Texaco, Incorporated, joka tunnettiin pitkään nimellä Texas Company, perustettiin vuonna 1902 Beaumontissa öljymies Joseph S. Cullinanin ja newyorkilaisen sijoittajan Arnold Schlaetin toimesta. Maaliskuussa 1901 Cullinan perusti kahden muun promoottorin kanssa Texas Fuel Companyn Beaumontissa. Merkittäviin sijoittajiin kuuluivat Hogg-Swayne Syndicate, John W. Gates ja New Yorkin Laphams. Yhtiö osti ja kuljetti pääasiassa öljyä Beaumontin Spindletopin öljykentältä. Huhtikuussa 1902 Texas Fuel Companyn suurimmat sijoittajat hankkivat Texas Company -nimiselle yhtiölle uuden perustamiskirjan, joka antoi yhtiölle luvan harjoittaa mineraaliliuosten varastointia ja kuljetusta. Toukokuun 1. päivänä Texas Fuel Company siirsi omaisuutensa uudelle yhtiölle, ja se lakkautettiin pian sen jälkeen. Texas Company pääomitettiin aluksi 3 miljoonalla dollarilla, ja se aloitti lähes välittömästi toiminnan laajentamisen. Se käytti tytäryhtiöitä öljyntuotantoon ja alkoi hankkia proomuja ja rautatiesäiliövaunuja. Se kattoi nopeasti uusia kenttiä vuokrasopimuksilla. Suuret tuotantomäärät kahdella Houstonin ulkopuolella sijaitsevalla kentällä, Sour Laken öljykentällä (1903) ja Humblen öljykentällä (1905), tarjosivat yhtiölle turvallisen rahoituspohjan. Vuonna 1905 Texas Company yhdisti nämä kaksi kenttää putkilla yhdeksänkymmenen mailin päässä sijaitsevaan Port Arthuriin ja rakensi sinne ensimmäisen jalostamonsa. Samana vuonna yhtiö osti asfalttijalostamon läheisestä Port Nechesistä. Vuonna 1908 yhtiö sai valmiiksi kunnianhimoisen hankkeen, joka koski putkilinjan rakentamista Glenn Poolin alueelta, Indian Territorysta (nykyisestä Oklahomasta), Kaakkois-Texasin jalostamoihin.
Jo vuonna 1905 Texas Company oli perustanut markkinointilaitoksia paitsi kaikkialle Yhdysvaltoihin, myös Belgiaan, Luxemburgiin ja Panamaan. Vuoteen 1911 mennessä yhtiö oli läsnä Meksikossa ja Afrikassa. Vuonna 1908 se siirsi pääkonttorinsa Beaumontista Houstoniin, jossa se oli syksyyn 1913 asti. Samana vuonna Elgood C. Lufkin seurasi Cullinania toimitusjohtajana, ja ylin johto muutti yhtiön New Yorkin toimistoon, jonka oli perustanut rahoittaja Arnold Schlaet yhtiön perustamisen yhteydessä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Texas Company kehitti ja patentoi Holmes-Manleyn jalostusprosessin, joka oli ensimmäinen raakaöljyn jatkuva jalostusprosessi ja joka lisäsi merkittävästi bensiinin saantia tynnyristä. Yhtiö laajensi toimintaansa perustamalla Tanpiloon jalostamon ja kaksi toppaus- eli tislauslaitosta, rakentamalla kolme asfalttitehdasta itärannikolle ja hankkimalla jalostamon Casperiin, Wyomingiin. Elokuun 26. päivänä 1926 yhtiö perusti Delawaressa holdingyhtiön, Texas Corporationin, jonka pääoma oli 250 miljoonaa dollaria. Tammikuussa 1927 myös Texas Company perustettiin Delawaressa toimivaksi yhtiöksi. Texas Companyllä oli tuolloin jalostamoja kuudessa teksasilaisessa kaupungissa. Muutamassa vuodessa yhtiö oli lisännyt tuotantolaitoksia Illinoisissa, Wyomingissa, Coloradossa, Kentuckyssa, Kaliforniassa ja Montanassa sekä jalostamoja Bordeaux’ssa Ranskassa, Terdonckissa Belgiassa ja Lethbridgessä Albertassa Kanadassa. Vuonna 1926 putkistojärjestelmän pituus Yhdysvalloissa oli 1 800 mailia. Kun Texas Company osti California Petroleum Corporationin vuonna 1928, siitä tuli ensimmäinen öljy-yhtiö, joka markkinoi jalostettuja tuotteita kaikissa 48 osavaltiossa. Suuren laman aikana vuosina 1929-1934 yhtiö teki tappiota ja sulki joitakin jalostamoita. Sen elpyminen oli kuitenkin nopeaa, kun se laajensi kansainvälistä toimintaansa. Vuonna 1936 Texas Company aloitti etsintä- ja tuotantotoiminnan Lähi-idässä yhteisyrityksen kautta Standard Oil Company of Californian (nykyinen Chevron) kanssa. Muita vuonna 1936 toteutettuja yhteisyrityksiä olivat Caltex Petroleum Corporation, joka perustettiin yhdistämällä Texas Companyn markkinointilaitokset Suezin itäpuolella ja Chevronin tuotanto- ja jalostusosuudet Bahrainin saarella Lähi-idässä, sekä P. T. Caltex Pacific Indonesia, jolla oli toimilupia Sumatralla ja Jaavalla. Nykyään sekä CPC että CPI kuuluvat maailman menestyneimpiin yhteisyrityksiin. Vuonna 1941 Texas Corporation lakkautettiin, ja sen jälkeen kaikkea liiketoimintaa hoiti Texas Company.
Toisen maailmansodan aikana yhtiö auttoi merkittävästi Yhdysvaltain sotatoimia. Se rakensi Yhdysvaltojen hallitukselle puolustuslaitoksia lähes 100 miljoonan dollarin arvosta, mukaan lukien 100-oktaanisäiliöt Port Arthurissa ja Lockportissa Illinoisissa, butyleenikatalysaattoritehtaat Port Arthurissa ja Los Angelesissa sekä tolueenitehdas Illinoisissa. Se osallistui myös Big Inchin ja Little Big Inchin putkistojen rakentamiseen, jotta öljyn kuljetus itärannikolle olisi turvallista. Big Inch toi öljytuotteet New Yorkiin, Little Big Inch toi arvokkaan hyödykkeen Philadelphiaan – molemmat maitse Meksikonlahdelta, jolloin vältettiin sukellusveneiden saastuttamat vedet. Kaikkia Texacon valtameritankkereita käytettiin sotaponnisteluissa. Elokuussa 1942 Texas Companyn tankkeri S.S. Ohio toi kipeästi kaivattua lentopolttoainetta Maltan brittiläiselle varuskunnalle. Yhtiö jatkoi maailmanlaajuista kasvuaan koko sodan jälkeisen ajan monipuolistamalla tuotanto- ja markkinointialueitaan eri puolilla maailmaa ja laajentamalla tuotevalikoimaansa öljypohjaisten poltto- ja voiteluaineiden alalla. Hyödyntämällä vahvaa brändi-identiteettiään Texas Company muutti toukokuussa 1959 nimensä Texaco, Incorporatediksi. Brändinimeä Texacoa – joka oli Texas Companyn lyhennetty kaapeliosoite – oli käytetty voiteluaineiden tuotenimenä jo vuonna 1902. Sodan jälkeisinä vuosina Texaco keskittyi paitsi öljyn löytämiseen myös innovatiivisiin tapoihin tuoda se pintaan. Tämä ei näkynyt missään niin selvästi kuin Sumatralla sijaitsevalla Durin öljykentällä, jonka tuotanto oli vuonna 1965 saavuttanut huippunsa 65 000 tynnyriä päivässä. Geologit ymmärsivät, että Durin varantojen luonne – melassimaisen raskasöljyn matalat muodostumat – aiheutti tuotannon laskun. Vuoteen 1975 mennessä yhteisyritys aloitti Durissa kokeiluohjelman, jossa käytettiin höyryfloodaukseksi kutsuttua tehostettua öljyn talteenottomenetelmää, joka oli kehitetty täydelliseksi useilla Kalifornian kentillä. Vuoteen 1987 mennessä tuotanto oli 320 000 tynnyriä päivässä.
Vuosien mittaan Texaco on käyttänyt tulevaisuuteen suuntautunutta, kohdennettua investointistrategiaa tukeakseen meneillään olevia hankkeita ja tehdäkseen yritysostoja kasvun vauhdittamiseksi. Texaco toteutti suurimman hankintansa vuonna 1984, jolloin se osti Los Angelesissa sijaitsevan Getty Oil Companyn. Texacon varantoasema lähes kaksinkertaistui, kun se osti 10 miljardilla dollarilla maan kuudenneksitoista suurimman öljy- ja kaasuyhtiön, sillä Gettyn kautta hankitun omaisuuden todetut nettovarannot olivat maailmanlaajuisesti arviolta 1,6 miljardia tynnyriä raakaöljyä, kondensaattia ja maakaasunesteitä sekä 2,5 biljoonaa kuutiometriä maakaasua. Gettyn osto synnytti myös oikeusjutun, jonka Houstonin Pennzoil nosti, koska se syytti Texacoa siitä, että se oli puuttunut sopimukseen, jonka Pennzoil väitti tehneensä ostaakseen osan Gettystä. Oikeusasiantuntijat, lukuisat osavaltioiden yleiset syyttäjät ja kymmenet sanomalehtien pääkirjoitukset arvostelivat laajalti vuoden 1985 valamiehistön tuomiota ja sitä seurannutta tuomioistuimen Texacoa vastaan antamaa tuomiota. Suojellakseen omaisuuttaan ja osakkeenomistajiaan oikeudenkäynnin jatkamisesta aiheutuvilta riskeiltä Texaco kuitenkin sopi asian huhtikuussa 1988 sen jälkeen, kun se oli ollut 361 päivää konkurssilain 11 luvun mukaisessa suojelussa. Texaco käynnisti välittömästi aggressiivisen ja kauaskantoisen rakenneuudistusohjelman, jolla virtaviivaistettiin organisaatiota, vähennettiin velkoja, vahvistettiin Texacon taloudellista vahvuutta ja nostettiin se vahvaan kilpailuasemaan. Texacon yritystaistelut eivät kuitenkaan päättyneet riita-asian ratkaisuun ja laajaan rakenneuudistusohjelmaan. Koska Texacon osakekurssi oli Pennzoil-oikeudenkäynnin ja 11. luvun aikana alhaalla, newyorkilainen sijoittaja Carl Icahn oli hankkinut noin 17 prosenttia yhtiön osakkeista ja käynnisti vuonna 1989 Texacon johtoryhmää vastaan valtakirjakilpailun, joka ei lopulta tuottanut tulosta. Seitsemän miljardin dollarin rakenneuudistusohjelmaan 1980-luvun lopulla sisältyi myös omaisuuserien, kuten Texaco A.G.:n Saksassa ja Texaco Canadan, myynti sekä Star Enterprise -nimisen innovatiivisen kumppanuuden perustaminen. Yhteisyritys, josta Texacon tytäryhtiö omisti 50 prosenttia ja Saudi-Arabian Oil Companyn tytäryhtiö 50 prosenttia, aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1989. Kahdenkymmenen vuoden kumppanuussitoumuksen mukaan 600 000 barrelia päivässä markkinahintaista saudiarabialaista raakaöljyä syötetään kolmeen Star Enterprisen jalostamoon Delaware Cityssä, Delawaressa, Conventissa, Louisianassa ja Port Arthurissa, Texasissa. Star Enterprise myös jakelee ja markkinoi Texacon tuotemerkillä varustettuja öljytuotteita kahdessakymmenessäkuudessa kuudessa itäisessä osavaltiossa ja Persianlahden rannikon osavaltiossa sekä District of Columbiassa.
Texacon johtoryhmä kehitti 1990-luvun alussa joukon erittäin tarkkaan kohdennettuja strategisia aloitteita, joiden tavoitteena oli öljyn ja maakaasun hankkiminen ja tuottaminen sekä tuotteiden kehittäminen globaaleja markkinoita varten. Keskeistä tässä strategiassa oli tunnistaa ja kehittää uusia mahdollisuuksia sekä tuotantoketjun alkupäässä että jatkojalostustoiminnassa kehittyvillä markkinoilla Tyynenmeren alueella, Latinalaisessa Amerikassa ja Itä-Euroopassa. Texacon tutkijat kehittivät esimerkiksi System3-bensiinit vuonna 1989 ja Clean System3-bensiinit vuonna 1993 vahvistaakseen yhtiön kilpailuasemaa polttoaineteknologian johtajana. Markkinointipuolella yhtiö alkoi solmia franchising-kumppanuuksia suurten pikaruokaketjujen kanssa pikaruokaravintoloihin, jotka sijaitsivat suoraan yhtiön StarMart-tarvikemyymälöissä. Tutkimus ja teknologiasovellukset ovat olleet ratkaisevan tärkeitä Texacon kasvulle viime vuosina. Kolmiulotteisten seismisten tutkimusten ja kuvantamistekniikoiden kehittäminen ja hyödyntäminen ovat antaneet Texacon insinööreille ja geologeille mahdollisuuden tunnistaa uusia potentiaalisia varantoalueita. Teknologian soveltaminen on myös auttanut yhtiötä saamaan lisää öljyä pintaan. Insinöörit ja tiedemiehet kehittävät edelleen öljyn talteenottotekniikoita käyttämällä vaaka-, suunta- ja nelisivuisia porauksia, joita perustajat Cullinan ja Schlaet tuskin osasivat kuvitellakaan. Tämäntyyppiset strategiset aloitteet muodostivat heinäkuussa 1994 julkistetun tehostettua kasvua koskevan suunnitelman kulmakiven. Johtoryhmä sitoutui saavuttamaan öljyalan kilpailijoiden parhaan kvartiilin suorituskyvyn toteuttamalla useita rohkeita toimenpiteitä. Aggressiivisessa kasvusuunnitelmassa keskityttiin yhtiön osoittamaan menestykseen täysin kustannuskilpailukykyisenä öljy- ja maakaasuvarojen löytäjänä, ja siinä keskityttiin omaisuuserien uudelleenjärjestelyyn, yleiskustannusten vähentämiseen ja toiminnan tehostamiseen poistamalla valvontakerroksia, kustannusten hallintaan ja ydinliiketoiminnan vahvistamiseen, jotta osakkeenomistajien investoinneille saataisiin parempi tuotto ja jotta yritys pystyisi suoriutumaan parhaista tuloksista ensisijaisten kilpailijoiden joukossa. Vuonna 1995 Texacolla oli 25 000 työntekijää ja 25 miljardin dollarin omaisuuserät.