K: Mikä on ”jacksonilainen” kohtaus?
A. Jacksonin marssi, jota kutsutaan myös Jacksonin kohtaukseksi, on yksi yksinkertaisen osittaiskohtauksen laji. ”Yksinkertainen” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että potilaat eivät menetä tietoisuuttaan. Osittainen tarkoittaa, että epänormaalia hermosolujen laukeamista tapahtuu vain osassa aivoja, ja vastaavasti epänormaali liike tai tuntemus rajoittuu vain osaan kehosta. Jacksonin marssille tyypillisiä piirteitä ovat: (1) sitä esiintyy vain toisella puolella kehoa; (2) se etenee ennustettavassa kuviossa nykimisestä tai pistelystä tai heikkoudesta sormessa, isovarpaan tai suukulmassa, minkä jälkeen se etenee muutamassa sekunnissa koko käteen, jalkaan tai kasvolihaksiin.
K: Onko se uusi kohtaustyyppi?
A: Ei, ei ole. Se on osittaisten kohtausten alatyyppi. Sen kuvasi vuonna 1870 John Hughling Jackson, englantilainen neurologi. Jackson katsoi, että kehon osat olivat edustettuina erillisissä hermoston osissa, joihin kuuluivat sekä sensoriset että motoriset järjestelmät. Myöhemmin muut neurologit vahvistivat hänen teoriansa osoittamalla koiran aivojen tietyn osan, motoriseksi aivokuoreksi kutsutun alueen, sähköisen kiihtyvyyden. Mielenkiintoista on, että Jacksonin vaimolla Elizabeth Dade Jacksonilla oli Jacksonin fokaalinen kohtaus ennen kuin hän kuoli aivoverisuonitromboosiin vuonna 1876.
K: Mitä muita piirteitä Jacksonin marssissa on?
A: Jacksonin marssikohtaukset ovat yleensä lyhyitä ja suhteellisen lieviä. Ne ovat episodisia, tulevat ja menevät. Niiden jälkeen ei esiinny sekavuutta. Joskus potilaat eivät välttämättä edes huomaa niitä. Joillakin potilailla voi esiintyä myös ”automatismiksi” kutsuttua ilmiötä, kuten pakonomaista huulten nuolemista, vaatteiden näpyttelyä tai muita rytmisiä sormiliikkeitä. Toiset saattavat kokea pään kääntelyä, silmien liikettä, lihaskramppeja, puutumista, pistelyä ja ryömintätuntemusta ihon päällä. Myös hallusinaatioita voi esiintyä, jotka voivat olla visuaalisia tai auditiivisia eli potilaat voivat nähdä tai kuulla asioita, joita ei ole olemassa.
K: Jos jollakulla on juuri mainitsemasi kaltaisia oireita, olemmeko varmoja siitä, että hänellä on Jacksonin kohtaus?
A: Emme voi olla varmoja, koska on olemassa sairauksia, jotka voivat jäljitellä Jacksonin kohtauksia. Esimerkiksi migreenissä voi olla myös hemibodyn heikkoutta tai tuntomuutoksia. Aivohalvauspotilailla voi olla myös kehon toisen puolen heikkoutta tai puutumista/kouristelua. On olemassa erityinen tyyppi, jota kutsutaan kapselivaroitusoireyhtymäksi, jossa potilailla voi esiintyä samoja oireita kuin potilailla, joilla on Jacksonin marssikohtauksia, kuten lyhyitä stereotyyppisiä pistelyn/tuntemattomuuden jaksoja, jotka nousevat jalasta käteen kehon toisella puolella.
K: Miten voimme siis erottaa Jacksonin marssikohtauksen sen jäljitelmistä?
A: Tämä voidaan tehdä oireiden hyvällä kuvauksella, elektroenkefalogrammilla (EEG) ja aivojen kuvantamisella, kuten magneettikuvauksella (MK). Myös EEG-videomonitoroinnista voi olla apua diagnoosin tekemisessä.
K: Miten Jacksonin marssia hoidetaan?
A: Sinänsä ne eivät välttämättä vaadi epilepsialääkitystä, koska oireet ovat niin lieviä ja lyhyitä. Useimmilla Jacksonin marssia sairastavilla potilailla on kuitenkin myös vaikeampia kohtauksia, myös täydellisiä kouristuksia. Kohtaukset voivat myös olla sellaisen taustalla olevan syyn, kuten kasvaimen, ilmenemismuotoja, joka voi itsessään vaatia hoitoa.
K: Onko muita neuvoja ihmisille, jotka ovat huolissaan Jacksonin kohtauksista?
A: Jacksonin kohtaukset ovat eräänlaisia kohtauksia, joita nähdään potilailla, joilla on fokaalinen (paikallinen) epilepsia. Keskustele oireistasi neurologin tai epileptologin kanssa. Hanki selkeä diagnoosi ja keskustele neurologin tai epileptologin kanssa asianmukaisesta hoitosuunnitelmasta.