Muoti, etiketti, käytöstavat, sosiaaliset tavat ja monet muut yhteiskunnallisen elämän osa-alueet määräytyivät tonnin mukaan. Tonin yleisesti tunnustetut johtajat olivat Almack’sin Lady Patronessat. Almack’s edusti Lontoon eksklusiivisimpana sekasukupuolisena seurapiirikerhona Tonin parhaita ja varakkaimpia jäseniä. Ton-elämän konventiot olivat hyvin jäsenneltyjä ja monimutkaisia. Sosiaalinen hyväksyntä oli ratkaisevaa ja perustui useimmiten syntyperään ja sukuun. Hyväksyttävät sosiaaliset käytöstavat erosivat toisistaan miesten ja naisten osalta; ne perustuivat järjestelmään, jonka vahvistivat ensisijaisesti Almack’sin suojelijattaret, jotka määrittelivät, ketkä saivat osallistua klubin tilaisuuksiin. Osa näistä käytöstavoista oli joustavia – ne mukautuivat hieman kunkin kauden muodin mukaan – mutta ne heijastivat aina kulloinkin vallitsevia tapoja, muotia ja säädyllisyyttä.
Tonin etuoikeutetut jäsenet saattoivat viettää ylenpalttista ja hemmottelevaa elämää, mutta sen jäseniin sovellettiin usein kaksinaismoraalia. Sosiaalisten sääntöjen joustavuus määräytyi epävirallisesti yksilön aseman, varallisuuden tai perhesuhteiden mukaan. Kuninkaallisille annettiin anteeksi lähes kaikki rikkomukset. Skandaalimainen toiminta, kuten aviottomien lasten hankkiminen tai avioliiton ulkopuolisten suhteiden ylläpitäminen, saattoi herättää juoruja, mutta aristokratian jäsenten kohdalla se jätettiin usein huomiotta, kun taas aateliston keskuudessa tällainen käytös saattoi tuhota koko perheen sosiaaliset pyrkimykset.