Jos on olemassa välitön ”korjaus” surullisuuden, ahdistuneisuuden tai muun haavoittuvuuden tunteeseen, mikään ei sovi niin hyvin kuin viha. Tämä tulinen tunne, joka saa sinut erittämään samanaikaisesti adrenaliinia ja noradrenaliinia, virittää sinut taisteluun (vaikkakin tyypillisesti se on verbaalista, ei fyysistä) ja myös nukuttaa sinut loukkaavilta tunteilta, jotka saivat sen aikaan.
Jos et ole koskaan tutkinut tämän voimakkaan taistelureaktion psykologisia ja kemiallisia ulottuvuuksia – tai sitä, mitä se energeettisesti pyrkii tekemään sinulle – pohdi, miten viha mahdollistaa sinulle:
- Puolustautumisen toisen kritiikkiä vastaan (esim, kääntämällä väkisin hänen kielteisen tuomionsa sinusta takaisin häntä vastaan – koska, vaikkakin tiedostamattaan, hänen epäsuotuisa arvionsa koettiin uhkaavan henkilökohtaisen pätevyyden tai riittävyyden tunnettasi, joka ei ehkä alun perin ollut kovin vakaa);
- Kategorisesti mitätöidä toisen näkemys (mikä vastoin omaa näkemystäsi on saattanut vaikuttaa vanhoihin, epämiellyttäviin turvattomuuden ja itseepäilyn tunteisiin);
- Vahvistaa valtaasi suhteessa (jonka tämä todellinen – tai oletettu – vastapuoli uhkasi, kielsi tai halventi);
- Siirrä syytös tai syyllisyys, jonka he saivat sinut tuntemaan, tarmokkaasti takaisin heihin (useimmiten puolisoasi, lastasi tai vanhempaasi kohtaan – joiden kanssa, varsinkin aikuisena, saatat tuntea olevasi vapaampi ”hyökkäämään” kuin ystäviesi tai työtovereidesi kimppuun);
- Päättele itsellesi oikeutetusti, että olet uhri (mikä vapauttaa sinut ottamasta vastuuta konfliktista, jonka suuttumisesi on synnyttänyt välillesi ja toiselle henkilölle);
- Vastustat sitä, että toinen saa sinut tuntemaan itsesi väheksytyksi, aliarvostetuksi, väheksytyksi, epäluuloiseksi tai hylätyksi (sillä ilman tällaista höyryävää vastarintaa saattaisit olla huolissasi siitä, että jos et vastusta häntä, suostuisit hänen ilmeiseen ”näytökseensä” paremmuudestaan sinuun nähden);
- Rangaista koettua loukkaajaa siitä, että hän tuo hautautuneet epäilykset itsestäsi liian lähelle pintaa (ja tässäkin tapauksessa väistät sisäisiä, epämiellyttäviä tunteita muuttamalla ne ulkoiseksi konfliktiksi);
- Pelottelet häntä pakottavassa yrityksessä saada hänet perääntymään – tai luopumaan – hänen laukaisevasta käytöksestään (josta sinulta puuttuu egon voima myöntää, että se oli sinulle emotionaalisesti tuskallista);
- Paradoksaalisesti ”rauhoitat” itseäsi silloin, kun koet toisen ihmisen hyökkäävän kimppuusi (etkä vielä tiedä, miten muuten voisit rauhoitella itseäsi); ja lopuksi, kaikkein syvällisimmällä tasolla, vihasi:
- Estää emotionaalisten loukkausten lisäksi myös fyysisen ja henkisen kivun (joka ennen kuin viha ”armollisesti” käynnistyi, oli alkanut – ahdistavalla tavalla – resonoida sinussa).
Eikö siis ole ilmeistä, että ennen kuin kostovihasi syttyi, jonkun (tulkittu) ”isku” tai ”lyönti” teki sinuun kovan laskun? Tai tuntui siltä, että se oli valmistautumassa siihen? Ja siksi olen jo pitkään ymmärtänyt, että viha ei oikeastaan ole lainkaan proaktiivista, vaan reaktiivista. Sillä hetkellä, kun joku saa sinut tuntemaan itsesi haavoittuvaksi, sinun on pakko tarttua aseisiin häntä vastaan. Sillä juuri he saivat sinut, vaikkakin vahingossa, kokemaan tämän hämmentävän, horjuttavan tunteen.”
Vihasta tulee monille ihmisille lujasti juurtunut tapa – lähes automaattinen, menevä tapa voimaannuttaa itseään, koska se torjuu niin tehokkaasti heidän hyvinvointiinsa tai minäkuvaansa kohdistuvia koettuja uhkia. Ja tämä kaiken kattava puolustusmekanismi laajenee helposti raivoamaan kiivaasti elottomille esineille (ja säikäyttämään kaikki lähistöllä olevat) – kuten vahainen maitotölkki, joka lipsahtaa märistä käsistä ja roiskuu pitkin keittiön lattiaa. Ja tämä on vain yksi ainoa esimerkki siitä, miten tyytymättömyys itseensä voidaan (nanosekunnissa) siirtää johonkin, joka on nyt tunnistettu (tai personoitu) vastustajaksi.
Helpoin tapa selittää vihan moninaiset suojaavat toiminnot (kuten edellä on hahmoteltu) on kuvata sitä ainoaksi negatiiviseksi tunteeksi, jolla ei ole mitään haavoittuvuutta. Ei ainakaan, lisättäköön, sillä hetkellä. Ja epäilemättä tämä selittää, miksi se on niin viettelevä ja miksi siihen niin usein tartutaan tilanteissa, joissa ylpeytemme, pätevyytemme, kunnioituksemme, älykkyytemme tai viehättävyytemme koetaan olevan vaarassa. Me nimittäin väistämme egoa uhkaavan kovan pallon heittämällä sen raivokkaasti takaisin koetulle hyökkääjälle.
Ja tämä näyttäisi olevan vihan pääasiallinen tehtävä, sillä viha on itse asiassa toissijainen tunne, joka nousee esiin polveilevasti suojellaksemme meitä sellaisilta ensisijaisilta tunteilta kuin häpeä, pelko, häpeä, syyllisyys, masennus tai suru. Ironista kyllä, vihastuessamme emme taistele jotakuta tai jotakin muuta vastaan: taistelemme itse asiassa itseämme vastaan siinä mielessä, että tyrmäämme väkisin alaspäin häiritseviä tunteita, jotka ulkopuolinen voima on tuonut aivan liian lähelle haurasta tunnepintaamme.
PERUSTIEDOT
- Mitä viha on?
- Etsi terapeutti parantuaksesi vihasta
Mutta valitettavasti meidän on myös tutkittava niitä huomattavia liitännäisvahinkoja, joita vihamme aiheuttaa ihmissuhteillemme, kun siitä on tullut tavaksi. Vihamme saattaa tuntua meistä puolustukselliselta, mutta toiset reagoivat siihen lähes varmasti hyökkäävästi. Se, että suutumme joka kerta, kun kielteisempi tunne uhkaa tulla tietoiseksi ja hukuttaa meidät tai heikentää tapaa, jolla meidän on nähtävä itsemme, voi vakavasti satuttaa tai pelottaa muita. Tai johtaa heidät välttelemään meitä. Ja ajan mittaan se voi aiheuttaa suurta – ja joskus korjaamatonta – vahinkoa läheisimmille siteillemme.”
Siten lopulta tämä nyt jo ”tavanomaiseksi” muodostunut viha on tuomittu kostautumaan. Kun emme kohtaa minäkuvamme puutteita – joita emme ole koskaan riittävästi hoitaneet tai löytäneet keinoja parantaa – aiheutamme kipua toisille. Lyhyesti sanottuna vihamme sabotoi meitä. Se tekee lähes mahdottomaksi sen, että saamme muilta rakkautta, tukea, välittämistä ja myötätuntoa, jota tarvitsemme kipeästi. Sen seurauksena, että puolustamme niin aggressiivisesti häiriintynyttä egoamme toisten kokemia uhkia vastaan, päädymme todennäköisesti tuntemaan enemmän häpeää, ahdistusta, masennusta tai hylätyksi tulemista kuin aiemmin.
Jos siis näet oman vihasi dynamiikan joissakin (useimmissa?!) näistä luonnehdinnoista, oletko nyt valmis tekemään asialle jotakin?
Huomautus: Olen kirjoittanut yli 15 artikkelia vihasta, en pelkästään tämän myrskyisän tunteen erilaisista seurauksista vaan myös siitä, miten se vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin, erityisesti avioliittoihin. Tässä on muutamia valikoituja artikkeleita, jotka paitsi täydentävät tätä viestiä myös sisältävät konkreettisia ajatuksia siitä, miten selviytyä paremmin vihasta – tai itse asiassa sen taustalla olevista ongelmista.
Viha Essential Reads
”What Your Anger May Be Hiding”,
”Anger-How We Transfer Feelings of Guilt, Hurt, and Fear”,
”Don’t Let Your Anger ’Mature’ Into Bitterness”,
”The Paradox of Anger: Vahvuus vai heikkous?”,