Kokeile julkaista sosiaalisessa mediassa kuva sian näköisestä eläimestä ja kysyä, mikä eläin se on. Vaikka on hyvin todennäköistä, että saat erilaisia vastauksia, kuten sika, possu, sika tai jopa villisika, ne eivät olisi kaikki vääriä. Selvitetäänpä miksi.
Määritelmät
Sanalla sika tarkoitetaan yleensä vanhempaa ja isompaa kesyä sikaa, joka painaa yli 54 kiloa. Se on myös brittiläinen termi täysikasvuiselle kastroidulle urospossulle. Jotkut metsästäjät kutsuvat sikaksi myös villisikaa.
Sika kuuluu Suidae-heimoon kuuluvaan Sus-sukuun. Sana sika kuvaa kymmentä tällä hetkellä tunnettua elävää lajia, joihin kuuluvat kesytetyt siat (Sus scrofa domesticus), metsäpossut, babirusat, warthogit, punajokisiat ja puskasikalat. Ihminen on kesyttänyt sikoja muinaisista ajoista lähtien, noin 5 000-7 000 vuotta sitten.
Siat ovat kaikkiruokaisia, jotka syövät kasveja ja eläimiä. Kotieläintiloilla niiden ruokavalio sisältää soijajauhoa ja maissia yhdistettynä vitamiineihin ja kivennäisaineisiin. Villisiat ovat ravinnonhankintaeläimiä, jotka syövät lehtiä, hedelmiä, ruohoja ja kukkia. Nämä eläimet rakastavat mudassa uiskentelua pitääkseen ruumiinsa viileänä ja päästäkseen eroon loisista. Siat ovat älykkäitä ja hyvin sosiaalisia eläimiä. Ne voidaan kouluttaa tekemään monia tehtäviä ja temppuja.
Kaupallisesti kasvatetuista kotieläiminä pidetyistä sioista (eli sioista) saadaan sianlihaa, kinkkua, pekonia, kinkkua ja jopa jonkin verran nahkaa. Sianlihan osuus koko maailmassa tuotetusta lihasta on 38 prosenttia, ja se on yksi suosituimmista ihmisravinnoksi tarkoitetuista lihoista. Sioilla kasvavaa harjamaista karvaa käytettiin aikoinaan maaliharjoissa.
Kotieläintiloilla aikuisille sioille annetaan nimet sukupuolen mukaan. Aikuisia urospuolisia sikoja kutsutaan karjuiksi, kun taas naaraita kutsutaan emakoiksi. Porsaat ovat nuoria sikoja.
Sika eli villisika (Sus scrofa) on kotieläiminä pidettyjen sikojen esi-isä. Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että villisikoja kesytettiin tuhansia vuosia sitten niin, että niistä tuli nykyisiä kesyjä sikoja.
Villisialla on vahva ja massiivinen vartalo sekä lyhyet ja ohuet jalat. Sillä on lyhyt mutta kookkaampi runko ja lyhyt, paksu kaula maan kyntämistä varten. Sen pää on suuri, se muodostaa lähes kolmanneksen sen ruumiin pituudesta. Sen hyvin kehittyneet kulmahampaat työntyvät yleensä ulos sen suusta.
Sika vs. Sika vs. Villisika
Mitä eroa on siis sialla, possulla ja villisialla?
On tärkeää muistaa, että kaikki kolme viittaavat yhteen asiaan – sikaan. Näiden termien välillä ei ole selviä eroja, sillä maanviljelijät, metsästäjät ja tavalliset ihmiset käyttävät niitä vaihdellen. Maanviljelijöillä ja metsästäjillä on kuitenkin taipumus käyttää näitä termejä ”teknisemmin” lajitellakseen siat sen mukaan, mikä on eläimen sukupuoli, onko se kesytetty vai ei ja missä elämänvaiheessa eläin on.
Sianviljelijät kutsuisivat vanhempaa, isompaa, yli 54 kilogrammaa (120 paunaa) painavaa kotieläimenä pidettävää sikaa siaksi. Sana sika kuvaa yleisesti kaikkia Suidae-heimoon kuuluvia lajeja, joihin kuuluvat mm. siat ja villisiat. Vaikka villisioilla on pieniä fyysisiä eroja kesytettyihin sukulaisiinsa verrattuna, ne ovat silti sikoja. Maatalouden siat ovat kesytettyjä sikoja, kun taas luonnossa elävät siat ovat yksinkertaisesti villisikoja.