Coronavirusepidemian vuoksi miljoonat amerikkalaiset, erityisesti nuoret aikuiset, ovat joutuneet muuttamaan perheenjäsenten luo. Vanhempiensa luona asuvien 18-29-vuotiaiden osuus on noussut enemmistöksi sen jälkeen, kun koronavirustapaukset alkoivat levitä Yhdysvalloissa alkuvuodesta, ja se on ylittänyt aiemman suurlaman aikaisen huippulukeman.
Heinäkuussa 52 prosenttia nuorista aikuisista asui toisen tai molempien vanhempiensa luona, kun helmikuussa vastaava luku oli 47 prosenttia, selviää uudesta kuukausittaisten väestönlaskentaosaston (Census Bureau) tietojen analyysista, jonka teki Pew Research Center. Vanhempien kanssa asuvien määrä kasvoi 26,6 miljoonaan, mikä on 2,6 miljoonaa enemmän kuin helmikuussa. Vanhempiensa kanssa asuvien nuorten aikuisten määrä ja osuus kasvoivat kaikissa tärkeimmissä rodullisissa ja etnisissä ryhmissä, miehissä ja naisissa, suurkaupunki- ja maaseutualueiden asukkaissa sekä kaikilla neljällä tärkeimmällä väestölaskenta-alueella. Kasvu oli voimakkainta nuorimmilla aikuisilla (18-24-vuotiaat) ja valkoihoisilla nuorilla aikuisilla.
Vanhempiensa kanssa asuvien nuorten aikuisten osuus ja määrä kasvoivat suuren laman aikana kymmenen vuotta sitten, kun perheestä tuli monille taloudellinen turvapaikka. Halusimme nähdä, turvautuivatko nuoret aikuiset jälleen tähän ”yksityiseen turvaverkkoon” laajalle levinneiden sulkemisten ja koronavirus-pandemian aiheuttamien ankarien taloudellisten olosuhteiden keskellä.
Asianalyysi viimeaikaisista kehityssuunnista ja ominaisuuksista perustuu kuukausittaiseen Current Population Survey -tutkimukseen (CPS), jonka Yhdysvaltain väestölaskentatoimisto (Census Bureau) tekee työmarkkinatilastojen toimiston puolesta. CPS on maan tärkein työvoimatutkimus, ja se on perustana kuukausittaiselle kansalliselle työttömyysasteelle, joka julkaistaan kunkin kuukauden ensimmäisenä perjantaina. CPS perustuu noin 60 000 kotitalouden otantatutkimukseen. Kaikissa arvioissa käytetään Census Bureaun toimittamia täydellisiä tietokokonaisuuksia; arvioita ei ole kausitasoitettu.
CPS:ssä yliarvioidaan jonkin verran vanhempiensa luona asuvien nuorten aikuisten opiskelijoiden määrää. Tämä johtuu siitä, että asuntoloissa asuvat naimattomat opiskelijat lasketaan vanhempiensa kanssa asuviksi. CPS:ää ei siis voida käyttää mittaamaan asuntoloissa asuvien opiskelijoiden muuttoa vanhempiensa kotiin pandemian puhkeamisen jälkeen. Kaikki 18-29-vuotiaat naimattomat korkeakouluopiskelijat eivät asu asuntoloissa tai vanhempiensa luona. Helmikuussa 2020 CPS:ssä lasketuista 12,6 miljoonasta naimattomasta 18-29-vuotiaasta korkeakouluopiskelijasta 5,2 miljoonaa ei asunut asuntolassa eikä vanhempiensa luona.
COVID-19-epidemian puhkeaminen on vaikuttanut Yhdysvaltojen hallituksen tiedonkeruupyrkimyksiin tutkimuksissaan ja rajoittanut erityisesti henkilökohtaista tiedonkeruuta. Tämä johti 15,3 prosenttiyksikön laskuun CPS:n vastausprosentissa heinäkuussa 2020. On mahdollista, että nämä tiedonkeruun muutokset vaikuttavat joihinkin työllisyyttä ja ilmoittautumista ja sen demografista koostumusta koskeviin mittareihin.
Nuorten aikuisten asumisjärjestelyjen historiallisten suuntausten analyysi vuosilta 1900-1990 perustuu U.S. Census Bureaun (U.S. Census Bureau) kymmenvuotislaskentatietoihin.
IPUMS:n otosdataa vuosien 1900-1990 väestölaskennoista analysoitiin verkossa IPUMS Survey Documentation and Analysis -järjestelmän (SDA) avulla.
CPS:n ja väestölaskennan julkisessa mikroaineistossa on muuttujia, jotka yksilöivät kunkin yksittäisen vastaajan vanhemmat, jos he asuvat kotitaloudessa – äidin ja/tai isän ja viime vuosina myös toisen äidin tai toisen isän. Käytimme näitä muuttujia määrittääksemme, mitkä henkilöt asuivat yhden tai useamman vanhemman kanssa.
Vanhempien kanssa asuvien nuorten aikuisten kokonaismäärä olisi ollut vielä suurempi, jos olisimme ottaneet mukaan myös puolisonsa tai kumppaninsa vanhempien kanssa asuvat. CPS:n mukaan 18-29-vuotiaista 1,3 % eli 680 000 henkilöä asui näin heinäkuussa 2020; tämä ryhmä on pysynyt suhteellisen vakaana viime vuosikymmenen aikana. Jätimme tämän ryhmän pois ollaksemme johdonmukaisia historiallisten kymmenvuotislaskentatietojen kanssa.
Vanhempiensa kanssa asuvien nuorten aikuisten osuus on suurempi kuin missään aiemmassa mittauksessa (nykyisten tutkimusten ja kymmenvuotislaskentojen perusteella). Ennen vuotta 2020 korkein mitattu arvo oli vuoden 1940 väestönlaskennassa suuren laman lopussa, jolloin 48 % nuorista aikuisista asui vanhempiensa kanssa. Huippuarvo on saattanut olla korkeampi 1930-luvun suurimman laman aikana, mutta siitä ajanjaksosta ei ole tietoja.
Vuosien 1950 ja 1960 väestönlaskennoissa vanhempiensa luona asuvien nuorten aikuisten osuus laski ennen kuin se nousi jälleen. Kuukausittainen osuus Current Population Survey -tutkimuksessa on ollut yli 50 prosenttia tämän vuoden huhtikuusta lähtien, ja se on saavuttanut ja säilyttänyt tämän tason ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun CPS-tiedot nuorten aikuisten asumisjärjestelyistä tulivat saataville vuonna 1976.
Nuoret aikuiset ovat kärsineet erityisen pahoin tämänvuotisesta pandemiasta ja taloudellisesta laskusuhdanteesta, ja he ovat muuttaneet muita ikäryhmiä todennäköisemmin Pew Research Centerin tutkimuksen mukaan. Noin joka kymmenes nuori aikuinen (9 %) sanoo muuttaneensa tilapäisesti tai pysyvästi koronavirusepidemian vuoksi, ja suunnilleen yhtä moni (10 %) on joutunut muuttamaan kotitalouteensa. Kaikista pandemian vuoksi muuttaneista aikuisista 23 prosenttia ilmoitti tärkeimmäksi syyksi sen, että heidän yliopistokampuksensa oli suljettu, ja 18 prosenttia ilmoitti syyksi työpaikan menettämisen tai muut taloudelliset syyt.
Näillä uusilla asumisjärjestelyillä voi olla vaikutusta paitsi nuoriin aikuisiin ja heidän perheisiinsä myös Yhdysvaltojen talouteen kokonaisuudessaan, mikä kuvastaa asuntomarkkinoiden merkitystä talouden kokonaiskasvulle. Jo ennen epidemiaa uusien kotitalouksien määrä kasvoi väestönkasvua hitaammin, osittain siksi, että ihmiset muuttivat yhteen muiden kanssa. Kotitalouksien kasvun hidastuminen voi merkitä asuntojen ja kotitaloustavaroiden kysynnän vähenemistä. Myös vuokralaisten ja asunnon omistajien määrä sekä yleinen asuntotuotanto voi vähentyä. Helmikuun ja heinäkuun 2020 välisenä aikana 18-29-vuotiaiden johtamien kotitalouksien määrä väheni 1,9 miljoonalla eli 12 prosenttia. Kokonaismäärä laski 15,8 miljoonasta 13,9 miljoonaan.
Vanhempiensa luona asuvista nuorista aikuisista valtaosa – 88 % – asuu vanhempiensa asunnossa, ja tämä ryhmä selittää vanhempiensa luona asuvien aikuisten lasten määrän kasvun. Lähes kaikki loput asuvat omissa kodeissaan vanhempiensa kanssa tai muiden perheenjäsenten johtamissa kodeissa. Nämä osuudet ovat pysyneet suhteellisen vakaina viime vuosikymmenen ajan.
Suurin osa vanhempiensa kanssa asuvien nuorten aikuisten määrän kasvusta tapahtui nuorimpien aikuisten keskuudessa
Nuorimpien aikuisten (18-24-vuotiaat) osuus vanhempiensa kanssa asuvien 18-29-vuotiaiden määrän kasvusta helmikuusta heinäkuuhun oli suurin – 2,1 miljoonaa 2,6 miljoonan kasvusta johtui heistä. Suurin osa tästä nuorimmasta ikäryhmästä asui jo ennestään vanhempiensa luona, mutta heidän osuutensa kasvoi 71 prosenttiin heinäkuussa helmikuun 63 prosentista.
Kuvio on yhdenmukainen helmikuun jälkeen tapahtuneiden työllisyystappioiden kanssa. Nuorimmat aikuiset ovat muita ikäryhmiä todennäköisemmin menettäneet työpaikkansa tai joutuneet palkanalennukseen. Niiden 16-24-vuotiaiden osuus, jotka eivät käy koulua eivätkä ole työssä, yli kaksinkertaistui helmikuusta (11 %) kesäkuuhun (28 %) pandemian ja sitä seuranneen taloudellisen taantuman vuoksi.
On syytä huomata, että näissä Current Population Survey -tutkimuksen luvuissa kampuksen asuntoloissa asuvat naimattomat opiskelijat lasketaan perheen kotona asuviksi, joten vanhempiensa luona asuvien nuorten aikuisten määrän lisääntyminen tänä vuonna ei johtuisi pandemiasta johtuvasta asuntoloiden sulkemisesta keväällä.
Tämän sanottuaan vanhempiensa luona asuvien nuorten aikuisten asumisessa on yleensä kausiluonteinen malli: Osuudella on taipumus nousta hieman kesällä, yliopistojen loppukokeiden jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2019 vanhempiensa luona asuvien osuus nousi heinäkuussa alle 2 prosenttiyksikköä helmikuuhun verrattuna. Tänä vuonna nousu oli kuitenkin paljon jyrkempi – yli 5 prosenttiyksikköä.
Racial and ethnic differences in the share of young adults living with parents have narrowced
Viime vuosikymmeninä valkoihoiset nuoret aikuiset ovat asuneet vanhempiensa luona harvemmin kuin aasialaiset, mustat ja latinot. Tämä ero on kaventunut helmikuusta lähtien, kun äitinsä ja/tai isänsä kanssa asuvien valkoihoisten nuorten aikuisten määrä kasvoi enemmän kuin muissa rodullisissa ja etnisissä ryhmissä.
Itse asiassa valkoihoisten osuus vanhempiensa kanssa asuvien nuorten aikuisten määrän kasvusta oli noin kaksi kolmasosaa (68 %). Heinäkuussa yli puolet latinalaisamerikkalaisista (58 %) ja mustista (55 %) nuorista aikuisista asui nyt vanhempiensa kanssa, kun taas valkoihoisista (49 %) ja aasialaisista (51 %) nuorista aikuisista noin puolet.
Nuoret miehet asuvat vanhempiensa kanssa todennäköisemmin kuin nuoret naiset, ja molemmissa ryhmissä äidin, isän tai molempien vanhempien luona asuvien nuorten aikuisten määrä ja osuus on kasvanut koronavirusepidemian puhkeamisen alettua. Samoin suurkaupunkialueilla asuu nyt vanhempiensa kanssa suurempi osuus nuorista aikuisista kuin maaseutualueilla, mutta molemmilla alueilla määrä kasvoi helmikuusta heinäkuuhun.
Alueittain tarkasteltuna vanhempien kanssa asuvien nuorten aikuisten määrä ja osuus kasvoivat koko maassa. Kasvu oli voimakkainta etelässä, jossa kokonaismäärä kasvoi yli miljoonalla ja osuus 7 prosenttiyksikköä 46 prosentista 52 prosenttiin. Koillismaa säilytti kuitenkin asemansa alueena, jossa vanhempien kanssa asuvien nuorten aikuisten osuus on suurin (57 %).
Oikaisu (9.9.2020): Tämän viestin aiemmassa versiossa ilmoitettiin virheellisesti etelässä asuvien 18-29-vuotiaiden vanhempien kanssa asuvien osuuden prosenttiyksikön kasvu. Tämä osuus kasvoi 7 prosenttiyksikköä helmikuusta 2020 (46 %) heinäkuuhun 2020 (52 %). Prosenttiyksikön muutos on laskettu pyöristämättömistä osuuksista.