Sporran

PerinneMuokkaa

Sotilaat eivät käyttäneet sporrania kovinkaan usein arkielämässä. Pääasiallinen funktio sporransseja käytettiin haversackina, sillä jokainen highlandilainen kantoi mukanaan omaa kaurapuurovarastoaan – syöden sitä tarvittaessa raakana tai sekoitettuna pieneen määrään kylmää vettä – kuten Montrose teki aamunkoitteessa ennen Inverlochyn taistelua. Jotta sotilas pystyisi kävelemään riittävän mukavasti, sporrania pidettiin yleensä niin korkealla kuin mahdollista. Sotilaat saivat tavallisesti rykmentin toimistosta sporran ilmaiseksi, kunhan he antoivat sen takaisin lähtiessään rykmentistä. Joidenkin upseerien ja kersanttien oli kuitenkin maksettava ja varattava omanlaisensa sporanit. Kyseinen sporran oli heidän yksityisomaisuuttaan riippumatta siitä, jäivätkö he edelleen palvelemaan rykmenttiin.

Useimmissa ylänköjoukkojen rykmenteissä käytettiin erilaista määrää tupsuja erottamaan omat ainutlaatuiset tunnuksensa. Esimerkiksi Argyll and Sutherland Highlanders -rykmentti käytti sporranissa kuutta tupsua erottuakseen muista highlanderirykmenteistä. Yleiset säännöt kuudelle tupsulle ovat seuraavat: kaksi ylhäällä rivissä, kaksi niiden alla rivissä ja kaksi keskellä roikkuen näiden alapuolella siten, että sivutupsujen alareunan poikki vedetty viiva kulkee keskellä olevien tupsujen keskeltä. Kun sporran-vyö on miehen päällä, se on leikattava kolmen tuuman päähän soljesta, ja se on leikattava kengitysliikkeessä olevaan pisteeseen – sitä ei saa tuplata pitäjään, yksi pitäjä riittää – ja hihnan kärki on oikean lonkan suuntaan, ja solkea kannetaan täsmälleen selkärangan yli eikä sivulle.

Argyll and Sutherland Highlanders -rykmentin sporranin kantamisen perinne poikkeaa hieman muiden highlandereiden päivittäisestä kantamisesta. Pukusporranin virallinen kuvaus on ”kaiverrettu kullattu yläosa, viisisivuinen, neliöreunaiset reunat, keskellä musta emali. Keskellä villisian pää ja käärö. Yläosassa prinsessan kruunu, jossa hänen kyferinsä, kissa ja käärö, samanlainen kuin koko puvun päähine. Kuusi pientä kultaista bullion-tupsua.”

Tässä Pukeutumissäännöt osoittavat; puvun sporranin pituus ei saanut olla yli yksitoista tuumaa ja mäyränahkaisen sporranin korkeintaan kolmetoista tuumaa. Pukusporranissa ei saanut olla enempää kuin kuusi tupsua. Upseerit saivat käyttää miesten pukusporraania muistuttavaa pukusporraania. Vuohennahat, joissa oli hopeiset tupsut, poikkesivat upseerien sporran tyylinä muista sotilasarvoista. Upseerien käsilaukun tupsujen nupit (eli kellot) käskettiin kullata. Upseerikukkaro oli mustaa karvaa, jossa oli valkoiset tupsut, ja se oli edelleen aiempaa suurempi ja leveämpi.

Tyypillisiä tyyppejäEdit

Historiallisissa tallenteissa on kuusi erilaista sporran-tyyppiä, joita käytettiin rykmentin tapahtumissa. Mäyränpään sporaaneja käyttivät tyypillisesti upseerit ja kersantit. Hevosenkarvaiset sportaanit olivat laajalti käytössä eri riveissä. Svingin kuusi sporrania olivat erittäin suosittuja sotilaiden keskuudessa.

Mäyränpääsporran muodostaa tyypillisesti pussin etuläpän, ja pussin runko on valmistettu samasta turkista. Vuodesta 1800 alkaen mäyrän nahka oli luultavasti laajalti käytetty materiaali sporransseissa, ja siitä tuli upseerien ja kersanttien uusi muotivirta, kuten useimmissa Highland-joukkojen joukoissa, edestä aukeava, edessä suora kapea hopeinen tai messinkinen päällinen, joka on reunustettu karmiininpunaisella nahalla, kahdella rivillä pieniä valkoisia tupsuja ja hopeisia kelloja, jotka on kiinnitetty punaiseen nahkaan ja ripustettu ylöspäin kierretyillä valkoisilla nahkanauhoilla tai -naruilla. Tavallisissa tilaisuuksissa upseerit ja kersantit alkoivat käyttää mäyrännahasta valmistettua sporrania, jossa oli pää ja kapea messinkinen kaareva yläosa, joka oli reunustettu mustalla nahalla ja jossa oli kuusi valkoista tupsua messinkisissä kupeissa.

Rivimiehet ja aliupseerit käyttivät samanlaisia mustasta tai harmaasta vuohennahasta valmistettuja sporraneja, mutta valkoisissa tupsuissa oli punaiset narut. Sporranissa oli valkoinen buff-nahkahihna, ja se oli hieman pienempi ja neliömäisempi kuin nykyaikainen malli. Sitä pidettiin vanhaan tapaan, hyvin kiinnitettynä, lähellä takkia. Näissä sporraneissa, toisin kuin nykyisissä, oli suuri tilava pussi, jonka aukon peitti litteä päällinen.

Hevosenkarvaista sporrania käyttivät tavallisesti rykmentin soittokunnan soittajat ja rumpalit. Tavallisimmassa mallissa on mustat hevosenhiustupsut valkoisella hevosenhiuspohjalla. Sporraniin on myös kaiverrettu tinasta tai hopeasta valmistettu kantoliina. Joskus kuviossa on ohdakkeella koristeltuja kanteleen ja tupsujen yläosia. Se on laajalti erotettu suosituimmaksi kuvioksi upseerin sporran valkoisella hevosenhiuspohjalla ja tavallisen sotilaan mustalla hevosenhiuspohjalla.

Swinging six sporran tunnetaan yleisesti nimellä ”swinging six” johtuen kuudesta valkoisesta hevosenhiustupsusta, jotka roikkuvat mustasta vuohennahasta valmistetun sporranin etupuolella. Messinkisen kanteleen takana on nahkakukkaro, jossa voi säilyttää rahaa tai henkilökohtaisia tavaroita. Sporran otettiin osaksi Sutherland Highlanders -rykmentin univormua vuosina 1823-1826, ja myöhemmin sitä käytettiin osana Argyll and Sutherland Highlanders -rykmentin univormua sen jälkeen, kun 93. ja 91. rykmentit yhdistyivät vuonna 1881. Tämäntyyppistä sporrania käyttivät yleisesti kersantit ja sotilaat.

Valkoista sporrania annettiin myyntiin buff-värisenä nahkaisena sporranina, joka piti päällystää valkoisella nesteellä, joka kuivui muodostaen valkoisen pinnan (Tämä hankautui usein kiltin etuosaan). Etupuolelle kiinnitettiin rykmentin sporran-merkki. Tätä tyyliä käytettiin vain rajoitetusti, eikä se korvannut swinging six sporrania tai toista pelkkää nahkaa olevaa sporrania, joita molempia käytettiin edelleen koko tämän ajanjakson ajan. Useimmat sotilaat olivat tyytyväisiä, kun valkoista sporrania ei enää annettu osana Argyll and Sutherland Highlandersin univormua.

Siviiliporrania käytti kenraali Duncan Campbell of Lochnell. Sporranissa on hopeinen kantti, ohdakkeen lehdillä koristeltu reunus ja keskellä Campbell of Lochnellin suvun vaakuna, kuusi hopealangasta tehtyä tupsua ja valkoinen vuohenkarvainen päällinen valkoista/vaaleanruskeaa nahkaa olevassa sporranissa, joka on reunustettu mustalla nahalla.

Mustasta nahasta tehdystä sporranista on tullut nykyään hyvin suosittu, koska sitä on kätevä käyttää päivittäin. Tässä tyylissä keskitytään enemmän käytännölliseen toimintaan kuin esteettiseen arvoon, siinä säilytetään vain rykmenttimerkki ilman kuutta tupsua ja muuta koristeellista kuviota. Tämä tyyli on olennainen lisävaruste kilttiin, jossa säilytetään rahaa, avaimia jne.

• Lieutenant Colonel’s sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin

• Sotilaan sporran, kuuluu Argyll and Sutherland Highlandersin rykmenttimuseoon

• Sarvipää ja käärö. Prinsessan kruunu, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlandersin rykmenttimuseoon

• Scottish Highlandersin rykmenttiupseerin sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlandersin rykmenttimuseoon

• Kuusi valkeaa hevosen karvasta tehtyä tupsu, kuuluvat Argyll and Sutherland Highlandersin rykmenttimuseoon

• Kapteenin sporran, kuuluu Argyll and Sutherland Highlandersin rykmenttimuseoon

• Majurin sporran, 8th Bn, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin

• Sergeantin sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin

• Sergeantin sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin

• Piper majorin sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin

• Piper majorin sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museum

• Piper’s sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museum

• Piper’s sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin

• Sergeantin sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museum

• Sergeanttien sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museum

• Sotilaiden sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin

• Sotilaiden sporran, kuuluu The Argyll and Sutherland Highlanders Regimental Museumiin