”ionto” viittaa ioneihin – positiivisesti ja negatiivisesti varautuneisiin hiukkasiin
”foreesi” viittaa siihen, että yksi organismi tai yhdiste avustaa toisen organismin tai yhdisteen kulkeutumista.”
Iontoforeesi kuvaa siis prosessia, jossa ionit kulkeutuvat passiivisesti ja aktiivisesti ihon läpi.
Iontoforeesi lisää energiaa käyttämällä tasavirtaa ionisoituneen lääkkeen kuljettamiseksi ihon läpi ja sen alla olevaan kohdekudokseen.
Miten iontoforeesi toimii
Se on Coulombin laki! Pienet virran määrät auttavat voittamaan ihon impedanssin, ja lääkitys annostellaan perustuen:
- Lääkkeen ja aktiivisen elektrodin välisiin hylkiviin vaikutuksiin.
- Lisääntynyt ihon läpäisevyys varauksen seurauksena
- Veden ja natriumin (Na+) liikkuminen kohti katodia (negatiivinen napa)
Varauksen kohdistaminen ihoon muuttaa ionien virtausta ihon läpi, pienentää sen vastusta ja lisää sitä lääkemäärää ja -tyyppiä, joka voi kulkeutua ihon pinnan alapuolelle terapeuttisen annosteluvaikutuksen aikaansaamiseksi.
Systemaattinen katsaus iontoforeesista lateraalisen epikondyliitin (tenniskyynärpää) hoidossa osoittaa vähäistä tai kohtalaista näyttöä sen tueksi: McKivigan, J. M., Yamashita, B., & Smith, D. (2017). A Systematic Review on the Efficacy of Iontophoresis as a Treatment for Lateral Epicondylitis. Research & Investigations in Sports Medicine, 1(3), Article-RISM.
What Iontophoresors Look Like
Takaisin, kun olin PT-koulussa, foresorit olivat sähkölaitteita, joita kutsuttiin foresoreiksi (ks. alla oleva kuva), jotka saivat virtansa 9V:n paristolla ja joissa oli klipsillä kiinnitettävät johdot, jotka asetettiin elektrodille. Virta annettiin käyttämällä kahta elektrodia.
Yksi elektrodi täytettiin lääkkeellä. Tämä on aktiivinen elektrodi ja yksi hiililiimaelektrodi dispersioelektrodina.
Klinikkalääkäri asetti fotoreseptorin aktiiviseen elektrodiin syöttämän tasavirran määrän milliampeereina (mA). Fosori laskisi hoitoajan, jotta saavutettaisiin 40 mA – min annos.
Jos potilas saisi esimerkiksi mukavasti 4 mA tasavirtaa, hoito kestäisi 10 minuuttia (4 mA x 10 min = 40 mA – min). Haasteena on, että potilaiden herkkyys virralle vaihtelee ja heidän ravitsemustilansa ja ihon tilansa vaihtelee, joten kun virtaa pienennetään potilaan mukavuuden vuoksi, hoitoaika pitenee (40mA – min annos 2,0mA:lla on nyt 20 min hoito).
Useimmiten transdermaalinen lääkkeiden anto iontoforeesin avulla on yksinkertaistettu siten, että virranlähde tulee laastarista. Näitä kutsutaan ”wear-home”-laastareiksi, ja sähköpiiri on itsenäinen ja voi antaa lääkettä jopa 24 tunnin ajan
Positiivisen ja negatiivisen elektrodin sisältävä laastari kiinnittyy suoraan ihoon. Elektrodin toinen pää on täytetty valitulla lääkkeellä ja toinen on täytetty tavallisella suolaliuoksella (NaCl).
Laastarit sisältävät puskuriainetta, joka minimoi palovamman mahdollisuuden
Elektrodien kokoonpanot ja muodot vaihtelevat. Tämä mahdollistaa hyvän ihokontaktin pintojen ympärillä. Laastarit on myös suunniteltu antamaan erilaisia lääkeannoksia (esim, on olemassa 40mA-min-, 60mA-min- ja 80mA-min-elektrodeja).
Lääkitys ja hoitoajat
Keskeistä – Tiedä käytettävän lääkkeen tai ionin polariteetti ja varmista, että elektrodi on hyvässä kosketuksessa ihoon ihovaurioiden välttämiseksi
Lääkkeen valinta perustuu tavoiteltuun vaikutukseen kudoksessa: Tulehduskipulääkkeet, analgeetit (kipulääkkeet), lihasrelaksantit ja sklerolyytit (arpien pienentäminen) ovat kaikki esimerkkejä yleisistä lääkeaineiden kuvauksista, joita voidaan antaa iontoforeesilla
Lääkeannokset perustuvat lääkeaineen ominaisuuksiin. Tyypilliset annokset vaihtelevat 40 mA-min ja 80 mA-min välillä
Virrantiheys on virran (mA) suhde elektrodin pinta-alaan (cm2). Useimmat elektrodit valmistetaan siten, että niiden virrantiheys katodilla (negatiivinen napa) on 0,5 mA/cm2
Hoitoaika riippuu elektrodin ominaisuuksista ja virran syöttömenetelmästä (esim, kaupallinen yksikkö vs. itsenäinen laastari, vs. Hybresis)
Yleiset soveltamiskäytännöt
-Hoitoalueen tunnistaminen
– Tavallisesti tunnustelemalla, hoidon syvyys on matala
-Tarkistetaan iho hiertymien varalta
-Puhdistetaan alkoholilla
-Täytetään tarkoituksenmukainen elektrodi lääkeaineella (esim, deksametasoni on (-), joten se täytetään elektrodiin, joka on merkitty (-)
-Täytä vastakkainen elektrodi normaalilla keittosuolaliuoksella
– Sovita iholle ja kiinnitä elektrodi kiinnittämällä se varoen, että painat vain laastarin reunoja
– Annostelumenetelmästä riippuen, ota käyttöön matala virta ja laske hoitoaika tarpeen mukaan kohdennetun annoksen perusteella
Potilasturvallisuus Iontoforoosin kanssa
- Tiedä potilaalle valitun lääkkeen lataus
- Tarkasta iho mahdollisten vaaran merkkien varalta
- Tarkasta, onko potilaalla aiempia lääkitys- tai liima-herkkyyksiä
- Vahvista lääkkeen terapeuttinen annos (merkitään merkinnällä mA – min)
- Ihon pH-muutoksia tapahtuu iontoforeesin yhteydessä. Na+- ja Cl-ionien liikkuminen voi muuttaa paikallista proteiinitiheyttä ja johtaa sähköpalovammoihin.
- Monitoroi potilaan ihoa ja valista potilasta mahdollisista vähäisistä ihoärsytyksistä hoidon jälkeen (kutina, lievä punoitus tai kuivuus)
- PT-avustajat Oregonissa eivät saa annostella iontoforeesia
Iontoforeesin haittavaikutukset
- Ensimmäisen asteen palovammoja
- Pysyvää, ohimenevää eryteemaa lääkkeen annosteluelektrodin kohdalla
- Polttava, pistelevä tunne, vetoa tai muita dyseteesioita (epänormaaleja tuntemuksia) elektrodin kohdalla
PTA:n rooli
- Vahvista, että PT on sisällyttänyt iontoforeesin ja hyväksytyn lääkityksen hoitosuunnitelmaan
- Vahvista lääkitysannos
- Tarkista iho, informoi potilasta odotuksista, muokkaa mukavuuden mukaan, lopeta, jos se on kivuliasta
- dokumentoi annostus, paikka, lääkitys, suostumus
- seuraa potilasta seuraavalla käyntikerralla hoidon vaikutuksista, tarkista ihon eheys