Sanskriittinen termi dharma – dhamma Pali-kielessä, chos (lausutaan chö) tiibetiksi, fa kiinaksi, ho japaniksi ja pop koreaksi – on termi, jolla on laaja merkitys buddhalaisuudessa. Sitä on myös tunnetusti vaikea kääntää, ja tämä ongelma on tunnustettu perinteisissä lähteissä, joissa luetellaan jopa kymmenen eri merkitystä. Dharma juontuu sanskritin kielen sanajuuresta dhri, joka tarkoittaa ”pitää” tai ”ylläpitää”.
Termi dharma oli tärkeä Intiassa jo ennen buddhalaisuuden syntyä. Vedalaisessa kirjallisuudessa sillä viitataan usein rituaaliseen uhraukseen, joka ylläpitää kosmoksen järjestystä. Hindulaisuudessa on tärkeä kirjallisuudenlaji nimeltään dharmashastrat, ”tutkielmat dharmasta”, joissa esitetään yhteiskuntajärjestys ja sen jäsenten velvollisuudet suhteessa kastiin, sukupuoleen ja elämänvaiheeseen. Intian kuninkaat käyttivät termiä viittaamaan valtakuntansa politiikkaan.
1700-luvulla Brittiläisen Itä-Intian komppanian upseereita ohjeistettiin kouluttautumaan hindulaisen oikeusjärjestelmän hienouksiin. Neuvoteltuaan brahmanipappien kanssa he alkoivat tutkia dharmashastroja ja käänsivät dharman ”laiksi”. Tämä puolestaan johti siihen, että termi on 1800- ja 1900-luvuilla yleisesti käännetty ”laiksi” buddhalaisissa yhteyksissä, kuten ”Buddha käänsi lain pyörää”. (Tämä sama merkitys välittyy kiinalaisesta dharman käännöksestä fa, joka tarkoittaa myös ”lakia”.)
Related: 10 väärinkäsitystä buddhalaisuudesta
Buddhalaisuudessa dharmalla on useita eri merkityksiä. Yksi sen merkittävimmistä ja yleisimmistä käyttötavoista viittaa ”opetuksiin” tai ”oppeihin”, sekä buddhalaisiin että ei-buddhalaisiin. Näin ollen kertoessaan totuuden etsimisestä ennen valaistumistaan Buddha puhuu dharmasta, jonka hän sai opettajiltaan. Valaistumisensa jälkeen Buddhan ensimmäistä saarnaa kutsuttiin ”dharman pyörän kääntämiseksi” (dharmachakrapravartana). Kun Buddha kuvaili sitä, mitä hän itse opetti opetuslapsilleen, hän kutsui sitä dharmavinayaksi, jossa vinaya viittaa luostarikurin sääntöihin ja dharma oletettavasti kaikkeen muuhun. Tämä käsitys dharmasta opetuksena ja sen keskeisestä asemasta perinteessä käy ilmi siitä, että dharma on toinen kolmesta jalokivestä (Buddhan ja sanghan ohella), joihin kaikki buddhalaiset etsivät turvaa. Muinaiset intialaiset kommentaattorit täsmentävät, että dharma viittaa turvapaikan kaavassa neljästä jalosta totuudesta kolmanteen ja neljänteen: totuuteen kärsimykseen johtavien syiden lakkauttamisesta ja totuuteen polusta, joka johtaa tähän lakkauttamiseen. Tässä yhteydessä dharman sanajuuri, joka tarkoittaa ”hallussapitoa”, on etymologisesti tuotu esiin tarkoittamaan jotakin, joka ”pitää ihmisen loitolla” joutumasta kärsimyksen tiloihin. Kun Buddha ylistää ”dharman lahjaa” (dharmadana) suurimpana lahjoista, hän viittaa tähän merkitykseen.
On myös tehty ero opetusten välillä, jotka ovat jotakin sellaista, joka kuullaan tai tutkitaan, jota kutsutaan pyhien kirjoitusten dharmaksi (agama-dharma), ja opetusten välillä, jotka ovat jotakin sellaista, joka ilmenee harjoittajan tietoisuudessa, jota kutsutaan oivaltaneeksi dharmaksi (adhigama-dharma).
Dharman toinen (ja hyvin erilainen) päämerkitys on fyysinen tai mentaalinen ”tekijä”, perustavanlaatuinen ”osatekijä” tai yksinkertaisesti ”ilmiö”. Tässä mielessä jokainen yhdistetyn olemassaolomme yksittäisistä rakennuspalikoista on dharma, tässä kaunisteltuna jotakin, joka ”pitää sisällään” oman luontonsa. Niinpä kun buddhalaisissa teksteissä viitataan olemassaolon osatekijöihin, niissä puhutaan usein ”kaikista dharmoista”, kuten ”kaikki dharmat ovat ilman itseä”. Termi abhidharma, jonka tulkitaan tarkoittavan joko ”korkeampaa dharmaa” tai ”dharmaan liittyvää”, viittaa näiden fyysisten ja psyykkisten tekijöiden analyysiin, erityisesti kausaalisuuden ja epistemologian alueilla. Tällaisia analyysejä sisältävät tekstit muodostavat yhden buddhalaisen kaanonin kolmesta yleisestä kategoriasta, ”kolmesta korista” eli Tripitakasta: Sutra, Vinaya ja Abhidharma.
Käsitteen dharma kolmas merkitys on ”laatu” tai ”ominaisuus”. Niinpä usein viitataan Buddhan dharmoihin, jolloin tässä merkityksessä ei viitata hänen opetuksiinsa vaan hänen erilaisiin suotuisiin ominaisuuksiinsa, olivatpa ne sitten fyysisiä, sanallisia tai henkisiä. Tämä on sanan ensisijainen merkitys yhdyssanassa dharmakaya. Vaikka tämä termi on joskus suomennettu englanniksi sanalla ”truth body”, dharmakaya näyttää alun perin tarkoittaneen Buddhan transsendenttien ominaisuuksien (dharma) koko korpusta (kaya).
Related: Jumalten puheen kääntäminen
Termi dharma esiintyy myös suuressa määrässä tärkeitä yhdyssanoja. Saddharma eli ”oikea dharma” esiintyy varhain perinteessä keinona erottaa Buddhan opetukset muiden, ei-buddhalaisten opettajien opetuksista. Mahayana-sutroissa saddharmaa käytettiin viittaamaan, ehkä puolustuksellisesti, mahayana-oppeihin; yksi tunnetuimmista on Saddharmapundarikasutra, joka tunnetaan englanniksi nimellä Lotus-sutra, jonka koko nimi on White Lotus of the True Dharma Sutra. Buddhalaisissa historiateorioissa Buddhan kuoleman jälkeistä aikaa (jonka sanotaan usein kestävän 500 vuotta) kutsutaan todellisen dharman ajaksi. Tätä saddharman aikaa seuraa todellisen dharman ”näennäisen” kausi (saddharmapratirupika) ja ”rappion” kausi (saddharmavipralopa). Termi dharmadhatu viittaa todellisuuden perimmäiseen luonteeseen, samoin kuin dharmata, ”asioiden luonne” tai ”dharma-olemus”.
On myös huomattava, että sana dharma esiintyy yleisesti henkilöiden nimityksissä. Adharmabhanaka on dharman saarnaaja, ja dharmapala on jumaluus, joka suojelee dharmaa; molemmissa tapauksissa dharma viittaa buddhalaiseen oppiin. Dharmaraja on vanhurskas kuningas, erityisesti sellainen, joka ylläpitää Buddhan opetuksia.
Tämän termin monien merkitysten vuoksi useat nykykääntäjät ovat syvällisen pohdinnan jälkeen päättäneet kääntää sanskritinkielisen termin dharma nykyään englanninkielisellä sanalla dharma.