Trivalentti influenssarokote (jaettu virus, inaktivoitu) suuri annos

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Farmakoterapeuttinen ryhmä: Influenssarokote, ATC-koodi: J07BB.

Vaikutusmekanismi

Influenssasairaus ja sen komplikaatiot seuraavat influenssavirusten aiheuttamaa tartuntaa.

Trivalentti influenssarokote (jaettu virus, inaktivoitu) suuri annos saa aikaan humoraaliset vasta-aineet hemagglutiniinia vastaan 2 – 3 viikon kuluessa. Nämä vasta-aineet neutraloivat influenssavirukset.

Inaktivoiduilla influenssavirusrokotteilla tehdyn rokotuksen jälkeisiä hemagglutinaation eston (HAI) vasta-ainetitteritasoja ei ole korreloitu suojaan influenssataudilta, mutta HAI-vasta-ainetittereitä on käytetty rokotteen aktiivisuuden mittarina. Joissakin ihmisillä tehdyissä haastetutkimuksissa HAI-vasta-ainetitterit ≥ 1:40 on yhdistetty suojaan influenssasairaudelta jopa 50 prosentilla tutkittavista.

Vuosittaista influenssarokotusta suositellaan, koska immuniteetti rokotuksen jälkeisen vuoden aikana heikkenee ja koska kiertävät influenssaviruskannat muuttuvat vuosi vuodelta.

Trivalenttia influenssarokotetta (jaettu virus, inaktivoitu) suuri annos verrattiin kahdessa pivotaalisessa tutkimuksessa samaan rokotteeseen, joka sisälsi vakioannoksen 15 mikrogrammaa kutakin kolmea kantaa ) 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla aikuisilla.

Pivotaalinen immunogeenisuustutkimus (FIM05)

FIM05-rokotetta verrattiin Yhdysvalloissa suoritettuun satunnaistettuun, satunnaistettuun ja kontrolloituun kaksoissokkokontrolloituun tutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa korkean annoksen rokotteen paremmuus verrattuna vakioannosrokotteeseen serokonversioluvuilla ja GMT-suhteilla arvioituna. Suuren annoksen rokote sai aikaan paremman immuunivasteen kahdelle A-kannalle ja osoitti, että immuunivaste ei ollut huonompi B-kannalle kuin vakioannosrokotteella.

Taulukko 1: Immunogeenisuusanalyysi 28 päivän kuluttua…rokottamisen jälkeen aikuisilla ≥ 65-vuotiailla

N on koehenkilöiden lukumäärä immunogeenisuusanalyysisarjassa

n on niiden koehenkilöiden lukumäärä, jotka saavuttivat serokonversion kunkin kannan osalta

M on niiden koehenkilöiden lukumäärä, joilla oli sekä ennen rokotusta että rokotuksen jälkeen saadut serologiset tulokset kyseisen kannan osalta (serokonversio), tai kelvollinen serologinen tulos (GMT), mukaan lukien tulokset, jotka on ilmoitettu <LLOQ (lower limit of quantification)

1 Serokonversio: Koehenkilöille, joiden rokotusta edeltävä tiitteri on <10 (1/dil) päivänä 0: Tiitteri ≥40 (1/dil) päivänä 28; koehenkilöille, joiden päivä 0 ennen rokotusta saatu tiitteri ≥10 (1/dil): ≥4-kertainen tiitterin nousu päivänä 28

2 Viruskannan ylivoimaisuus: Serokonversiolukujen eron (HD miinus SD) 95 %:n CI:n alaraja on >10 %

3 Viruskannan paremmuus: GMT-suhteen (HD/SD) 95 %:n CI:n alaraja on >1.5

Tehokkuustutkimus (FIM12)

FIM12 oli Yhdysvalloissa ja Kanadassa suoritettu monikeskuksinen, kaksoissokkoutettu tehokkuustutkimus, jossa koehenkilöt satunnaistettiin (1:1) saamaan suuren annoksen tai vakioannoksen rokotetta. Tutkimus toteutettiin kahden influenssakauden aikana (2011-2012 ja 2012-2013), ja siinä arvioitiin minkä tahansa influenssavirustyypin/alatyypin aiheuttaman laboratoriossa vahvistetun influenssan esiintymistä yhdessä influenssan kaltaisen sairauden (ILI) kanssa ensisijaisena päätetapahtumana.

Osallistujia seurattiin hengitystiesairauden esiintymisen varalta sekä aktiivisella että passiivisella seurannalla alkaen 2 viikkoa rokotuksen jälkeen noin 7 kuukauden ajan. Hengitystiesairauden jälkeen kerättiin nenänielun pyyhkäisynäytteet analyysiä varten; hyökkäysmäärät ja rokotteen teho laskettiin. Ensisijaisen päätetapahtuman ennalta määritelty tilastollinen paremmuuskriteeri (rokotteen tehon 2-puoleisen 95 %:n CI:n alaraja korkean annoksen rokotteen rokotteen 2-puoleisen 95 %:n CI:n alaraja suhteessa vakioannosrokotteeseen > 9,1 %) täyttyi.

Taulukko 2. Rokotteen teho: Rokotteen suhteellinen teho influenssan kaltaisen sairauden ehkäisyyn aikuisilla ≥ 65-vuotiailla

aVähintään yksi seuraavista hengitystieoireista: kurkkukipu, yskä, yskökset, yskökseneritys, hengityksen vinkuminen tai hengitysvaikeudet; samanaikaisesti vähintään yksi seuraavista systeemisistä oireista tai merkkeistä: Lämpö >37.2 °C, vilunväristykset, väsymys, päänsärky tai lihassärky

bN on rokotettujen osallistujien lukumäärä tehon arviointia varten tehdyssä per-protokolla-analyysijoukossa

cn on niiden osallistujien lukumäärä, joilla oli protokollan mukainen influenssan kaltainen sairaus, joka oli vahvistettu laboratoriossa

dLaboratoriossa vahvistettu: kulttuuri- tai polymeraasiketjureaktiovahvistettu

ePrimäärinen päätetapahtuma

Tehokkuustutkimukset

Randomisoitu kliininen tutkimus

Klusteroitu satunnaistettu kontrolloitu tutkimus suoritettiin 53 008:lla 65-vuotiaalla ja sitä vanhemmalla yhdysvaltalaisella hoivakodin asukkaalla influenssakaudella 2013-14 Medicare-korvaushakemuksia käyttäen (Gravenstein S ym., Lancet Respir Med, 2017;5(9):738-46). Hengitystiesairauksien vuoksi tehtyjen sairaalahoitojaksojen ilmaantuvuus (ensisijainen lopputulos) väheni merkitsevästi 12,7 % (p=0,023) niiden asukkaiden ryhmässä, jotka saivat High Dose -rokotteen, verrattuna vakioannosrokotteiden ryhmään kuuluviin asukkaisiin. Suurannosrokote vähensi myös merkittävästi keuhkokuumeen aiheuttamia sairaalahoitojaksoja 20,9 % (p=0,013) ja kaikkia sairaalahoitoja 8,5 % (p=0,0028) verrattuna vakioannosrokotteeseen.

Havainnointitutkimukset

Suuren annoksen rokotteiden tehoa verrattuna vakioannosrokotteisiin arvioitiin retrospektiivisessä tietokantatutkimuksessa, johon osallistui 6 miljoonaa yhdysvaltalaista Medicare-sairaanhoitoa saavaa edunsaajaa, jotka oli rokotettu kunnallisissa apteekeissa kahden influenssakauden aikana (Shay DK et al, J Infect Dis, 2017;215:510-7). Ensisijainen päätetapahtuma oli influenssan jälkeinen kuolemantapaus, joka määriteltiin kuolemaksi, joka tapahtui 30 päivän aikana sen jälkeen, kun Medicare-sairaalahakemus koski sairaalahoitoa tai käyntiä päivystyspoliklinikalla, jossa oli diagnoosina influenssa. Kaiken kaikkiaan suurannosrokote oli 24,0 prosenttia (95 prosentin CI: 0,6-41,8) tehokkaampi influenssan jälkeisen kuoleman ehkäisyssä ja 18,6 prosenttia (95 prosentin CI: 14,1-22,9) tehokkaampi influenssan aiheuttaman sairaalahoidon ehkäisyssä kuin vakioannoksiset influenssarokotteet molempina kausina (2012-2013 ja 2013-2014) yhteensä.

Veteraanien terveyshallinnon 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien potilaiden retrospektiivinen, sovitettu kohorttitutkimus influenssakaudella 2015-2016 (Young Xu et al, J Infect Dis.., 2018;217(11):1718-27), osoitti suuren annoksen rokotteiden (n=24 682) suhteellisen rokotustehokkuuden verrattuna tavanomaisen annoksen rokotteisiin (n=49 091) olevan 25 % (95 % CI, 2-43 %) estämään sairaalahoitoa, jonka taustalla oli influenssa- tai keuhkokuumediagnoosi (ensisijainen lopputulos).