Epäilemättä se, onko elämällä järkeä vai ei, on keskustelunaiheena keskivertoamerikkalaisen vuoden aikana. Omassani se näyttää olleen teemana. Jotkut mieleenpainuvimmista tilanteista, joissa se on noussut esiin, alkavat vuoden alussa lukemastani erinomaisesta kirjasta. Se nousee esiin myös luennoilla opiskelijoiden kanssa ja yhdessä suosikkitelevisio-ohjelmassani. Näillä foorumeilla teemana on, ettei ole mitään järkeä.”
Kirjassa The Subtle Art of Not Giving a F*ck, jonka kirjoittaja Mark Manson on kirjoittanut, hän kertoo eräässä kohdassa tarinan opiskelukaverin menettämisestä ja masentumisesta. Hän päättää tuona aikana, että millään ei ole väliä; elämässä ei ole mitään järkeä. Hän viettää kuukausia makaamalla tekemättä mitään.
Kursseillani haastan opiskelijat miettimään, minkä he määrittelevät elämän tarkoitukseksi tai mielekkyydeksi. Usein näissä keskusteluissa esitän eksistentiaalisen uskomukseni, jonka mukaan elämälle ei ole luontaista merkitystä. Opiskelijat vastaavat, että ajatus siitä, että merkitystä ei ole, on masentava. Heidän kasvoillaan on sekoitus järkytystä, empatiaa minua kohtaan ja epätoivoa ajatuksesta, että kaltaiseni koulutettu ihminen voisi olla oikeassa. Jotkut ihmettelevät, miten tällaisen filosofian kanssa voi edes jatkaa elämää; että tämä filosofia saattaa mennä niin pitkälle, että se tekee ihmisestä itsetuhoisen.
Teema esiintyy myös suhteellisen suositussa sarjassa Rick ja Morty. Lukuisat kerrat sarjan useiden kausien aikana hahmot ovat keskustelleet siitä, että elämällä ei ole merkitystä. Mahdollisesti kuuluisimman repliikin lausuu Morty 1. kauden 8. jaksossa: ”Kukaan ei ole olemassa tarkoituksella. Kukaan ei kuulu mihinkään, ja kaikki kuolevat. Tule katsomaan televisiota.”
Tämä saattaa kuulostaa synkältä, ja niin monet sen ottavatkin. Se ei kuitenkaan ole minkään tähän mennessä antamani esimerkin tarkoitus. Alkajaisiksi Dan Harmon, Rick and Mortyn toinen luoja, huomauttaa tuoreessa haastattelussaan, että on positiivista uskoa, ettei elämälle ole luontaista merkitystä: ”Totuuden tietäminen, joka on se, ettei millään ole merkitystä, voi itse asiassa pelastaa sinut … Kun pääset sen kauhistuttavan kynnyksen yli, kun hyväksyt sen, että jokainen paikka on maailmankaikkeuden keskipiste, jokainen hetki on tärkein hetki ja kaikki on elämän tarkoitusta.”
Mark Manson, masennuttuaan ystävänsä kuolemasta ja päätettyään, ettei millään ole mitään väliä, tuli siihen oivallukseen, ”että jos ei oikeasti ole mitään syytä tehdä mitään, ei ole myöskään mitään syytä olla tekemättä mitään; että kuoleman vääjäämättömyyden edessä ei ole mitään syytä koskaan antautua pelolleen, häpeälle tai häpeälle, koska kaikki on joka tapauksessa pelkkää tyhjänpäiväisyyttä” (s. 194). Hän jatkaa, miten tämä johti hänet parempaan elämään: ”Kummallista kyllä, jonkun toisen kuolema oli se, joka antoi minulle luvan vihdoin elää.” (s. 195).
Elämässä ei tarvitse olla järkeä. Sen oivaltaminen, että ei ole olemassa luontaista pointtia, joka pitäisi selvittää, voi olla vapauttavaa. Sen arvostaminen, että elämällä ei ole luontaista pistettä, vapauttaa sinut luomaan oman pisteesi, oman tarkoituksesi. Sen tunnustaminen, että voitte luoda merkityksenne, että voitte yksinkertaisesti nauttia ainoasta elämästänne kaikkine ylä- ja alamäkineen, on ehkä kaikkein vapauttavin kokemus. Kuten Rick ja Mortyn toinen luoja sanoi: ”Kaikki on elämän tarkoitus.”