällä nämä asenteet voivat johtua ihmisten vammaisuuteen liittyvistä käsityksistä: ihmiset voivat pitää vammaisuutta henkilökohtaisena tragediana, asiana, joka on parannettava tai estettävä, rangaistuksena vääryydestä tai merkkinä kyvyttömyydestä käyttäytyä yhteiskunnassa odotetulla tavalla.
Yhteiskunnan käsitys vammaisuudesta paranee nykyään, kun tunnustamme ”vammaisuuden” olevan sitä, mitä tapahtuu, kun henkilön toiminnallisia tarpeita ei huomioida hänen fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössään. Kun vammaisuutta ei pidetä henkilökohtaisena vajavuutena tai puutteena, vaan se nähdään yhteiskunnallisena vastuuna, jossa kaikkia ihmisiä voidaan tukea elämään itsenäistä ja täysipainoista elämää, on helpompi tunnistaa ja puuttua haasteisiin, joita kaikki ihmiset – myös vammaiset – kokevat.
Kommunikaation esteet
Kommunikaation esteitä kokevat ihmiset, joilla on kuuloon, puheeseen, lukemiseen, kirjoittamiseen, kirjoittamiseen ja/tai ymmärrykseen vaikuttavia toimintarajoitteita ja jotka kommunikoivat eri tavoilla kuin ne ihmiset, joilla ei ole kyseisiä vammoja. Esimerkkejä kommunikaatioesteistä ovat:
- Kirjoitetut terveyden edistämisen viestit, joissa on esteitä, jotka estävät näkövammaisia ihmisiä vastaanottamasta viestiä. Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi
- Materiaalin pienikokoinen painatus tai suurikokoisten versioiden puuttuminen ja
- ei pistekirjoitusta tai versioita ruudunlukulaitteita käyttäville henkilöille.
- Auditiiviset terveysviestit voivat olla kuulovammaisten saavuttamattomissa, kuten
- videot, joihin ei sisälly kuvatekstejä ja
- suulliset viestinnät, joissa ei ole mukana manuaalista tulkkausta (esim. amerikkalaista viittomakieltä).
- Teknisen kielen, pitkien lauseiden ja monitavuisten sanojen käyttö voi olla kognitiivisesti heikentyneille henkilöille merkittäviä ymmärtämisen esteitä.
Fyysiset esteet
Fyysiset esteet ovat luonnollisessa tai keinotekoisessa ympäristössä esiintyviä rakenteellisia esteitä, jotka estävät tai hankaloittavat liikkuvuutta (liikkumista ympäristössä) tai pääsyä. Esimerkkejä fyysisistä esteistä ovat:
- Portaat ja reunakivet, jotka estävät liikuntarajoitteista henkilöä menemästä rakennukseen tai käyttämästä jalkakäytävää;
- Mammografialaitteet, jotka vaativat liikuntarajoitteista naista seisomaan; ja
- pyörätuoleja tai muita henkilöitä, joilla on vaikeuksia nousta ylöspäin, palvelevan punnitusvaakojen puuttuminen.
Poliittiset esteet
Poliittiset esteet liittyvät usein siihen, että olemassa olevia lakeja ja asetuksia ei tunneta tai niitä ei panna täytäntöönulkopuolinen kuvake, joka edellyttää, että ohjelmat ja toiminnot ovat esteettömiä vammaisille. Esimerkkejä toimintapoliittisista esteistä ovat:
- Mahdollisuuden epääminen päteviltä vammaisilta henkilöiltä osallistua tai hyötyä liittovaltion rahoittamista ohjelmista, palveluista tai muista eduista;
- Vammaisilta henkilöiltä fyysisten esteiden vuoksi vammaisilta henkilöiltä pääsy ohjelmiin, palveluihin, etuihin tai osallistumismahdollisuuksiin;
- Mahdollisuuden epääminen kohtuullisiin mukautuksiin päteviltä vammaisilta henkilöiltä, jotta he voivat suoriutua olennaisista tehtävistä työssä, johon he ovat hakeneet paikkaa tai jota varten heidät palkattiin.
Ohjelmalliset esteet
Ohjelmaan liittyvät esteet rajoittavat kansanterveys- tai terveydenhuolto-ohjelman tehokasta toteuttamista ihmisille, joilla on erityyppisiä vammoja. Esimerkkejä ohjelmallisista esteistä ovat:
- Epämukava aikataulutus;
- Esteettömien laitteiden puute (kuten mammografiaseulontalaitteet);
- Riittämätön aika, joka on varattu lääketieteelliselle tutkimukselle ja toimenpiteille;
- Vähäinen tai olematon kommunikaatio potilaiden tai osallistujien kanssa; ja
- Palveluntarjoajan asenteet, tietämys ja ymmärtämys vammaisista.
Sosiaaliset esteet
Sosiaaliset esteet liittyvät olosuhteisiin, joissa ihmiset syntyvät, kasvavat, elävät, oppivat, työskentelevät ja ikääntyvät – tai terveyden sosiaalisiin taustatekijöihin – ja jotka voivat osaltaan heikentää vammaisten toimintakykyä. Seuraavassa on esimerkkejä sosiaalisista esteistä:
- Vammaiset ihmiset työllistyvät paljon harvemmin. Vuonna 2017 18-64-vuotiaista vammaisista 35,5 prosenttia oli työssä, kun taas vammaisista 76,5 prosenttia oli työssä, mikä on noin kaksinkertainen määrä vammaisiin verrattuna.2
- Vammaiset 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat aikuiset ovat harvemmin suorittaneet lukion loppuun kuin heidän ikätoverinsa, jotka eivät ole vammaisia (22,3 % verrattuna 10,1 %:iin).
- Vammaisilla ihmisillä on todennäköisemmin alle 15 000 dollarin tulot kuin vammaisilla ihmisillä (22,3 % verrattuna 7,3 %:iin).3
- Vammaiset lapset kokevat väkivaltaa melkein neljä kertaa todennäköisemmin kuin lapset, jotka eivät ole vammaisia.4
Tekijät, jotka vaikuttavat vammaisten ja ei-vammaisten terveyteen
Prosentuaalisesti vertailu vammaisten ja ei-vammaisten ihmisten välillä, joihin luetellut tekijät vaikuttavat.
Kolme tärkeintä lueteltua tekijää ovat Sosiaaliset tekijät, Terveys- ja terveysriskikäyttäytyminen sekä Pääsy.
Sosiaalinen
Työttömänä olemisen osalta
- Vammaiset henkilöt ovat epätodennäköisemmin työttömiä (8,7 %) verrattuna vammaisiin henkilöihin, jotka ovat todennäköisemmin työttömiä (15,0 %).
Väkivaltarikoksen uhriksi joutuminen,
- Vammaiset henkilöt joutuvat harvemmin väkivaltarikoksen uhriksi 21,3 %:lla, kun taas vammaiset henkilöt joutuvat todennäköisemmin väkivaltarikoksen uhriksi 32,3 %:lla.4 %.
Työttömänä olemisen osalta
- Vammaiset henkilöt ovat epätodennäköisemmin työttömiä (8,7 %) verrattuna vammaisiin henkilöihin, jotka ovat todennäköisemmin työttömiä (15,0 %).
Väkivaltarikoksen uhrina olemisen osalta
- Vammaiset henkilöt ovat epätodennäköisemmin väkivaltarikoksen uhrina (21 %).3 %, kun taas vammaisilla on suurempi todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi (32,4 %).
Terveys ja terveysriskikäyttäytyminen
Sydän- ja verisuonisairaudet (18-44-vuotiaat),
- Vammaisilla on pienempi todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (3,4 %) kuin vammaisilla, joilla on suurempi todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (12,4 %).
Ylihavuuden todennäköisyyden osalta,
- Vammaiset henkilöt ovat harvemmin ylipainoisia, 34,2 %, verrattuna vammaisiin henkilöihin, jotka ovat todennäköisemmin ylipainoisia, 44 %.6 %.
Tämänhetkisen tupakoinnin todennäköisyyden osalta,
- Vammaiset henkilöt ovat harvemmin, 18 %, nykyisiä tupakoitsijoita.0 %, kun taas vammaiset ovat todennäköisemmin tupakoitsijoita (28,8 %).
Vapaa-ajan liikuntaa ei harrasta,
- Vammaiset ovat epätodennäköisempiä (32,2 %), kun taas vammaiset ovat todennäköisempiä (54,2 %).
Saavutettavuus
Mammografiassa käyviä naisia koskevassa kysymyksessä
- Vammaiset henkilöt olivat todennäköisemmin 76,6 %:lla naisia, jotka käyvät mammografiassa, verrattuna vammaisiin henkilöihin, jotka ovat epätodennäköisemmin naisia, jotka käyvät mammografiassa, 70 prosentilla.7 %.
Ei saa tarvitsemaansa sairaanhoitoa (kustannusten vuoksi)
- Vammaisilla on pienempi todennäköisyys, että he eivät saa tarvitsemaansa sairaanhoitoa (kustannusten vuoksi), 12 %.1 % verrattuna vammaisiin, jotka todennäköisemmin eivät saa tarvitsemaansa sairaanhoitoa (kustannusten vuoksi), 27,0 %.
Kuljetusesteet
Kuljetusesteet johtuvat riittävien kuljetusmahdollisuuksien puutteesta, joka haittaa henkilön kykyä olla itsenäinen ja toimia yhteiskunnassa. Esimerkkejä kuljetusesteistä ovat:
- Mahdollisuuksien puuttuminen helppokulkuiseen tai sopivaan kuljetukseen henkilöille, jotka eivät pysty ajamaan autoa näkö- tai kognitiivisten vammojen vuoksi, ja
- Julkiset liikennevälineet voivat olla saavuttamattomissa tai ne voivat sijaita epämukavilla etäisyyksillä tai paikoissa.
- World Health Organization, International classification of functioning, disability and health (Maailman terveysjärjestö, Toimintakyvyn, toimintarajoitteisuuden ja terveyden kansainvälinen luokitus, International Classification of functioning, disability and health (Kansainvälinen toimintakyvyn, vammaisuuden ja terveyden luokitus). Geneve:2001, WHO. s. 214.
- Houtenville, A. ja Boege, S. (2019). Annual Report on People with Disabilities in America: 2018. Durham, NH: University of New Hampshire, Institute on Disability. Saatavilla osoitteessa https://disabilitycompendium.org/sites/default/files/user-uploads/Annual_Report_2018_Accessible_AdobeReaderFriendly.pdfpdf iconexternal icon
- Centers for Disease Control and Prevention, National Center on Birth Defects and Developmental Disabilities, Division of Human Development and Disability. Disability and Health Data System (DHDS) Data . .