Taolaiset tulkinnatEdit
tarkoittaa tietä, polkua, tietä; ja siten tapaa, jolla joku tekee jotain; menetelmää, oppia, periaatetta. Esimerkiksi Taivaan tie on armoton; syksyn tullessa ”yhtään lehteä ei säästetä sen kauneuden vuoksi, yhtään kukkaa sen tuoksun vuoksi”. Ihmisen tie tarkoittaa muun muassa lisääntymistä, ja eunukin sanotaan olevan ”kaukana ihmisen tiestä”. Chu Tao on ”tapa olla hallitsija” eli hallitsemisen taito. Jokaisella filosofisella koulukunnalla on oma taonsa, oppinsa siitä, miten elämä tulisi järjestää. Lopulta eräässä tietyssä filosofisessa koulukunnassa, jonka kannattajia alettiin kutsua taolaisiksi, tao tarkoitti ’tapaa, jolla maailmankaikkeus toimii’; ja viime kädessä jotakin hyvin samankaltaista kuin Jumala tuon termin abstraktimmassa ja filosofisemmassa merkityksessä.
Tao on se, mikä antaa taolaisuudelle englanninkielisen nimensä, sekä sen filosofisessa että uskonnollisessa muodossa. Tao on näiden koulukuntien perustava ja keskeinen käsite. Taolaisuus hahmottaa Taon maailmankaikkeuden substanssin ja toiminnan taustalla olevana luonnollisena järjestyksenä. Kieleen ja Taon ”nimeämiseen” suhtaudutaan taolaisuudessa kielteisesti; Tao on pohjimmiltaan olemassa ja toimii erottelun ja kielellisten rajoitusten ulkopuolella.
Näkemysten moninaisuusEdit
Tao saa kansan olemaan täysin sopusoinnussa hallitsijan kanssa.
– Sun Tzu, Sodankäynnin taito
Ei ole olemassa yhtä ainoaa ortodoksista taolaisnäkemystä Taosta. Kaikki taolaisuuden muodot keskittyvät Taon ja De:n ympärille, mutta lahkojen ja jopa saman lahkon yksilöiden välillä on laaja kirjo erilaisia tulkintoja. Tästä moninaisuudesta huolimatta taolaisuudessa ja sen haaroissa on joitakin selkeitä, yhteisiä malleja ja suuntauksia.
Taolaisten Tao-tulkintojen moninaisuus näkyy neljässä tekstissä, jotka edustavat taolaisuuden tärkeimpiä ajatusvirtauksia. Kaikkia neljää tekstiä käytetään nykytaolaisuudessa vaihtelevalla hyväksynnällä ja painotuksilla lahkojen välillä. Tao Te Ching on vanhin teksti, ja se edustaa spekulatiivista ja filosofista lähestymistapaa Taoon. Tao T’i Lun on kahdeksannella vuosisadalla laadittu Tao Te Chingin eksegetiikka, joka on kirjoitettu hyvin koulutetusta ja uskonnollisesta näkökulmasta ja joka edustaa perinteistä tieteellistä näkökulmaa. Taon harras näkökulma ilmenee Ch’ing Ching Chingissä, joka on alun perin Han-dynastian aikana laadittu liturginen teksti, jota käytetään uskonnollisen taolaisuuden virsikirjana erityisesti eremiläisten keskuudessa. Zhuangzi (myös Chuang Tzu) käyttää kirjallisia keinoja, kuten tarinoita, allegorioita ja kertomuksia, kertoakseen Taosta lukijalle ja havainnollistaakseen metaforista tapaa tarkastella ja ilmaista Taota.
Uskonnollisen taolaisuuden muodot ja variaatiot ovat uskomattoman monimuotoisia. Niissä yhdistyy laaja kirjo akateemisia, rituaalisia, yliluonnollisia, hartaudellisia, kirjallisia ja kansanomaisia käytäntöjä, joiden tulokset ovat moninaisia. Erityisesti buddhalaisuus ja konfutselaisuus vaikuttivat tapaan, jolla monet taolaisuuden lahkot muotoilivat, lähestyivät ja hahmottivat Taoa. Uskonnollisen taolaisuuden lukuisat haarat suhtautuvat taoon ja tulkitsevat sitä koskevia kirjoituksia lukemattomilla tavoilla. Niinpä muutamien laajojen yhtäläisyyksien lisäksi on vaikea antaa tarkkaa mutta selkeää yhteenvetoa niiden tulkinnoista Taosta.
Useimpien uskonnollisen taolaisuuden lajityyppien keskeisenä lähtökohtana on, että Tao on aina läsnä, mutta se on ilmaistava, sitä on viljeltävä ja/tai se on täydellistettävä toteutuakseen. Se on maailmankaikkeuden lähde, ja sen alkupuhtauden siemen asuu kaikissa asioissa. Taon ilmentymä on De, joka oikaisee ja virkistää maailmaa Taon säteilyllä.
Vaihtoehtoisesti filosofinen taolaisuus pitää Taoa ei-uskonnollisena käsitteenä; se ei ole palvottava jumaluus eikä mystinen Absoluutti uskonnollisessa mielessä kuten hindulainen Brahman. Joseph Wu totesi tästä käsityksestä Taosta: ”Dao ei ole uskonnollisesti saatavilla, eikä se ole edes uskonnollisesti merkityksellinen.” Lao Tzun ja Chang Tzun kirjoituksia sävyttävät esoteeriset sävyt, ja ne lähestyvät humanismia ja naturalismia paradoksina. Toisin kuin uskonnollisissa järjestelmissä tyypillisesti esiintyvä esoteerisuus, filosofisessa taolaisuudessa Dao ei ole minän ylittävä eikä mystinen saavuttaminen ole pakoa maailmasta. Taoon uppoutunut minuus on minuus, joka on juurtunut paikalleen luonnollisessa maailmankaikkeudessa. Taossa asuva ihminen kunnostautuu itsessään ja toiminnassaan.
Mutta tätä erottelua mutkistavat hermeneuttiset (tulkinnalliset) vaikeudet taolaisten koulukuntien, lahkojen ja liikkeiden luokittelussa.
Konfutselaiset tulkinnat Muokkaa
Konfutseuksen Daon eli tien voidaan sanoa olevan ”Totuus”. Konfutselaisuus pitää tietä eli totuutta sopusoinnussa tietyn elämänkatsomuksen, politiikan ja perinteen kanssa. Sitä pidetään yhtä välttämättömänä ja arvostettuna kuin De:tä (hyve) ja ren:iä (ihmisyys). Konfutse esittää humanistisen ”Daon”. Hän puhuu vain harvoin t’ien Daosta (taivaan tie). Vaikutusvaltainen varhainen konfutselainen, Hsiin Tzu, totesi nimenomaisesti tämän vastakkainasettelun. Vaikka hän tunnusti Taivaan tien olemassaolon ja taivaallisen merkityksen, hän vaati, että Dao koskee pääasiassa ihmisten asioita.
Konfutselaisuuden muodollisena uskonnollisena käsitteenä Dao on Absoluutti, jota kohti uskovaiset liikkuvat. Zhongyongissa (The Doctrine of the Mean) harmonia Absoluutin kanssa vastaa rehellisyyttä ja vilpittömyyttä. Suuri oppi laajentaa tätä käsitettä selittämällä, että Tie valaisee hyveen, parantaa ihmisiä ja asuu puhtaimmassa moraalissa. Tang-dynastian aikana Han Yu virallisti ja määritteli konfutselaisia uskomuksia edelleen apologeettisena vastauksena buddhalaisuudelle. Hän korosti Tien etiikkaa. Hän yhdisti nimenomaisesti ’Dao’ ja ’De’ ja keskittyi inhimilliseen luontoon ja vanhurskauteen. Hän myös muotoili ja kehitti ”dàotǒng” (tien perinne) torjuakseen buddhalaisuuden perinteet.
Buddhalaiset tulkinnatEdit
Buddhalaisuus alkoi levitä Kiinassa ensimmäisellä vuosisadalla jKr. ja koki kasvun ja kypsymisen kulta-ajan neljännellä vuosisadalla jKr. Buddhalaismunkit käänsivät lyhyessä ajassa satoja Pali- ja sanskritinkielisiä tekstikokoelmia kiinaksi. Dhyana käännettiin nimellä ch’an (ja myöhemmin nimellä zen), mistä zen-buddhalaisuus sai nimensä. Buddhalaisia ajatuksia ja termejä lähellä olevien kiinalaisten käsitteiden, kuten daon, käyttö auttoi levittämään uskontoa ja tekemään siitä helpommin lähestyttävän kiinalaisten keskuudessa. Sanskriittisen ja kiinalaisen terminologian väliset erot johtivat kuitenkin aluksi väärinkäsityksiin ja lopulta Itä-Aasian buddhalaisuuden kehittymiseen erilliseksi kokonaisuudeksi. Osana tätä prosessia monet kiinalaiset sanat toivat rikkaita semanttisia ja filosofisia assosiaatioitaan buddhalaisuuteen, mukaan lukien ’Daon’ käyttö buddhalaisuuden keskeisistä käsitteistä ja opinkappaleista.
Pai-chang Huai-hai kertoi oppilaalle, joka kamppaili suttojen vaikeiden osien kanssa: ”Ota käyttöön sanoja ilmentääksesi merkityksen, niin saat ’merkityksen’. Katkaise sanat ja merkitys on tyhjyys. Tyhjyys on Dao. Dao on sanojen ja puheen katkaisemista.” Ch’an (zen)-buddhalaiset pitävät Daota synonyyminä sekä buddhalaiselle polulle (marga) että sen tuloksille; kahdeksankertaiselle polulle ja buddhalaiselle valaistumiselle (satori). Pai-changin lausunto leikittelee tämän käyttötavan kanssa, kun otetaan huomioon ”Daon” vaihteleva ja vaihteleva kiinalainen käyttötapa. Sanoja ja merkityksiä käytetään viittaamaan rituaaleihin ja käytäntöihin. Tyhjyys” viittaa buddhalaiseen sunyata-käsitteeseen. Daon ja buddhaluonnon löytäminen ei ole pelkkää muotoilua, vaan aktiivinen vastaus neljään jaloon totuuteen, jota ei voida täysin ilmaista tai välittää sanoin ja konkreettisin assosiaatioin. Daon käyttö tässä yhteydessä viittaa muun muassa buddhalaisuuden kirjaimelliseen ”tiehen”, paluuseen universaaliin lähteeseen, dharmaan, oikeaan meditaatioon ja nirvanaan. ’Dao’ on kiinalaisten buddhalaisten yleisessä käytössä tällä tavoin, täynnä assosiaatioita ja vivahteikkaita merkityksiä.
Uuskonfutselaiset tulkinnatEdit
Song-dynastian aikana neokonfutselaiset pitivät Daoa puhtaimpana asiana itsessään. Shao Yong piti Daota taivaan, maan ja kaiken niiden sisällä olevan alkuperänä. Zhang Zai sen sijaan esitti vitalistisen Daon, joka oli ch’i:n, elämän ja maailman taustalla olevan liike-energian, peruskomponentti tai vaikutus. Useat myöhemmät oppineet omaksuivat tämän tulkinnan, kuten Tai Chen Qing-dynastian aikana.
Zhu Xi, Cheng Ho ja Cheng Yi hahmottivat Daon li:n (periaate) ja t’ien li:n (taivaan periaate) yhteydessä. Cheng Hao piti li:n ja siten Daon perusasiaa inhimillisyytenä. Myötätunnon, altruismin ja muiden inhimillisten hyveiden kehittäminen on tien seuraamista. Cheng Yi seurasi tätä tulkintaa ja kehitti tätä näkökulmaa Daosta opetuksilla yin-yang-vuorovaikutuksista, elämän viljelystä ja säilyttämisestä; sekä aksioomalla moraalisesti oikeudenmukaisesta maailmankaikkeudesta.
Kokonaisuudessaan Dao rinnastetaan Absoluuttiin. Wang Fuzhi ilmaisi Daon olevan tai chi, Suuri Perimmäinen, sekä tie, joka johtaa siihen. Neokonfutselaisuudessa mitään ei ole olemassa irrallaan Taivaan periaatteesta. Tie sisältyy kaikkiin asioihin. Näin ollen uskonnollinen elämä ei ole uuskonfutselaisille mikään eliitti- tai erikoismatka. Normaali, arkinen elämä on tie, joka johtaa Absoluuttiin, koska Absoluutti sisältyy arkielämän arkisiin esineisiin ja tapahtumiin.
Kristilliset tulkinnatEdit
Nimetty kristitty kirjailija C.S. Lewis käytti sanaa Tao kuvaamaan ”oppia objektiivisesta arvosta, uskomusta siitä, että tietyt asenteet ovat todella totta ja toiset todella vääriä, millainen maailmankaikkeus on ja millaisia me olemme”. Hän väitti, että jokainen uskonto ja filosofia sisältää yleismaailmallisen etiikan perustan, joka on yritys olla linjassa Taon kanssa – sen kanssa, millaiseksi ihmiskunta on suunniteltu. Lewisin ajattelussa Jumala loi Taon ja näytti sen täydellisesti Jeesuksen Kristuksen persoonan kautta.
Joissain Uuden testamentin kiinankielisissä käännöksissä λόγος (logos) käännetään kiinankielisellä sanalla dao (道) (esim. Joh. 1:1), mikä osoittaa, että kääntäjät pitivät taon käsitettä jossain määrin vastaavana kreikkalaisessa filosofiassa esiintyvälle logokselle (logos) ja kristinuskossa esiintyvälle logokselle (logos).