Varhavuodet ja koulutus
Rogen kasvoi Vancouverissa, jossa hänen äitinsä oli sosiaalityöntekijä ja hänen amerikkalainen isänsä työskenteli voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa. Venäläis-juutalaista syntyperää oleva Seth kävi Talmud TorahElementary Schoolin ja Point Grey Secondary Schoolin. Hän aloitti komedian esittämisen Camp Miriamissa, juutalaisessa kesäohjelmassa Gabriola Islandilla, ja aloitti stand up -esiintymiset kaupungin klubeilla 13-vuotiaana. Kun hän oli 16-vuotias, hän sijoittui toiseksi Vancouverin amatöörikomediakilpailussa.
Varhainen ura
Seuraavasti 16-vuotiaana Rogen kävi onnistuneesti koe-esiintymässä NBC:n draamakomediasarjaan Freaks and Geeks (1999-2000). Hän muutti Los Angelesiin, jossa hänet valittiin SCTV:n alumiini Joe Flahertyn ja tulevien ystävien ja yhteistyökumppaneiden Jason Segalin ja James Francon rinnalle. Tulevan Hollywoodin megatuottajan Judd Apatow’n luoma, vuoden 1980 lukiolaispoikkeavuuksista kertova Coming-of-Age-sarja peruttiin vain 18 jakson jälkeen, mutta se sai kriitikoiden suosion ja kulttimaineen.
Apatow oli vaikuttunut Rogenin nopeasta vitsikkyydestä, joka sopi improvisoivaan esitystyyliin, ja valoi hänet seuraavaan tv-projektiinsa, college-opiskelijoiden komediaan Undeclared (Undeclared) (2001-03). Rogen toimi sarjassa myös käsikirjoittajana, ja hänestä tuli hyvä ystävä ja kämppäkaveri sen tähden, kanadalaisen Jay Baruchelin kanssa.
Undeclaredin peruuntumisen jälkeen Rogen jatkoi työtään Los Angelesissa käsikirjoittajana. Hän tarjosi punch-up-haamukirjoituksia komedioiden kuten The Shaggy Dog (2006) ja Big Momma’s House 2 (2006) käsikirjoituksiin, ja hän työskenteli myös brittiläisen komediaohjelman Da Ali G Show (2003) amerikkalaisessa inkarnaatiossa käsikirjoittajana. Hän oli osa tiimiä, joka sai Emmy-ehdokkuuden erinomaisesta käsikirjoittamisesta varietee-, musiikki- tai komediaohjelmalle.
Näyttelijänä Rogen esiintyi tv-sarjan Dawson’s Creek (2003) yhdessä jaksossa. Hän kävi koe-esiintymässä moniin rooleihin, kuten Patrickiin elokuvassa Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004) ja Dwightiin The Office -elokuvan yhdysvaltalaisessa uusintaversiossa (2004).Hän pystyi näyttelemään paljon vanhempia hahmoja syvän äänensä ja raskasrakenteisen ruumiinrakenteensa ansiosta, ja hän esitti sivuosissa myös Apatow’n tuottamissa komedioissa Ankkurimies: Ron Burgundyn legenda (Anchorman: Legend of Ron Burgundy) (2004) ja Neljänkymmenen vuoden neitsyt (60-vuotias neitsyt) (2005), joiden tuottajana Rogen osallistui.
Uran läpimurto
Rogen sai ensimmäisen pääroolinsa Apatow’n elokuvassa Knocked Up (2007), jossa hän näytteli löhöilevää mieslasta, joka ottaa vastuun sen jälkeen, kun yhden illan juttu johtaa vanhemmuuteen. Elokuvasta, jonka Rogen myös tuotti, tuli yllättävä kassamagneetti. Se tuotti kotimaassa lähes 150 miljoonaa dollaria ja teki Rogenista koomikkotähden käytännössä yhdessä yössä. Tätä asemaa vahvisti entisestään yhtä menestyksekäs irstas teinikomedia Superbad (2007), jonka pääosassa oli Michael Cera.Rogen ja hänen lapsuudenystävänsä ja vakituinen kirjoittaja-tuottajakumppaninsa Evan Goldberg (jota Rolling Stone kuvailee Rogenin ”komediakumppaniksi/hetero-elämänkumppaniksi”) alkoivat kirjoittaa Superbadin käsikirjoitusta ollessaan 13-vuotiaita.
Näyttelijänuran kohokohdat
Rogen seurasi läpimurtovuoden menestystä päärooleilla useissa komedioissa, kuten huumeisiin sekaantuneessa toimintasatiirissa Pineapple Express (2008), Kevin Smithin elokuvassa Zack ja Miri tekevät pornoa (2008), mustanpuhuvassa komediassa Tarkkaile ja raportoi (2009) ja toisessa Apatow’n kanssa tuottamassaan komediassa Funny People (2009), jonka pääosassa oli Adam Sandler. Hän myös ääninäytteli animaatioelokuvissa Shrek the Third (2007), Kung Fu Panda (2008) ja sen kahdessa jatko-osassa, Horton Hears a Who! (2008), The Spiderwick Chronicles (2008) ja Monsters vs. Aliens (2009) sekä animaatiosarjoissa Family Guy ja The Simpsons.Hän ja Goldberg kirjoittivat yhdessä Simpsoneiden jakson vuonna 2009.
Rogenin asema varteenotettavana komediatähtenä tunnustettiin, kun hänet nimettiin vuoden komediatähdeksi vuoden 2008 ShoWest Awards -palkintogaalassa ja kanadalaiseksi komediapersoonaksi kanadalaisessa komediapalkintogaalassa vuosina 2008 ja 2009. Vuonna 2011 hän esiintyi rikollisuutta vastaan taistelevana sankarina The Green Hornet -elokuvassa, aisankannattajana Sarah Polleyn romanttisessa draamassa Take This Waltz ja kuolemaan johtavaan syöpään sairastuneen miehen ystävänä Vancouverissa kuvatussa 50/50-elokuvassa, jonka hän ja Goldberg tuottivat tuotantoyhtiönsä Point Grey Picturesin kautta.
Rogen teki tavanomaisemman käänteen Barbra Streisandin vastapäätä äiti-poika road-trip -komediassa The Guilt Trip (2012) ja näytteli sivuosaa kehutun komediasarjan Arrested Developmentin odotetulla kaudella 2013, minkä jälkeen hän näytteli versiota itsestään Jay Baruchelia ja muita Hollywood-kavereita vastapäätä itsetietoisessa maailmanlopun komediassa This Is the End (2013). Se perustui vuonna 2007 ilmestyneeseen lyhytelokuvaan Jay and Seth Versus the Apocalypse, jonka hän ja Baruchel olivat yhdessä kirjoittaneet ja jossa he näyttelivät. This is the End oli myös Rogenin ohjaajadebyytti yhdessä kirjoittaja-tuottajakumppaninsa Goldbergin kanssa.
Rogen tuotti ja näytteli sitten kassahitissä Neighbors (2014) ja sen jatko-osassa Neighbors: Sorority Rising (2016). Hän teki myös harvinaisen dramaattisia esityksiä James Francon sovituksessa William Faulknerin teoksesta The Sound and the Fury (2014)ja Applen perustajan Steve Wozniakin roolissa Danny Boylen ohjaamassa elämäkertaelokuvassa Steve Jobs (2015).
Goldbergin kanssa Rogen kirjoitti ja tuotti animaatiokomedian Sausage Party (2016), joka on allegoria uskonnosta ja tuonpuoleisesta kuoleman jälkeen tapahtuvasta elämästä, joka on kerrottu supermarkettien ruoka-ainesryhmän kautta. Rogen näytteli myös joulukomediassa The Night Before (2015) ja esitti epäilevää käsikirjoitustohtoria James Francon elokuvassa The Disaster Artist (2017), jonka Rogen ja Goldberg myös tuottivat. Rogen näytteli yhdessä Kristen Bellin ja Kelsey Grammarin kanssa draamakomediassaLike Father (2018), jonka ohjasi ja käsikirjoitti hänen vaimonsa Lauren Miller Rogen. Vuonna 2019 hän näytteli yhdessä Charlize Theronin kanssa korkean profiilin elokuvissa Long Shot ja Disneyn uusintaversiossa Leijonakuningas.
Tuottaminen ja ohjaaminen kohokohtia
Rogen on myös tuottanut ja/tai ohjannut useita muita projekteja niiden lisäksi, joissa hän on näytellyt. Hän ja hänen luova kumppaninsa Evan Goldberg tuottivat yhdessä Sam Catlinin (Breaking Bad) kanssa toiminta-fantasiasarjan Preacher(2016-), joka on sovitettu AMC:lle DC Comicsin sarjasta. Rogen ja Goldberg tuottivat myös teinikomedian Blockers (2018), scifi-komedian Singularity (2018), toimintakomediasarjan Future Man (2017-19), komediasarjan Black Monday(2019-) ja antisupersankarisarjan The Boys (2019-). He myös ohjasivat yhdessä jaksot sarjoista Preacher, Future Man ja Black Monday sekä tv-elokuvan Singularity. Vuonna 2018 ilmoitettiin, että he tuottavat Console Wars -sarjan, joka on draamasarja Nintendon ja Segan välisestä yritystaistelusta videopelimarkkinoista 1980- ja 1990-luvuilla.
The Interview ja Sony-hakkeritapahtuma
Seth Rogenin ja Evan Goldbergin toinen elokuva yhteisohjaajina oli laaja poliittinen ja mediasatiiri The Interview (2014). Komediassa seurataan amerikkalaisen iltapäivälehden juontajaa (James Franco) ja tuottajaa (Rogen), jotka saavat yksinoikeushaastattelun Pohjois-Korean diktaattorilta Kim Jong-unilta ja joutuvat sen jälkeen CIA:n palkkaamiksi salamurhaamaan hänet. Rogenin ja Goldbergin tuottama elokuva kuvattiin Vancouverissa 44 miljoonan dollarin budjetilla, ja Columbia Picturesin oli määrä julkaista se lokakuussa 2014. Elokuvan julkaisu aiheutti kuitenkin kansainvälisen välikohtauksen, jota Salonin Andrew O’Hehir kutsui ”viime aikojen mielipuolisimmaksi kulttuuripoliittiseksi spektaakkeliksi.”
Kesäkuun 2014 lopulla Pohjois-Korean ulkoministeriön edustaja julisti elokuvan ”mitä räikeimmäksi terrorismin ja sodan teoksi” sen Kim Jong-unin toimeksiantoa koskevan kuvauksen vuoksi. Tiedottaja varoitti myös, että ”armottomiin vastatoimiin” ryhdyttäisiin, jos elokuva julkaistaisiin. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille heinäkuussa lähettämässään kirjeessä Pohjois-Korean YK-suurlähettiläs Ja Song Nam kehotti Yhdysvaltain hallitusta ”ryhtymään välittömiin ja asianmukaisiin toimiin kieltääkseen edellä mainitun elokuvan tuotannon ja levityksen; muussa tapauksessa se on täysin vastuussa terrorismin rohkaisemisesta ja tukemisesta.”
Elokuussa 2014 Columbian emoyhtiö Sony Pictures Entertainment lykkäsi elokuvan julkaisupäivää 10. lokakuusta 25. joulukuuta. Se teki myös useita muutoksia lopulliseen leikkaukseen, mukaan lukien Kim Jong-unin kuoleman verisen kuvauksen lieventäminen. 24. marraskuuta Sony Pictures joutui kuitenkin verkkohyökkäyksen uhriksi. Guardians of Peace -ryhmäksi itseään kutsuvan ryhmän kuva ilmestyi samanaikaisesti yhtiön jokaiselle tietokoneelle ja julisti: ”Olemme jo varoittaneet teitä, ja tämä on vasta alkua.” ”Jatkamme, kunnes pyyntömme täytetään.”
16. joulukuuta 2014 tiedotusvälineille lähettämässään sähköpostiviestissä Guardians of Peace -ryhmä uhkasi hyökätä elokuvateattereihin, jotka esittivät The Interview -elokuvan, ja totesi seuraavaa: ”Maailma tulee olemaan täynnä pelkoa. Muistakaa syyskuun 11. päivä vuonna 2001. Suosittelemme, että pidätte itsenne kaukana tuon ajan paikoista.” Rogen ja Franco peruivat kaikki elokuvan julkisuusesiintymiset. Kun elokuvanäyttelijät ilmaisivat huolensa vastuustaan, jos jotain tapahtuisi, National Association of Theater Owners antoi heille luvan vetää elokuvan pois. Tämän jälkeen Sony ilmoitti, ettei se julkaisisi The Interviewia suunnitellusti 25. joulukuuta, mikä herätti laajaa kritiikkiä.
19. joulukuuta FBI vahvisti, että Pohjois-Korean hallitus oli Sonyn hakkeroinnin ja elokuvakävijöihin kohdistuneiden uhkausten takana. Guardianin, Independentin, CNBC Newsin ja Canadian Pressin kaltaiset julkaisut esittivät kuitenkin vakuuttavia todisteita, joiden mukaan hakkerointi oli itse asiassa hakkerin tai ryhmän tekemä, jolla oli kaunaa Sonya kohtaan. Kun Columbia Picturesia kritisoitiin siitä, että se taipui uhkauksiin, ja se joutui menettämään 75 miljoonaa dollaria (elokuvan tuotanto- ja markkinointikustannukset yhteensä), se julkaisi The Interviewin joulupäivänä noin 300 itsenäisessä teatterissa Yhdysvalloissa ja tarjosi sen samanaikaisesti ladattavaksi verkkoon.
The Interview tuotti rajoitetun kotimaisen levityksensä aikana 6 miljoonaa dollaria ja maailmanlaajuisesti 5 miljoonaa dollaria. Se tuotti myös yli 40 miljoonaa dollaria kaapeli-, satelliitti- ja online Video on Demand (VOD) -myynnissä, mikä on uusi VOD-julkaisun ennätys. 24. tammikuuta 2015 elokuva tuli saataville Netflixiin.
Twitter-kiistat
Rogen on vakiinnuttanut asemansa mielipidevaikuttajana ja suorapuheisena julkisuuden henkilönä Twitterissä, jossa hänellä on noin 8 miljoonaa seuraajaa. Hän on kirjoittanut kriittisesti useista aiheista, amerikkalaisesta oikeistolaisesta poliittisesta asiantuntijasta Nancy Gracesta kanadalaiseen poptähteen Justin Bieberiin. Toukokuussa 2014 hän haukkui Washington Postin elokuvakriitikon Ann Hornadayn kirjoitettuaan, että hänen ”ylimitoitettu frat-boy-fantasia” Neighbours saa nuoret miehet tuntemaan itsensä ”epäoikeudenmukaisesti poissuljetuiksi college-elämästä, jonka pitäisi olla täynnä seksiä, hauskanpitoa ja mielihyvää”, ja että hän oli näin ollen osasyyllinen Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa 23. toukokuuta 2014 tapahtuneeseen tappoiskuun, jossa kuusi ihmistä kuoli ja 13 loukkaantui. Rogen kutsui hänen op-ed-artikkeliaan ”hirvittävän loukkaavaksi ja väärää tietoa antavaksi.”
Tammikuussa 2015 hänen kommenttinsa, jonka mukaan American Sniper (2014) ”muistuttaa minua elokuvasta, joka näytetään Inglorious Basterds -elokuvan kolmannessa näytöksessä”, herätti amerikkalaisten oikeistolaisten asiantuntijoiden vihan, jotka tulkitsivat Rogenin vertailevan elokuvaa natsipropagandaan. Myöhemmin hän kiisti syytöksen jyrkästi sanoen: ”Elokuvaa koskevalla kommentillani ei ollut tarkoitus olla mitään poliittisia vaikutuksia. Kaikki poliittiset merkitykset liitettiin kommenttiini uutiskommenteissa.”
Aktivismi, yrittäjyys ja hyväntekeväisyystyö
Rogen on innokas pilvenpolttaja ja kannabiksen laillistamisen korkean profiilin puolestapuhuja. High Times -lehti nimesi hänet vuoden stoneriksi vuosina 2007 ja 2012, ja hän on yhdysvaltalaisen National Organization for the Reform of Marijuana Laws (NORML) -järjestön jäsen. Vuonna 2014 Time-lehti kutsui häntä ”komedian stoner-kuninkaaksi.”
Maaliskuussa 2019 Canopy Growth Corporation ilmoitti hankkineensa 25 prosentin osuuden Torontossa sijaitsevasta Houseplantista, joka on Rogenin ja Goldbergin omistama kannabisbrändi.
”Olemme työskennelleet tämän parissa kaikessa hiljaisuudessa vuosikausia, ja kun näemme, että kaikki toteutuu, unelma on käynyt toteen”
Maaliskuussa 2019 Canopy Growth Corporation ilmoitti hankkineensa 25 prosentin osuuden Torontossa sijaitsevasta Houseplantista, jonka Rogen ja Goldberg omistavat. ”Emme voisi olla intohimoisempia tätä yritystä kohtaan ja olemme omistautuneet tekemään kaiken oikein.”
Rogen on myös Yhdysvaltain kansallisen Alzheimer-yhdistyksen puolestapuhuja ja tiedottaja. Helmikuussa 2014 hän puhui Yhdysvaltain senaatin alakomitealle Washingtonissa anoppiaan vaivaavan Alzheimerin taudin hoidon rahoituksesta ja sanoi tuolloin: ”Tilanne on niin kauhea, että se sai minut – laiskan, itsekeskeisen ja yleensä itseään lääkitsevän mieslapsen – perustamaan kokonaisen hyväntekeväisyysjärjestön.” Järjestö Hilarity for Charity tuottaa varietee-ohjelmia, joilla edistetään tietoisuutta Alzheimerin taudista, kerätään varoja sen hoitoon ja tarjotaan kotihoitoa ihmisille, joilla ei ole siihen varaa.
Palkinnot
- Canadian Comedy Person of the Year – All Media, Canadian Comedy Awards (2008)
- Best Writing – Film (Superbad), Canadian Comedy Awards (2008)
- Comedy Star of the Year, ShoWest Awards, ShoWest Convention (2008)
- Canadian Comedy Person of the Year – All Media, Canadian Comedy Awards (2009)
- Paras musiikkihetki (This Is the End), MTV Movie Awards (2014)
- Paras komediaohjaaja – elokuva (This Is the End), American Comedy Awards (2014)
- Vuoden komediaelokuvantekijä (jaettu Evan Goldbergin kanssa), CinemaCon Awards (2014)
- Vuoden komediatähti (jaettu Charlize Theronin kanssa), CinemaCon Awards (2019)