Turkin kieli

Hoşgeldiniz- Tervetuloa

Turkin kieli (turkki), läntisin turkkilaisista kielistä, kuuluu altaalaisten kielten perheen turkkilaiseen haaraan. Sillä on kaikista turkkilaisista kielistä eniten puhujia. Turkin kielen ja muiden oghuz-kielten, kuten azerbaidžanin,turkmeenin ja qashqain, välillä on huomattava keskinäinen ymmärrettävyys.

Status

Turkin kieli on virallinen kieli Turkissa, jossa sitä puhuu ensimmäisenä kielenä 67 miljoonaa ihmistä ja toisena kielenä vielä 350 000 ihmistä (Ethnologue). Se on myös Kyproksen virallinen kieli kreikan ohella. Loput turkinkieliset asuvat 35 eri maassa Euroopassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Amerikassa (Ethnologue). Useimmat näistä maista kuuluivat aiemmin ottomaanien valtakunnan hallitsemaan alueeseen. Maailmanlaajuisesti turkin kielen puhujien määrä on eri arvioiden mukaan jopa 71 miljoonaa ihmistä( Ethnologue).

Murteet

Turkin kielessä on useita murteita. Ethnologue listaa Danubian, Dinler, Edirne, Eskisehir, Gaziantep, Karamanli, Razgrad, Rumelian, Urfa. Nykyaikainen standarditurkki perustuu Istanbulissa, maan suurimmassa kaupungissa, puhuttuun varianttiin.

Rakenne

Äännejärjestelmä

Turkin kielessä on 28 foneemiaa eli äännettä, jotka vaikuttavat sanan merkitykseen. Kielen äännejärjestelmälle on ominaista vokaaliharmonia, eräänlainen fonologinen prosessi, joka määrää, mitkä vokaalit voivat olla sanassa lähellä toisiaan. Vokaaleja on kahdenlaisia – etuvokaaleja, jotka tuotetaan suun etuosassa, esim. /i/, /e/, ja takavokaaleja, jotka tuotetaan suun takaosassa, esim. /a/, /u/, /o/. Äidinkieliset turkkilaiset sanat voivat sisältää joko vain kaikki etuvokaalit tai kaikki takavokaalit, ja kaikkien suffiksien on oltava sanassa niitä edeltävän tavun vokaalin mukaisia. Esimerkiksi sanan alussa oleva vokaali aiheuttaa sanan muiden vokaalien assimilaation, esim. turkiksi ev- ’talo’ + -ler ’monikko’ on evler ’talot’, çocuk- ’lapsi’ + -ler ’monikko’ on çocuklar ’lapset’. Ensimmäisessä esimerkissä evlerin kaikki vokaalit ovat etuvokaaleja. Toisessa esimerkissä kaikki vokaalit sanassa çocuklar ovat takavokaaleja.

Vokaalit

Turkin kielessä on kahdeksan vokaalifoneemiaa. Pyöristämättömien ja pyöristettyjen etu- ja takavokaalien välillä on kontrasti. Pyöristetyt vokaalit tuotetaan pyöreillä ulkonevilla huulilla.

keskivokaali
Close
i
y
ɨ
u
Close-mid
e
ø
o
Open Open
a
  • /y/ = patsaan toinen vokaali
  • /ø/ ei ole vastaavaa englannissa

Konsonantit

Turkin kielessä on 20 konsonanttifoneemiaa. Sanojen alussa ei ole konsonanttiyhtymiä. Loput, frikatiivit ja affrikaatit devoivoituvat loppuasennossa, esim, kitabi ’kirja’ (akkusatiivissa), mutta kitap ’kirja’ (nominatiivissa).

.

.

Hammas-/Alveolaarinen
pysäkit äänetön
p
t
c
k
ääni
b
d
ɟ
g
Frikatiivit äänteetön
f
s
ʃ
h
ääni
v
z
ʒ
Affrikaatit äänetön
äänetön äänteinen äänteinen äänteinen äänteinen äänetön äänteinen äänteetön äänteetön äänteetön äänteetön
Nasals
m
n
Nasals Nasals Nasals Nasals Nasals Nasals Nasals
ɾ
Lateral
l
Approximant z z z z z
j
z z
  • /ʃ/ = sh kaupassa
  • /ʒ/ = s visiossa
  • /c, ɟ/ ei ole vastineita englannissa
  • /j/ = y in yet

Painotus

Turkkilaisissa sanoissa painotus sijoittuu yleensä viimeiselle tavulle.

Kielioppi

Kuten kaikki turkkilaiset kielet, turkki on agglutinatiivinen, ts, kieliopilliset suhteet ilmaistaan lisäämällä kantoihin suffikseja. Etuliitteitä ei ole. Suffiksin ja merkityksen välillä on yksi yhteen -suhde, joten suffiksit liitetään peräkkäin, jolloin syntyy toisinaan pitkiä sanoja. Niiden järjestykseen on olemassa erilaisia sääntöjä. Turkki käyttää postpositioita prepositioiden sijasta joidenkin kieliopillisten suhteiden merkitsemiseen.

Substantiivilause

  • Turkkilaiset substantiivit merkitään lukumäärän mukaan (yksikössä ja monikossa).
  • Ei ole ilmaistua kieliopillista sukupuolta: pronomini o tarkoittaa ’hän’, ’nainen’ tai ’se’.
  • Pronominien sijamuotoja on kuusi: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, lokatiivi, ablatiivi. Tapauksia merkitään taivutussuffikseilla.Niitä hallitsevat verbit ja postpositiot.
  • Artikkeleita ei ole.

Verbilause

Verbit ovat subjektiensa kanssa samaa mieltä persoonan ja luvun suhteen. Niillä on seuraavat kieliopilliset kategoriat:

  • kaksi lukua: yksikössä ja monikossa;
  • kolme persoonaa: 1., 2., 3.;
  • viisi mielialaa: indikatiivi, dubitatiivi, imperatiivi, konditionaali, konjunktiivi;
  • kaksi ääntämystä: aktiivi ja passiivi, joilla on erilaiset muodot passiivin transitiivisille ja passiivin intransitiivisille verbeille;
  • kolme aikamuotoa: preesens, menneisyys, tulevaisuus;
  • evidentialiteetti, joka on aina vaadittu, ja joka ilmaisee sen, onko tietylle väitteelle olemassa todisteita. Turkki erottaa toisistaan suoran tiedon (kerrotaan suoraan) ja epäsuoran tiedon (kerrotaan epäsuorasti).

Sanajärjestys

Sanajärjestys turkkilaisissa lauseissa on yleensä Subjekti-Objekti-Verbi. Muut järjestykset ovat kuitenkin mahdollisia, riippuen diskurssisuuntautuneista näkökohdista, kuten painotuksesta.

Sanasto

Kieli ja kieliuudistus ovat kuumia poliittisia kysymyksiä Turkissa. Kamppailua käydään äidinkielisen turkkilaisen sanaston kannattajien ja niiden välillä, jotka kannattavat modernin sanaston käyttöä, jossa on paljon länsieurooppalaisia lainasanoja. Uskonnollisissa julkaisuissa käytetään edelleen arabiasta ja persiasta vaikutteita saanutta turkin kieltä. Islamin uusi nousu viime vuosina on johtanut siihen, että monet islamilaiset sanat ovat tulleet osaksi nykyaikaista puhuttua turkkia, ja kieli on myös lainannut paljon sanoja arabiasta ja persiasta ja viime aikoina myös länsieurooppalaisista kielistä.

Alhaalla on joitakin turkin kielen yleisiä sanoja ja lauseita.

Hei Merhaba
Hyvästi Hoşça kalın
Kiitos Teşekkür ederim
Kiitos Lütfen
Anteeksi. minua Affedersiniz
Joo Evet
Ei hayır
Mies Adam
Nainen Kadın

Alhaalla ovat turkkilaiset numerot 1-10.

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
bir
bir
iki
iki-
üç
dört
beş
altı
yedi
sekiz
dokuz
on

Kirjoitus

Turkkia kirjoitetaan mukautetulla versiolla roomalaisista aakkosista, jotka otettiin käyttöön vuonna 1928 osana Atatürkin pyrkimystä eurooppalaistaa Turkki. Sitä ennen turkkia kirjoitettiin 1400-luvulla käyttöön otetulla arabialaisella kirjaimistolla. Ennen 1400-lukua turkkia kirjoitettiin uiguurin kirjaimistolla. Mustafa Kemal, joka myöhemmin sai nimen Atatürk ’turkkilaisten isä’, oli vastuussa monista uudistuksista, jotka auttoivat Turkin nykyaikaistamisessa, muun muassa arabialaisen kirjoitusasun korvaamisesta roomalaisella ja kielen puhdistamisesta arabialaisista ja

persialaisista sanoista.

Nykyaikaisissa turkkilaisissa aakkosissa on 29 kirjainta. Seuraavat kirjaimet mukautettiin kuvaamaan turkkilaisia äänteitä: Ç, Ğ, I, İ, Ö, Ş ja Ü. Aakkoset on esitetty alla.

A a
B b
C c
Ç ç
D d
E e
F f
G g
Ğ ğ
H h
L l
I ı
İ i
J j
K k
L l
M m
N n
O o
Ö ö
P p
R r
S s
Ş ş
T t
U u
Ü ü
V v
Y y
Z z

Katsokaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artiklaa turkiksi.

Madde 1
Bütün insanlar hür, haysiyet ve haklar bakımından eşit doğarlar. Akıl ve vicdana sahiptirler ve birbirlerine karşı kardeşlik zihniyeti ile hareket etmelidirler

Artikkeli 1
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja yhdenvertaisina ihmisarvon ja oikeuksien suhteen. Heillä on järki ja omatunto, ja heidän tulee toimia toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Tiesitkö?

Englannin kieli on lainannut turkista useita sanoja, useimmiten muiden kielten kautta. Niiden joukossa ovat muun muassa seuraavat:

baklava baklava
Balkan balkan ’vuoristoketju’
bulgur bulgur ’jauhettu vehnä’
kaftaani qaftan ’pitkä tunika’
cossack quzzak ’seikkailija, sissi, nomadi,’ sanasta qaz ’vaeltaa’
divan divan
horde ordu ’leiri, armeija’
oda oda ’huone’
(shish)kebab şişkebap, sanoista şiş ’varras’ + kebap ’paahtopaisti’
turbaani tülbent ’harso, musliini, tylli’
jugurtti jugurtti

Vaikeusaste

Kielen vaikeusaste
Miten vaikeaa turkkilaisen kielen oppiminen on?
Turkkia pidetään vaikeusluokan II kielenä englantia puhuville.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.