1900-luku Muokkaa
Teinipopista oli tullut yleistä swing-aikakauden lopulla 1940-luvun lopulla, ja Frank Sinatra oli varhainen teini-idoli. Kuitenkin juuri 1960-luvun alku tuli tunnetuksi pop-teini-idolien ”kulta-aikana”, johon kuuluivat muun muassa Paul Anka, Frankie Avalon, Fabian, Lulu ja Ricky Nelson. 1970-luvulla yksi suosituimmista esiteini- ja teini-ikäisille suunnatuista esityksistä oli Osmonds, jossa perheenjäsenet Donny ja Marie nauttivat sekä yksilöllisestä menestyksestä että menestyksestä duona pääperheen lisäksi (Donny levytti myös veljiensä kanssa Osmondsina).
Ensimmäinen suuri teinipopin aalto 1960- ja 1970-luvun vastakulttuurin jälkeen tapahtui 1980-luvun puolivälissä ja lopulla, jolloin esiintyivät muun muassa Menudo, New Edition, The Jets, Debbie Gibson, Tiffany, Martika, New Kids on the Block ja Kylie Minogue. 1990-luvun alussa teinipop hallitsi listoja, kunnes grunge ja gangsta-räp siirtyivät valtavirtaan Pohjois-Amerikassa vuoden 1991 loppuun mennessä. Teinipop säilyi suosittuna Yhdistyneessä kuningaskunnassa poikabändi Take Thatin myötä tänä aikana, kunnes 1990-luvun puolivälissä Britpop nousi seuraavaksi suureksi aalloksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jätti tyylin varjoonsa samaan tapaan kuin grunge teki Pohjois-Amerikassa.
Vuonna 1996 brittiläinen tyttöryhmä Spice Girls julkaisi debyyttisinglensä ”Wannabe”, joka teki heistä merkittäviä poptähtiä Isossa-Britanniassa ja seuraavana vuonna myös Yhdysvalloissa. Heidän vanavedessään muita teinipopryhmiä ja -laulajia nousi julkisuuteen, kuten Hanson, Backstreet Boys, *NSYNC, Robyn, All Saints, S Club 7, Five, B*Witched ja Destiny’s Child. Vuonna 1999 teini-ikäisten poplaulajien Britney Spearsin, Christina Aguileran, Jessica Simpsonin ja Mandy Mooren menestys merkitsi sitä, mitä AllMusic kutsuu ”pop Lolita” -suuntaukseksi, ja se käynnisti sellaisten tulevien poplaulajien, kuten Willa Fordin, Brooke Allisonin, Samantha Mumban, Jamie-Lynn Siglerin, Mikailan, Amandan, Nikki Clearyn ja Kaci Battaglian, lyhyet urat. Vuonna 2001 menestystä saavuttivat teinipop-artistit, kuten Aaron Carter, ruotsalainen A-Teens-ryhmä, tyttöryhmät 3LW, Play, Eden’s Crush ja Dream sekä poikabändit O-Town, B2K ja Dream Street. Latinalaisessa Amerikassa menestyneitä tweeneihin ja teineihin vetoavia laulajia ja yhtyeitä olivat Sandy & Junior, RBD ja Rouge.
Gayle Wardin mukaan tämän 1990-luvun lopun teinipopin hiipuminen johtui mm. seuraavista syistä:
- teini-ikäisen popmusiikin myynnillisestä ylikyllästymisestä 2000-luvun alussa;
- yleisön muuttuneesta asenteesta sitä kohtaan, joka piti teini-ikäistä popmusiikkia epäautenttisena ja yritysten tuottamana;
- näiden teinipop-artistien esiteini- ja teini-ikäisen fanikunnan siirtyminen vuosina 1997-1999 nuoreen aikuisuuteen (ja siihen liittyvät muutokset musiikillisissa kiinnostuksen kohteissa);
- kasvava nuorten aikuisten miesväestö, joka luokitteli musiikin, erityisesti poikabändimusiikin, feminiiniseksi, ja
- muut musiikkilajit alkoivat lisätä suosiotaan.
1990-luvun ja 2000-luvun alun teinipop-artistit siirtyivät lopulta tauolle ja puoliksi eläkkeelle (*NSYNC, Dream, Destiny’s Child) tai muuttivat musiikkityyliään, kuten Backstreet Boys, Britney Spears, Christina Aguilera, Jessica Simpson, Mandy Moore, 3LW ja Aaron Carter. Monet teiniartistit alkoivat sisällyttää musiikkilajeja, kuten poprockia, nykyaikaista R&B:tä ja hiphopia. B2K, hip hop/pop/R&B-ryhmä, joka koostui neljästä mustasta teinipojasta, joten heitä pidettiin poikabändinä ja he olivat suosittuja kaikkialla maailmassa, vaikka he olivat aktiivisia vain vuodesta 2000 vuoteen 2004. Heidän musiikkityylinsä oli hyvin erilainen kuin muiden teini-ikäisten artistien, kuulostaen kypsemmältä kuin tyypillinen poikabändi, vaikka jäsenet olivat kaikki myös keski-ikäisiä.
2000-lukuMuutos
2000-luvun alussa ja puolivälissä teinilaulajat, kuten Rihanna ja Chris Brown, saavuttivat menestystä, mikä osoitti teinipainotteisen popmusiikin uutta merkitystä.
Usherin suojatin, kanadalaisen laulaja Justin Bieberin esittäytyminen synnytti uudelleen kiinnostuksen teinipoppia, erityisesti perinteistä miespuolista teini-idolia kohtaan. Debyyttialbuminsa julkaisun aikaan Bieber teki ennätyksiä, sillä hänellä oli vain neljä kappaletta Billboard Hot 100 -listan neljänkymmenen parhaan joukossa, ja hän oli ensimmäinen taiteilija, joka lähetti kaikki albumin kappaleet Billboard Hot 100 -listalle.
Vuonna 2005 perustettiin AKB48 edistämään idolikulttuuria ja japanilaista poppia valtakunnallisesti ja ulkomailla, mitä seurasi sisarusryhmien ja kilpailevien ryhmien laajeneminen paikallisesti ja kansainvälisesti vuosien varrella. Vuonna 2016 SNH48, AKB48:n toisena kansainvälisenä sisarryhmänä, julkisti paikalliset kiinalaiset sisarryhmät, kuten BEJ48, GNZ48, SHY48 ja CKG48, integroimaan idolikulttuuria kiinalaisella vivahteella.
Vuonna 2010 Ark Music Factoryn perustaminen auttoi myötävaikuttamaan uuden sukupolven teinipop-artistien syntyyn internetin välityksellä, kuten esimerkiksi Rebecca Blackin ja Jennan Rosen, vaikka näitä artisteja kohtaan esitettiinkin suurta kritiikkiä liiallisen automaattisen sävelkorjauksen käytön vuoksi. Japanilaisessa teinipop-kulttuurissa ”idoli”-kategorialla on tärkeä rooli. Momoiro Clover Z on vuosien 2013-2017 tutkimusten mukaan naisten idoliryhmien ykkönen.