Tasa-arvoteorian määritelmä
Tasa-arvoteorian mukaan ihmissuhteissa korostuu kaksi asiaa: (1) Kuinka palkitsevia heidän yhteiskunta-, perhe- ja työsuhteensa ovat? (2) Kuinka oikeudenmukaisia ja tasapuolisia nämä suhteet ovat? Oikeudenmukaisuusteorian mukaan ihmiset tuntevat olonsa mukavimmaksi silloin, kun he saavat suhteistaan juuri sen, mitä ansaitsevat – ei enempää eikä vähempää. Oikeudenmukaisuusteoria koostuu neljästä propositiosta:
- Proposition I. Miehet ja naiset ovat ”johdotettuja” yrittämään maksimoida mielihyvän ja minimoida kivun.
- Proposition II. Yhteiskunnalla on kuitenkin intressi saada ihmiset käyttäytymään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Ryhmät palkitsevat yleensä jäseniä, jotka kohtelevat toisia oikeudenmukaisesti, ja rankaisevat niitä, jotka kohtelevat toisia epäoikeudenmukaisesti.
- Proposition III. Yhteiskunnalliset paineet huomioon ottaen ihmiset viihtyvät parhaiten silloin, kun he kokevat saavansa elämästä ja rakkaudesta suunnilleen sen, mitä he ansaitsevat. Jos ihmiset kokevat saavansa liikaa etua, he voivat kokea sääliä, syyllisyyttä ja häpeää; jos he saavat liian vähän etua, he voivat kokea vihaa, surua ja kaunaa.
- Proposition IV. Ihmiset, jotka ovat epätasa-arvoisissa suhteissa, pyrkivät vähentämään ahdistustaan erilaisten tekniikoiden avulla: palauttamalla psykologisen oikeudenmukaisuuden, todellisen oikeudenmukaisuuden tai poistumalla suhteesta.
Tasa-arvoteorian konteksti ja merkitys
Ihmiset kaikkialla ovat huolissaan oikeudenmukaisuudesta. ”Se mikä on reilua, on reilua!” ”Hän ansaitsee parempaa.” ”Se ei vain ole oikein.” ”Hän ei voi selvitä siitä: Se on laitonta.” ”Se on epäeettistä!” ”Se on moraalitonta.” Historiallisesti yhteiskunnilla on kuitenkin ollut hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja reiluutta. Joitakin vallitsevia näkemyksiä ovat muun muassa seuraavat:
- Kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi.
- Mitä enemmän investoit johonkin hankkeeseen, sitä enemmän voittoa ansaitset (amerikkalainen kapitalismi).
- Kukin tarpeensa mukaan (kommunismi).
- Voittaja vie kaiken (koiraa syövä kapitalismi).
Kuvio 1: Tasapuolisuuden vaikutus tyytyväisyyteen parisuhteeseen
Seuraavuutta ja oikeudenmukaisuutta pidetään kuitenkin kaikissa yhteiskunnissa tärkeänä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, mitä seurauksia miehille ja naisille on siitä, että he kokevat tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti tai epäoikeudenmukaisesti. Vaikka oikeudenmukaisuuden on todettu olevan tärkeää monenlaisissa suhteissa – yhteiskunnallisissa suhteissa, romanttisissa ja perhesuhteissa, auttajasuhteissa, hyväksikäyttösuhteissa ja työsuhteissa – tässä merkinnässä keskitytään tutkimusta yhteen alueeseen: romanttisiin ja aviosuhteisiin.
Epäoikeudenmukaisuuden mittaaminen
Vaikka (teknisesti) oikeudenmukaisuus määritellään monimutkaisella kaavalla, käytännössä rakkaussuhteissa oikeudenmukaisuutta on arvioitu yksinkertaisella mittarilla:
Vertailtaessa sitä, mitä sinä panostat (seurustelusuhteeseesi) (avioliittoosi) verrattuna siihen, mitä saat siitä… ja mitä kumppanisi panostaa verrattuna siihen, mitä hän saa siitä, miten (seurustelusuhteesi) (avioliittosi) ”sijoittuu”?
- +3: Saan paljon paremman diilin kuin kumppanini.
- +2: Saan jonkin verran paremman diilin.
- +1: Saan jonkin verran paremman diilin.
- 0: Saamme kumpikin yhtä hyvän tai huonon diilin.
- -1: Kumppanini saa jonkin verran paremman diilin.
- -2: Kumppanini saa jonkin verran paremman diilin.
- -3: Kumppanini saa paljon paremman diilin kuin minä.
Vastaustensa perusteella henkilöt voidaan luokitella ylihyödynnetyiksi (saavat enemmän kuin ansaitsevat), tasapuolisesti kohdelluiksi (saavat enemmän kuin ansaitsevat), tasapuolisesti kohdelluiksi (saavat vähemmän kuin ansaitsevat) tai alihyödynnetyiksi (saavat vähemmän kuin ansaitsevat).
Tasapuolisuus rakkaussuhteissa:
On olemassa huomattavaa näyttöä siitä, että rakkaussuhteissa oikeudenmukaisuudella on merkitystä. Erityisesti tutkijat ovat havainneet, että mitä sosiaalisesti halutumpi ihminen on (mitä viehättävämpi, sympaattisempi, tunnetumpi, rikkaampi tai huomaavaisempi hän on), sitä enemmän hän odottaa puolisonsa olevan sosiaalisesti haluttu. Myös seurustelevat parit rakastuvat todennäköisemmin, jos he kokevat suhteensa tasa-arvoiseksi. Pariskunnat päätyvät todennäköisesti jonkun kanssa, joka on sosiaaliselta haluttavuudeltaan melko lähellä heitä itseään. Heille sopivat todennäköisesti myös itsetunto, ulkonäkö, älykkyys, koulutus, henkinen ja fyysinen terveys (tai vammaisuus). Lisäksi pariskunnat, jotka kokevat suhteensa tasa-arvoiseksi, ovat todennäköisemmin tekemisissä seksuaalisesti. Pariskunnilta kysyttiin esimerkiksi, kuinka intiimejä heidän suhteensa olivat – oliko niihin liittynyt nuoleskelua, hyväilyä, sukupuolielinten leikkiä, yhdyntää, cunnilingusta vai fellatio. Tasa-arvoisissa suhteissa olevilla pareilla oli yleensä seksisuhteita. Epätasa-arvoisissa suhteissa pariskunnilla oli taipumus pysähtyä ennen kuin mentiin loppuun asti. Pariskunnilta kysyttiin myös, miksi he olivat rakastelleet. Tasa-arvoisissa suhteissa olevat sanoivat todennäköisimmin, että molemmat halusivat harrastaa seksiä. Epätasa-arvoisissa suhteissa olevat parit väittivät harvemmin, että seksi oli ollut molemminpuolinen päätös. Tasa-arvoisissa suhteissa seurustelevilla ja naimisissa olevilla pareilla oli myös tyydyttävämpi seksielämä kuin ikätovereillaan. Tasa-arvoiset suhteet ovat mukavia suhteita. Tutkijat ovat haastatelleet seurustelevia pareja, vastanaineita, eri pituisia aviopareja ja yli 50 vuotta naimisissa olleita pareja. Tasa-arvoisten parisuhteiden todettiin olevan onnellisempia, tyytyväisimpiä ja mukavimpia kaikissa ikäryhmissä ja kaikissa parisuhteen vaiheissa.
Tasa-arvoiset parisuhteet ovat myös vakaita suhteita. Pariskunnat, jotka tuntevat itsensä tasapuolisesti kohdelluiksi, ovat luottavaisimpia siihen, että he ovat edelleen yhdessä vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden kuluttua. Tasa-arvoisissa suhteissa kumppanit ovat yleensä motivoituneita olemaan uskollisia. Mitä enemmän miehet ja naiset tuntevat itsensä petetyiksi avioliitossaan, sitä todennäköisemmin he ottavat riskin ryhtyä ohimeneviin avioliiton ulkopuolisiin rakkaussuhteisiin. Ihmiset siis välittävät siitä, kuinka palkitsevia heidän parisuhteensa ovat ja kuinka oikeudenmukaisilta ja tasapuolisilta ne vaikuttavat.
Tasa-arvoteorian vaikutukset
Kulttuurienväliset ja historialliset tutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita kulttuurin vaikutuksesta käsityksiin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. He väittävät, että kulttuurilla on syvällinen vaikutus siihen, miten huolestuneita miehet ja naiset ovat oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta ja miten oikeudenmukaisuus määritellään, erityisesti sukupuolten välisissä suhteissa.
Kulttuuriset ja historialliset näkökulmat herättävät useita kysymyksiä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kiinnostuneille tutkijoille: Mitkä oikeudenmukaisuuden, rakkauden, seksin ja läheisyyden näkökohdat ovat universaaleja? Mitkä ovat sosiaalisia konstruktioita? Onko globalisaation myötä maailmasta tulossa yhtenäinen ja homogeeninen, vai ovatko perinteiset kulttuuriset käytännöt sitkeämpiä ja vastustuskykyisempiä syvälle meneville muutoksille kuin jotkut ovat olettaneet?
Tutkijat käyvät myös keskustelua siitä, ovatko tietyt visiot sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta (erityisesti romanttisissa ja aviosuhteissa) parempia kuin toiset. Jotkut kulttuuriteoreetikot väittävät, että kaikki visiot ovat suhteellisia ja että sosiaalipsykologien on vältettävä kulttuurista ylimielisyyttä ja etnosentrismiä ja pyrittävä kunnioittamaan kulttuurista monimuotoisuutta. Toiset taas vaativat, että yleismaailmalliset ihmisoikeudet ovat olemassa ja että tietyt käytännöt ovat vastenmielisiä riippumatta niiden kulttuurisista lähteistä. Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi kansanmurha (etninen puhdistus), kidutus sekä sukupuoli- ja perhesuhteiden alalla morsiamen myynti, tyttöjen pakottaminen prostituutioon, myötäjäismurhat, suttee eli leskien polttaminen, sukuelinten silpominen, lapsenmurha ja syrjivät lait, joilla torjutaan naisten kansalaisoikeudellista, sosiaalista ja juridista tasa-arvoa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Tässä maailmassa, jossa moderniteetin ja globalisaation kaipuu kilpailee kulttuuriperinteiden kaipuun kanssa, tämä keskustelu siitä, mitä tasa-arvolla ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan, todennäköisesti jatkuu ja on vilkas.