Varoitus: Confronting.
Seitsemänkymmentä vuotta New Yorkin World Trade Centeriin tehdyn maailmaa mullistaneen iskun jälkeen se ei vieläkään joskus tunnu todelliselta.
Olemme nähneet kuvia lentokoneiden räjähtämisestä kohoaviin pilvenpiirtäjiin ja tornien romahtamisesta niin monta kertaa, mutta syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumia on silti edelleen vaikea käsittää.
Vierailu vaikuttavassa 9/11-muistomuistomerkissä ja -museossa Manhattanin keskustan kupeessa muuttaa asian. Museossa, jossa on käynyt yli 10 miljoonaa kävijää sen jälkeen, kun se avattiin vuonna 2014, muistetaan iskua inhimillisellä tavalla.
Lasiin on upotettu satoja suoraan sanottuna arkipäiväisiä esineitä – kuitteja, tietokonelevykkeitä, kenkiä, reppu, taskulamppu – jotka pelastettiin raunioista. Kun näitä esineitä katsoo yhdessä, ne muistuttavat menehtyneistä arkipäiväisistä ihmisistä, jotka olivat juuri saapuneet toimistoon aloittamaan päivänsä, kun käsittämätön tapahtui.
Museon sisällä olevien runneltujen metallinpalojen ja vääntyneiden hälytysajoneuvojen joukossa on näyttelyesine, joka on niin järkyttävä, että se on sijoitettu seinän taakse, jolloin kävijät voivat valita, haluavatko he nähdä sen vai eivät.
Seinän takana on galleria valokuvia, jotka toistuvat silmukassa.
Ne ovat edelleen järkyttävimpiä kuvia tuon päivän kauhuista. Ne ovat niin vastakkainasettelevia, että sanomalehdet, kuten The New York Times, saivat valitusten vyöryn niiden julkaisemisesta. Vielä nykyäänkin kuvia nähdään harvoin Yhdysvalloissa.
New York Magazine -lehden mukaan valokuvat ”on tehty tabuiksi, mustamaalattu loukkauksena kuolleita kohtaan ja sietämättömän brutaalina järkytyksenä eläviä kohtaan”.
Kuvissa on ihmisiä, jotka joutuivat tekemään käsittämättömän valinnan ja hyppäämään kaksoistornien ikkunoista sen jälkeen, kun lentokoneet olivat syöksyneet niihin. Sen sijaan, että he joutuisivat palamaan yläkerrosten tulipalossa, he hyppäsivät rakennuksesta varmaan kuolemaan.
Museon vaikeasti nähtäviin valokuviin on liitetty silminnäkijöiden lausunnot, jotka auttavat tekemään näiden sieluparkojen epätoivoiset teot ymmärrettäviksi.
Alhais-Manhattanilla asuva James Gilroy kertoo, kuinka hän näki mieleenpainuvan inhimillisen hetken ennen sanoinkuvaamattoman tragedian alkua.
”Hänellä oli liikemiespuku päällä, hänen hiuksensa olivat ihan vinossa”, hän sanoi.
”Tämä nainen seisoi siinä minuuteilta tuntuvan ajan, sitten hän piteli hameensa alhaalla ja astui sitten alas reunalta.
”Ajattelin, kuinka inhimillistä, kuinka vaatimatonta pitää hameen alhaalla ennen kuin hän hyppäsi.”
”En pystynyt katsomaan sen jälkeen.”
Silminnäkijä Victor Colantonio muistaa nähneensä miehen hyppäävän.
”Valkoinen paita, mustat housut, päästä päähän syöksyi maahan”, hän sanoi.
”Sillä hetkellä tornin kohoavasta lasista ja metallista koostuvasta massasta, josta nousi savua, tuli inhimillinen.”
Toinen Lower Manhattanin asukas, Louisa Griffith-Jones, sanoi, että hän ”tunsi velvollisuudekseen katsella kunnioituksesta heitä kohtaan”.
”He lopettivat elämänsä ilman mahdollisuutta, ja olisi ollut väärin kääntyä pois heidän luotaan”, hän sanoi.
Puolentoista vuosikymmenen aikana vuodesta 2001 lähtien ei tiedetä juurikaan mitään arviolta 200:sta hyppäävästä tai kuolemaansa syöksyvästä ihmisestä. Suurin osa hyppääjistä hyppäsi pohjoistornista, todennäköisesti siksi, että tulipalo oli voimakkaampi siinä rakennuksessa, joka oli keskittynyt pienempään määrään kerroksia.
Silminnäkijät kertoivat, että jotkut ihmiset yrittivät käyttää verhoja tai pöytäliinoja laskuvarjoina; toiset näkivät pariskunnan pitävän toisiaan kädestä pitäen, kun he syöksyivät alas.
Tragikoomisinta on ehkä se, että vieläkään ei ole selvillä, ketkä tarkalleen ottaen kuolivat hyppäämällä ulos torneista, koska viranomaiset eivät pystyneet keräämään tai tunnistamaan uhrin jäännökset.
Yksi syyskuun 11. päivän pysyvimmistä kuvista on Associated Pressin valokuvaajan Richard Drew’n kuvaama ”The Falling Man”.
Kuva on niin unohtumaton, että siitä on tehty lukemattomia artikkeleita ja jopa dokumenttielokuva.
Vaikkei asiasta ole varmuutta, kuvan kohteen uskotaan olevan Jonathan Briley, 43, joka työskenteli ravintolassa pohjoistornin 106. kerroksessa.
New York Times julkaisi kuvan sivulla 7 12. syyskuuta 2001, mutta pidättäytyi käyttämästä sitä tai sen kaltaisia kuvia enää koskaan lukijoiden vihaisten vastareaktioiden vuoksi, sillä lukijat pitivät kuvaa syvästi häiritsevänä.
Nykyäänkään ei voida olla varmoja, kuinka moni päätti hypätä. Jotkut ovat saattaneet pudota vahingossa tai heidät on jopa työnnetty ulos paniikissa.
Syyskuun 11. päivän kuolemantapauksista – terroristeja lukuun ottamatta – ei kuitenkaan ole virallisesti todettu itsemurhia.
”Tätä ei todellakaan pitäisi ajatella valintana”, New Yorkin silloinen palopäällikkö Louis Garcia sanoi vuonna 2004. ”Jos ihmiset asetetaan ikkunan ääreen ja otetaan käyttöön tuollainen kuumuus, on hyvin todennäköistä, että suurin osa ihmisistä kokee pakotetuksi hyppäämään.”
Kuten USA Today kirjoitti, he eivät valinneet, haluavatko kuolla. He valitsivat, miten kuolisivat.