25 toukokuu The Heel Strikes Back!
Tokiossa työskentelevät Tokyo Physion asiakkaat ja ne, jotka ovat valitettavasti jakaneet kanssamme illanistujaiset, kun aihe nousee esiin, tietävät, että olemme hyvin intohimoisia ja kiihkeitä, kun on kyse juoksemisesta. Tämä on jännittävää aikaa urheilussa, kun pitkään vallalla olleet uskomukset on kyseenalaistettu ja osallistujamäärät nousevat huimasti. Tärkein keskustelunaihe keskittyy juoksukenkiin ja jalkateriin sekä näiden kahden väliseen suhteeseen. Yritykset, jotka haluavat markkinoida kenkiään, yrittävät usein käyttää kenkiä, joissa on pakko iskeä tietyllä tavalla. Mutta todellisuudessa kyllä ne liittyvät toisiinsa, mutta eivät ole sama asia.
Löysin tämän hienon mukin juoksukenkätyypeistä ja jalan iskusta äskettäisellä lomalla Phuketissa.
”High-tec”-liikkeenohjausominaisuuksien ja suuren pudotuksen kantapäästä varpaisiin (ramppi) paikkansapitävyys kyseenalaistetaan enenevässä määrin, ja näin ollen myös jalan iskukuviot kyseenalaistetaan yhä useammin. Yhä useammat todisteet osoittavat, että ”liikkeenohjauskengät”, joissa on suuri ramppi, johtavat huonoon juoksutekniikkaan, liialliseen askeltamiseen, liioiteltuun kantapään lyömiseen ja myös vammojen esiintyvyyden lisääntymiseen. Mielestämme juoksutekniikkaan kohdistuva virtaus on tässä kohtaa hieman vinoutunut, sillä kantapään lyömisestä on tullut paria. Meidän kantamme on, että kaikki kantaiskut eivät ole samanlaisia: liioiteltu kantaisku (jossa jalka laskeutuu pitkälle vartalon eteen ja jalan ja maan välinen kulma on suuri kantaiskun aikana) on niputettu yhteen herkän kantaiskun kanssa, jossa kantapää iskeytyy ensimmäisenä, mutta jalan ja maan välinen kulma on pieni, jalka laskeutuu polven alapuolelle, ja jalka etenee nopeasti varpaiden irtoamisvaiheeseen ilman ”jarrutusvaihetta”, joka liitetään yleisesti liioiteltuun kantaiskuun.
Katsokaa, miten helppoa se on!
Viimeisimpiä trendejä etsivät yritykset ovat tarttuneet asiaan ja markkinoineet kenkiä, jotka tekevät kaikista etujalkateräilijöitä. Monet urheilututkijat ovat hypänneet mukaan, ja kaikkialla internetissä on videoanalyysejä, joissa verrataan kenialaista etujalkateräilyä juostessa (pikemminkin sprintatessa!) 2.40min k-vauhdilla (25km/h) jaetun ruudun analyysillä vapaa-ajan juoksijaan, joka hölkkää 6min k-vauhdilla. Katsokaa möhkäleen liioiteltua kantaiskua ja mestarin etujalkaiskua – on ilmiselvää, että meidän kaikkien pitäisi lyödä koko ajan etujalkaa ja voila, et enää koskaan juokse alle 4min k-vauhtia!”
Usein unohdetaan juoksunopeuden ja jalkojen lyömiskäyttäytymisen kiistaton yhteys. Jos saat vapaa-ajan juoksijan juoksemaan 2.40 min k-vauhtia, hänkin juoksee etujalkaterällä, mutta hän vain pystyy pitämään sitä yllä vain noin 30 metrin ajan, ei 10 km:n.
Lopputuloksena on, että yhtäkkiä kukaan ei ole kantapää-iskijä – on jopa olemassa huippumyyty t-paita ”Viimeisestä kantapää-iskustani on kulunut xx kuukautta”. Pose ja Chi juoksutekniikka ovat muotia ja kenkäfirmat kuten Newton valmistavat huippumyytäviä kenkiä, joissa painoa kantavat rakenteet (korvakkeet) on rakennettu etujalkaan. Viesti on yksinkertainen – Luuserit iskevät kantapäätä, mestarit etujalkaterää, ja minä olen mestari enkä luuseri, eikö niin!
Nosta polvi tälle tuolille ja aion lyödä jalkapohjiasi tällä 10 000 kertaa. Mihin haluaisit minun lyövän?
Klinikalle saapuu nyt tasainen virta potilaita – jotka tavoittelevat alle 4.30 maratonia, aseistavat itsensä Newtonin kengillä tai Vibramsilla ja aloittavat hitaat hölkkäämiset varpaillaan. Toki heidän vasikkalihaksensa hajoaa, tai plantaarifaskia, tai sääriluu (säärilihasrikko), ja he kulkevat ovesta sisään ja sanovat: ”Mutta minä olen etujalkahyökkääjä, hitto vieköön”. Kun tarkastelemme tieteellisiä tutkimustuloksia, on yhä enemmän näyttöä siitä, että jalkaterän isku korreloi voimakkaasti juoksunopeuden kanssa. New England Journal of Sports Medicine -lehdessä julkaistiin hiljattain mielenkiintoinen tutkimus, jonka Hattala et al. tekivät vuonna 2013 afrikkalaisesta heimosta, joka ei ollut koskaan elämässään käyttänyt kenkiä ja jonka kulttuuriin juokseminen kuului. Kun heitä pyydettiin juoksemaan helpolla vauhdilla, heidän havaittiin (shokki-kauhistus!) lyövän kantapäätä. Vasta kun heitä pyydettiin juoksemaan kovaa vauhtia, jotkut heistä löivät etujalkaa – ja silloinkin monet heistä löivät edelleen kantapäätä. Toinen analyysi juoksijoista vuonna Sapporon maratonin 300 parasta juoksijaa 30 kilometrin kohdalla osoitti, että yli 75 % juoksi kantapäätä ja alle 3 % etujalkaa.
Graafi, joka näyttää paljasjalkajuoksijoiden kantapäätä Vs. keskijalkaa Vs. etujalkaa eri juoksunopeuksilla
Älä siis ole kaapissa oleva kantapäätä lyövä juoksija – älä näyttäydy avoimena ja ylpeänä! Kunhan et laskeudu niin, että jalkaterä on kaukana polven edessä ja jalkaterän ja maan välinen kulma on liioiteltu. Kannattaa myös edetä kohti kevyempiä kenkiä, joissa on vähemmän liikkeenohjausta ja matalampi ramppi, pyrkiä juoksemaan askelten tahdissa yli 170 askelta minuutissa ja ottaa vähitellen käyttöön uutta rasitusta kehollesi, tuntea tuuli hiuksissasi ja nauttia siitä!
Parefoot heel striking – who’da thunk it possible!