”Sanon erikoisrukouksen, joka takuuvarmasti hankkii sinulle aviomiehen. Vain 1000 rupiaa. Okei, 2000, jos haluat myös lapsia.” Puristuneena keskelle rukoilijoiden, liekkien oransseihin ja riikinkukonsinisiin sareihin pukeutuneiden naisten ja kiiltäviin valkoisiin paitoihin pukeutuneiden miesten, tungosta temppelin pienessä sisäpyhäkössä, joka tuntui kuumemmalta kuin Saatanan kainalo, tuntui hyvältä hetkeltä siirtyä pois lompakkoni tyhjentämistä yrittävän papin luota. Mutta vaikka minä saatoin paeta Kalkutan temppelistä, joka on muka omistettu Kalin, kiihkeän hindulaisen tuhon jumalattaren, palvontaan, seuraavan vuoden aikana 750 000 brittiä (1,2 prosenttia väestöstä) juoksee vuosittain kohti Intiaa.
Kun päivät lyhenevät ja mielialamme muuttuvat yhtä synkiksi kuin sää, monet näistä matkoista ovat napakoita joogaretriittejä tai kylpylälomia. Onnen tavoittelu on vahvempaa kuin koskaan, ja nyt jopa Euroopan poliitikot näyttävät suhtautuvan vakavasti psykologiseen hyvinvointiimme. Viime vuonna sekä Britannian pääministeri David Cameron että Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy sanoivat haluavansa mitata maansa onnellisuutta.
Sisäisen rauhan etsiminen maailmassa, jossa maapallo ja talous tuntuvat karkaavan apokalyptiseen romahdukseen, on ymmärrettävää, ja tuon rauhan löytäminen muualta tuntuu ilmeiseltä vastaukselta.
Intia on jo pitkään ollut mainosmiesten unelma, ja sen henkinen brändi on juurtunut vahvasti maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Mutta tämä myytti ei ainoastaan vähennä monimutkaista, kyvykästä maata jättimäiseksi kylpyläksi, jossa on halpaa ruokaa, vaan myös ihmiset, jotka matkustavat sinne etsimään pelastusta, häviävät. On aika tehdä asia selväksi ja paljastaa salaisuus: intialaiset eivät ole sen hengellisempiä kuin kukaan muukaan.
Että uskonto ei aina ole yhtä kuin hengellisyys Intiassa, on ollut selvää jo pitkään. Intialla on hirvittävä lahjakkuus uskonnon nimissä tehtyihin rikoksiin, ja vuosisatoja kestänyt hyökkäysten ja vastahyökkäysten sarja hindujen ja muslimien välillä jatkuu yhä synkemmillä tavoilla, olipa kyse sitten junien räjäyttelystä tai ihmisten ampumisesta julkisesti.
Siinä missä maan muinaiset temppelit olivat aikoinaan upeasti veistettyjä kivirakennelmia, jotka oli tarkoitettu hiljaiseen mietiskelyyn, sen uudet temppelit ovat usein kauhistuttavia marmorista ja kullasta rakennettuja jättiläismäisiä ostoskeskuksia muistuttavia jättiläismäisiä valtavia valtavia ostoskomplekseja – sopivia kenties maalle, joka yhä useammin palvoo kaupallisuuden alttarilla.
Kansan alaston taloudellinen ahneus ei näy vain korruptoituneiden poliitikkojen silmissä välkkyvinä dollarinmerkeissä. Se näkyy Delhin ja Mumbain kaltaisten suurkaupunkien keski- ja yläluokkien yhä röyhkeämmässä käytöksessä, sillä he kaikki yrittävät epätoivoisesti päihittää toisensa ajamiensa autojen määrässä, käyttämissään design-vaatteissa ja juomissaan kalliissa cocktaileissa. Kaikenlainen kritiikki tätä yhä rappeutuneempaa elämäntapaa kohtaan johtaa aina siihen ikävään väitteeseen, että intialaisten pitäisi saada nauttia kapitalismin iloista yhtä paljon kuin länsimaalaiset. Totta kai intialaisilla on yhtä suuri oikeus perusasioihin (puhdas, juokseva vesi, luotettava sähkö) ja ylellisyyteen (laadukkaat vaatteet, elektroniikka ja autot) kuin kenellä tahansa muulla maailmassa. Mutta ajatus siitä, että taloudellisen vaurauden myöhempi saavuttaminen tarkoittaa, että intialaisilla on oikeus jatkaa maapallon luonnonvarojen nielemistä, on täyttä hulluutta, varsinkin kun otetaan huomioon, mitä tiedämme ilmaston lämpenemisestä. Jos ei muuta, niin tämä mieletön tuhlaaminen on aika sairasta maassa, jossa huikeat puoli miljardia ihmistä elää alle dollarilla päivässä.
Nyt kaikki merkit viittaavat siihen, että intialaiset etsivät yhä enemmän keinoja löytää itse sisäinen rauha, mikä on kauhea vahvistus sille, että rahalla ei voi ostaa onnea.
Ne, jotka todella nauravat tässä kaikessa, ovat ne, jotka kaupittelevat lippua Intian patentoituun nirvanaan, ja intialaisetkin ovat hypänneet kelkkaan. Jooga on ehkä jo kauan sitten puristettu kuiviin hengellisyydestään, mutta se ei ole estänyt uudenlaisten superlux-kylpylöiden syntymistä ympäri Intiaa. Himalajan vuoristossa sijaitsevan Ananda-kylpylän, joka on tiettävästi Kate Mossin ja Sadie Frostin, noiden tunnettujen henkisten asiantuntijoiden, suosiossa, verkkosivulla kerrotaan seuraavaa:
”Muinaisessa Intiassa kokonaisvaltainen elämä oli elämäntapa. Ihmiset ymmärsivät luonnostaan luonnon tasapainon, maailmankaikkeuden tavat ja sen, miten elementit vaikuttivat heidän fyysisen terveytensä lisäksi myös heidän henkiseen hyvinvointiinsa … Etsiäkseen harmoniaa, tasapainottaakseen itsensä uudelleen, ollakseen yhtä ympäristönsä kanssa, intiaanien tiedetään ’vetäytyneen’ vuorten rauhaan ja hiljaisuuteen … kukkuloiden hiljaisuuteen ja jokien luonnolliseen virtaukseen.”
Missä ihmeessä nämä intialaiset ovat? Toki jotkut vierailevat maan vuoristomaisemissa, mutta useimmat intialaiset nauraisivat ja kysyisivät ”Miksi?”, jos heille kerrottaisiin, että aiot patikoida vuorille.
Shreyas, Bangaloren lähellä sijaitseva silmiä hivelevän kallis kylpylä, kuvailee itseään ”paikaksi, jossa voit päästä kosketuksiin rikkaan ja elinvoimaisen intialaisen hengellisen perinteen kanssa, joka rohkaisee meitä etsimään olemassaolomme tarkoitusta ja merkitystä kurkistamalla sielumme syvyyksiin”.
Tämä holistinen hölynpöly saattaa tilapäisesti rauhoittaa vierailijoiden sieluja, mutta varmasti ihmisten olisi parempi yrittää löytää merkitys lähempänä kotia? Epäilemättä monet intialaiset ovat hengellisiä ihmisiä, jotka yrittävät olla hyviä ihmisiä ja antaa vähemmän onnekkaille. On myös satoja temppeleitä, jotka, toisin kuin Kolkatan temppeli, ovat hiljaisuuden pyhäkköjä, joita jopa kaltaiseni agnostikko voi arvostaa. Pitäisi kuitenkin olla päivänselvää, että ihmiset kaikkialla, sekä uskovaiset että uskonnottomat, kykenevät henkisyyteen siinä missä muutkin. Sisäisen rauhan salaisuus ei ole intialaisten hallussa. Eikä muillakaan kansallisuuksilla. Kuten useimmissa asioissa, vastaus on paljon lähempänä kotia kuin luulemmekaan. Yksi hindujen mantra, jonka tunnistat, jos olet joskus käynyt joogatunnilla, on ”om, shanti, om”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”rauhaa kaikkialla”. Aamen sille.
{{{topLeft}}
{{{bottomLeft}}
{{{topRight}}
{{bottomRight}}
{{/goalExceededMarkerPercentage}}
{{/ticker}}
{{heading}}
{{#paragraphs}}
{{.}}
{{{/paragraphs}}{{highlightedText}}
- Jaa Facebookissa
- Jaa Twitterissä
- Jaa sähköpostitse
- Jaa LinkedInissä
- Jaa Pinterestissä
- Jaa WhatsAppissa
- Jaa Messengerissä