Vaikka suola on nykyään arkipäivää, sitä oli ennen vaikea saada, ja sitä pidettiin herkkuna sekä rikkauden merkkinä. Ennen teollista vallankumousta suolan louhinta oli uskomattoman vaarallista, ja se tehtiin suurelta osin käsityönä. Kaivostyöläisten nopea kuivuminen, joka johtui jatkuvasta kosketuksesta suolan ja hengitettävän suolapölyn kanssa, lyhensi elinajanodotetta. Näin ollen tämä oli orjien ja vankien työtä. Kaivostoiminnan vaikeus teki suolasta harvinaisen rikkauden symbolin pöydällä.
Nyt suola on kuitenkin keittiön peruselintarvike. Kaivostoiminnan tehokkuuden ansiosta suola on paljon yleisempää ja edullisempaa. Tässä ovat maailman 10 suurinta suolakaivosta.
Suolakatedraali Kolumbiassa
Suolakatedraali Kolumbiassa on maan suurin suolakaivos. Se on kaiverrettu Zipaquiran suolakaivoksesta, joka on ollut käytössä 5. vuosisadalta eaa. lähtien. Katedraali kaiverrettiin aktiivisesta suolakaivoksesta vuonna 1950 sen jälkeen, kun työläiset olivat saaneet inspiraationsa pienestä katedraalista, jonka työntekijät olivat pystyttäneet kaivoksiin. Alkuperäinen katedraali vihittiin käyttöön vuonna 1954. Viranomaiset kuitenkin sulkivat toimivan katedraalin vuonna 1990, kun rakenteiden kestävyys aktiivisessa kaivoksessa herätti huolta. Paikallinen kaupunki ei kuitenkaan lannistunut ja alkoi rakentaa toista katedraalia 200 jalkaa edellisen alapuolelle, ja se valmistui vuonna 1995.
Nykyinen katedraali on 75 metriä pitkä ja 25 metriä korkea, ja sen takaseinään on kaiverrettu jättimäinen risti. Kapasiteettitilanteessa katedraaliin mahtuu noin 10 000 ihmistä, ja useimmissa sunnuntaipäivissä katedraalissa vierailee yli 3 000 kävijää.
Assen suolakaivos Saksassa
Assen suolakaivos on ollut viime vuosikymmenen aikana suuren kiistan kohteena. Se oli aikoinaan kaivoskokonaisuus, jossa louhittiin sekä kaliumia että vuorisuolaa vuosina 1906-1965. Alueen sulkemisen jälkeen valtio otti sen haltuunsa testatakseen radioaktiivisen jätteen varastointia.
Vuosina 1967-1978 kaivoksiin varastoitiin noin 125 000 tynnyriä matala- ja keskiaktiivista radioaktiivista jätettä. Vuonna 2008 eräät tiedotusvälineiden raportit kuitenkin paljastivat, että saastunutta suolavettä oli pumpattu syvälle kaivoksen luolien alimpaan osaan. Tämä johtui siitä, että alueen pohjavesi puhkaisi luolat, jolloin tynnyrit saattoivat ruostua ja aiheuttaa vuotoja veteen. Tämä oli erityisen huolestuttavaa, jos kaivos tulvii.
Lisäksi vuori itsessään ei ole kovin vakaa, mikä aiheuttaa halkeamia, jotka aiheuttavat tulvia. On pelättävissä, että luolat romahtavat kokonaan. Vuonna 2010 päätettiin poistaa tynnyrit, mikä voi viedä vuosia. Paikallisille asukkaille aiheutuu kuitenkin altistumisriski, jonka vuoksi tynnyreiden jättäminen sinne alas voi olla kannattavampaa.
Sitä huolimatta voit itse asiassa kierrellä tässä radioaktiivisessa suolakaivoksessa, kun vierailet Saksassa.
Maras-suolakaivos Perussa
Tämä perulainen suolaterassi oli aikoinaan inkojen kallisarvoista omaisuutta. Vuoriston vesiä ruokkiva maanalainen lähde kuljettaa mukanaan raskasta silttimassaa ja suoloja, jotka kerääntyvät jyrkänteisiin lammikoihin. Alkuperäiskansat keräävät sitten suolaa. Pääsy lammikoille on uskomattoman vaikeaa, sillä työntekijät kulkevat paljon Urubamban laakson halki. Halkeamat saavat kaikki muut kuin kaikkein seikkailunhaluisimmat matkailijat kääntymään takaisin.
Tässä Perun laaksossa tuotettu runsas vaaleanpunainen suola toimitti aikoinaan muinaisia inkojen pääkaupunkeja, ja kanavia, joita käytettiin inkojen rakentamien terassien tulvimiseen, käytetään yhä.
Danakilin suolapannu Etiopiassa
Danakilin suolapannu on yksi maailman tunnetuimmista suolapannuista, koska sen ilmasto on todellisuutta uhmaava. Suolapannu on saanut lempinimen ”Portti helvettiin”, koska sitä pidetään planeetan kuumimpana asuttavana paikkana. Koska osa Danakilin alueesta on alle 300 jalkaa merenpinnan alapuolella muodostaen tulivuoren reunustaman kattilan, jonka lämpötila laskee kesällä alle 120 asteeseen.
Afar-kansa uskaltautuu kuitenkin edelleen kattilaan aikaisin aamulla, kun lämpötila on vain 50-60 astetta, poimimaan suolalohkareita 800 millimetrin paksuisesta kerroksesta. Suolalohkoja käytettiin aikoinaan rahayksikkönä Etiopiassa, ja niitä myydään nykyään ympäri maata. Ne toimittavat usein maanviljelijöille, jotka antavat niiden avulla karjalle tarvittavia kivennäisaineita.
Palibelon kylä Indonesiassa
Sumbawan saarella sijaitsevilla Bima-suolapannuilla on valtava taito eräässä Indonesian tärkeimmistä hyödykkeistä. Bima Bayn suola-altaat kattavat lähes 7 neliökilometriä, ja ne ovat tuottaneet suolaa vuosisatojen ajan. Liman suolalla on käyty kauppaa koko Indonesian saaristossa vuosisatojen ajan. Uskotaan myös, että Bima-suola on kulkeutunut Malesiaan ja Filippiineille Bugis-merirosvojen matkassa. Vaikka Bima-suola on nykyään yksi saarten tärkeimmistä hyödykkeistä, sen tuotanto on edelleen pitkälti kotiteollisuutta. Tämä johtuu siitä, että suola-altaita viljellään käsityönä yksittäisten perheiden tai jopa pienten osuuskuntien kautta.
Wieliczkan suolakaivos Puolassa
Wieliczkan suolakaivos Puolassa on maailmanperintökohde ja Puolan kansallinen maamerkki. Se ei enää toimi teollisuuskaivoksena, vaan toimii lähinnä matkailunähtävyytenä. Syvänharmaat suolakerrostumat muodostuivat mioseenikaudella eli noin 13,6 miljoonaa vuotta sitten. Wieliczkan suola mainittiin ensimmäisen kerran 1200-luvulla, jolloin benediktiiniluostari sai oikeudet kaivoksen suolaan. Kaivos oli toiminnassa 1200-luvulta lähtien aina vuoteen 1996 asti, jolloin virallinen kaivostoiminta lopetettiin. Se selvisi jopa saksalaisten miehityksestä vuosina 1939-1944.
Kaivos tunnetaan sen kappelista, Pyhän ristin kappelista Franz Joseph I:n kammiossa. Se rakennettiin vuonna 1871 uhrilahjaksi vuosia kestäneestä taistelusta alempien kerrosten tulvia vastaan, jotka johtuivat katastrofaalisesta magnesiumkaliumin louhinnasta. Kaivoksessa on myös kristalliluola alemmissa kerroksissa ja historiallisia suolakylpyjä, jotka tekevät siitä valtavan matkailukohteen.
Atacaman suolatasanko Chilessä
Salar de Atacama eli Atacaman suolatasanko eli Atacama Salt Flat eli Atacaman suolatasanko on Chilen suurin suolatasanko. Sitä ympäröivät vuoret ja tulivuoret, eikä sillä ole valumavesilähdettä. Vaikka Atacaman suolatasanne on Chilen suurin, sen tuotos on läsnä olevan suolan johdannainen: litium.
Litiumia ja booria uutetaan molemmat suolatasanteen suolavedestä ulexiitin ja litiumsulfaatin kaksois- tai kolmoissuolojen muodossa. Tätä esiintyy Salt Flatin eteläisellä alueella. Atacama Salt Flat on maailman suurin ja puhtain aktiivinen litiumlähde, joka sisältää 2017 prosenttia maailman litiumvarannosta. Vuonna 2017 se tuotti noin 36 % maailman litiumkarbonaatin tarjonnasta.
Prahovan suolakaivos Romaniassa
Prahovan suolakaivos on Euroopan suurin suolakaivos. Sitä ei enää käytetä teollisiin tarkoituksiin, mutta on nyt paljon mielenkiintoisempi. Nimittäin parantamiseen ja lääketieteellisiin retkiin.
Se on avattu yleisölle 14 henkeäsalpaavaan galleriaan, sanaleikki oli tarkoitettu. Suolakaivoksessa käyntiä suositellaan kuitenkin joidenkin hengitystieinfektioiden hoitoon! Näissä gallerioissa voit nähdä suolasta veistettyjä motiiveja, veistoksia ja rintakuvia, muun muassa dakialaisten viimeisen kuninkaan Decebalin rintakuvan. Nämä olivat Romanian kansan esi-isiä. Galleriat ovat yli 55 metriä korkeita, mikä on korkeampi kuin Vapaudenpatsaan korkeus (ilman perustuksia.)
Khewran suolakaivokset Pakistanissa
Khewran suolakaivosten sanotaan olevan Aleksanteri Suuren löytämiä vuonna 326 eaa. No, tuo ei nyt ihan pidä paikkaansa. Todellinen kunnia Khewran suolan löytämisestä kuuluu hänen hevoselleen. Nimittäin kun hänen armeijansa pysähtyi lepäämään Khewraan, Aleksanterin hevonen ja hänen sotilaidensa hevoset alkoivat nuolla maassa olevia kiviä. Rohkea sotilas kokeili sitä itse ja huomasi suolaisen maun.
Tänään Khewran suolakaivokset ovat maailman toiseksi suurimmat. Ne tuottavat 325 000 tonnia suolaa vuodessa. Tuotanto koko elinkaarensa aikana on arviolta 220 miljoonaa tonnia. Hämmästyttävää kyllä, tämä ei ole edes lommo täällä varastoituun suolaan, jota arvioidaan olevan noin 6,687 miljardia tonnia. Kaivos on 748 jalkaa syvä, ja siinä on 11 kerrosta. Kaivos on täynnä tunneleita, jotka kulkevat lähes puoli mailia vuoren sisään. Vain 50 % louhitusta otetaan pois, loput 50 % käytetään tukipylväinä valtavassa kaivoksessa.
Sifton suolakaivokset Ontariossa
Tämä kanadalainen suolakaivos on maailman suurin suolakaivos. Se sijaitsee 1800 jalkaa Huron-järven alla. Se on vain 15 jalkaa lyhyempi kuin Toronton CN-torni! Suola kerrostui aikoinaan 400 miljoonaa vuotta sitten Suurten järvien altaan peittäneestä valtamerestä.
Kaivos on ollut toiminnassa vuodesta 1959. Tämän suolan suurin käyttötarkoitus on hengenpelastus. Kaivoksessa tuotettua vuorisuolaa myydään vähittäiskauppiaille ympäri Pohjois-Amerikkaa levitettäväksi talven lumeen ja jäähän. Näin ehkäistään mustaa jäätä, joka aiheuttaa monia talvisia onnettomuuksia ja kuolemantapauksia. Suolaa myydään myös teollisuus- ja puhdistustuotteiden valmistukseen.
Hämmästyttävää kyllä, valtavassa kaivoksessa on järvenpohjan alla hyvin epätavallinen pikkukaupunki. Maanalaisessa kaupungissa työskentelee noin 400 ihmistä, ja siellä on teitä, joita pitkin ajavat valtavat 40 tonnin dumpperi-autot. Dumpperit puretaan runkoihinsa, lasketaan kaivokseen ja kootaan uudelleen, eivätkä ne enää koskaan tule pintaan. Järven alla sijaitsevien huoltovarastojen, lounashuoneiden, varastoluolastojen, työpajojen ja tehtaiden sokkelossa oli aiemmin bussijärjestelmä, kunnes 100 mailin pituiset tielinjat kävivät liian monimutkaisiksi. Nyt työntekijät käyttävät John Deere Gator -laivastoa päästäkseen perille ja takaisin.