Senior Citizens
Iäkkäät henkilöt, yleensä yli kuusikymmen- tai kuusikymmentäviisivuotiaat.
Yhdysvalloissa yli kuusikymmenvuotiaita henkilöitä kutsutaan yleisesti senioreiksi tai senioreiksi. Näillä termeillä viitataan ihmisiin, joiden elämänvaihetta kutsutaan yleisesti vanhuudeksi, vaikka ei ole olemassa tarkkaa tapaa määritellä normaalin eliniän loppuvaihetta. Ihmisten sanotaan olevan seniorikansalaisia, kun he täyttävät kuusikymmentä tai kuusikymmentäviisi vuotta, koska näissä ikävuosissa useimmat ihmiset jäävät eläkkeelle työelämästä.
Yhdysvaltalainen lainsäädäntö ja yhteiskunta tunnustavat seniorikansalaisten erityistarpeet. Tärkein tuki senioreille on sosiaaliturvaohjelma. Yli kaksikymmentäviisi miljoonaa amerikkalaista saa kuukausittain vanhuusetuuksia liittovaltion vanhuus-, eloonjäämis- ja työkyvyttömyysvakuutuksesta, ja näiden maksujen määrä on lähes 20 miljardia dollaria vuodessa. Kuusikymmentäviisi vuotta täyttäneet eläkeläiset ovat oikeutettuja täyteen etuuteen, jos he ovat olleet työssä pakollisen vähimmäismäärän ja maksaneet sosiaaliturvamaksuja. Henkilö voi jäädä eläkkeelle kuusikymmentäkaksi vuotiaana ja saada vähemmän kuin täyden etuuden. Vaatimusta taloudellisesta tarpeesta ei tarvitse täyttää.
Sosiaaliturvaohjelmaan kohdistuvien valtavien taloudellisten paineiden vuoksi on tehty muutoksia, jotka nostavat eläkeikää tulevina vuosikymmeninä. Ennen vuotta 1950 syntyneet voivat jäädä eläkkeelle kuudenkymmenenviiden vuoden iässä ja saada täydet etuudet, jotka perustuvat työvuosien keskimääräisiin tuloihin. Vuosina 1950-1960 syntyneet voivat jäädä eläkkeelle kuusikymmentäkuusi vuotiaana ja saada täydet etuudet. Vuonna 1960 tai sen jälkeen syntyneille myönnetään täydet etuudet, kun he jäävät eläkkeelle kuusikymmentäseitsemänvuotiaina.
Seniorikansalaisia suojelee myös Medicare-ohjelma. Tämä ohjelma tarjoaa perusterveydenhuoltoetuuksia sosiaaliturvan saajille, ja se rahoitetaan sosiaaliturvarahastosta. Medicare on jaettu sairaalavakuutusohjelmaan ja täydentävään sairausvakuutusohjelmaan. Sairaalavakuutusohjelma kattaa kohtuullisen ja lääketieteellisesti välttämättömän hoidon sairaalassa tai ammattitaitoisessa hoitokodissa, ateriat, säännölliset hoitopalvelut ja välttämättömän erityishoidon kustannukset. Medicare maksaa myös kotisairaanhoitopalvelut ja saattohoidon kuolemansairaille potilaille.
Medicaren täydentävä sairausvakuutusohjelma rahoitetaan kuukausittaisilla vakuutusmaksuilla, jotka vakuutusturvaa hakevat henkilöt maksavat, sekä liittovaltion myöntämillä varoilla. Valtio maksaa suurimman osan ohjelman kustannuksista, jotka rahoitetaan yleisistä verotuloista. Vakuutukseen ilmoittautuneet henkilöt maksavat säännöllisen kuukausimaksun ja lisäksi pienen vuotuisen omavastuumaksun kaikista vuoden aikana aiheutuneista sairauskuluista, jotka ylittävät valtion rahoittaman määrän. Kun omavastuuosuus on maksettu, Medicare maksaa 80 prosenttia kaikista lääkärilaskuista.
Joissakin lämpimän sään osavaltioissa, kuten Arizonassa ja Floridassa, on eläkeläisten eläkeyhteisöjä. Näissä suunnitelluissa yhteisöissä vain eläkeläiset voivat ostaa tai vuokrata asuntoja. Monet seniorit tuntevat olonsa itsenäisemmäksi ja turvallisemmaksi eläkeläisyhteisössä kuin tavallisella asuinalueella. Eläkeläisyhteisön kehittämissuunnitelman oikeudelliset määräykset sisällytetään kaikkien kiinteistönomistajien kauppakirjoihin, joissa kielletään esimerkiksi lasten asuminen yhteisössä. Näin naapuruston erityisluonne säilyy.
Mutta kaikki eläkeläiset eivät halua jäädä eläkkeelle työelämästä. Liittovaltion vuoden 1967 ikäsyrjintälakiin (Age Discrimination in Employment Act of 1967, ADEA) (29 U.S.C.A. § 621 et seq.) tehdyillä muutoksilla on poistettu pakollinen eläkkeelle siirtymisikä useimmilta työntekijöiltä ja laki on tullut sovellettavaksi useampiin työntekijöihin. ADEA itse kieltää työnantajia syrjimästä iän perusteella.
Miten välttää petoksen kohteeksi joutumista
Paikalliset lainvalvontaviranomaiset, osavaltioiden yleiset syyttäjät, liittovaltion kuluttajansuojavirasto ja ryhmät, kuten American Association of Retired Persons, tiedottavat ikääntyneille kansalaisille, miten välttää petoksen kohteeksi joutumista. Nämä järjestöt neuvovat seuraavaa:
- Varo, jos soittaja lupaa palkintoja esimerkiksi vitamiinien, kauneus- ja terveydenhoitotuotteiden tai toimistotarvikkeiden ostamisesta. Näitä tuotteita myydään törkeän ylihinnoiteltuina, ja ne voivat maksaa ostajalle 500-2000 dollaria tuotteista, joiden arvo on alle 100 dollaria.
- Älä koskaan anna soittajalle luottokorttisi tai sekkitilisi numeroa.
- Ole erityisen varovainen, jos soittaja tavoittaa sinut silloin, kun tunnet itsesi yksinäiseksi. Henkilö saattaa soittaa päivästä toiseen, kunnes sinusta tuntuu, että soittaja on ystäväsi eikä tuntematon, joka yrittää myydä sinulle jotain.
- Jos luulet soittajan olevan epärehellinen, sulje puhelin. Jos soittaja yrittää huijata sinua, ei ole epäkohteliasta lopettaa keskustelua.
- Älä koskaan toimi hätäisesti. Jos soittaja painostaa sinua tekemään nopean päätöksen, neuvottele ystävien ja perheenjäsenten tai osavaltiosi tai paikallisen kuluttajansuojaviranomaisen kanssa, ennen kuin otat taloudellisen riskin.
- Muista aina, että jos todella voitat palkinnon, saat sen täysin ilmaiseksi ilman maksua.
- Varoudu, jos huijarit ovat huijanneet sinua. He myyvät tietoja muille huijareille, jotka todennäköisesti soittavat.
- Muista, että huijarit ovat valehtelijoita. He sanovat mitä tahansa saadakseen rahasi.
- Jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta. Suhtaudu epäilevästi tarjouksiin, joissa luvataan palkkioita, jotka eivät ole oikeassa suhteessa sijoitukseesi nähden.
Seniorikansalaiset ovat myös huolissaan rikollisuudesta. Fyysisen haavoittuvuutensa ja henkilökohtaisen eristyneisyytensä vuoksi heidät ryöstetään useammin kuin muiden ikäryhmien jäsenet. Seniorit ovat myös yhteiskunnan todennäköisin huijatuksi joutuva ryhmä. American Association of Retired Persons sekä osavaltioiden ja kuntien hallitukset pyrkivät valistamaan seniorikansalaisia posti- ja puhelinmyyntihuijauksista, joilla huijataan vuosittain tuhansia senioreita.
Lisälukemisto
Breaux, John B., ja Orrin G. Hatch. 2003. ”Confronting Elder Abuse, Neglect, and Exploitation: The Need for Elder Justice Legislation”. Elder Law Journal 11 (kevät).
Hang Up on Fraud. 1995. Minnesotan oikeusministeriön toimisto Hubert H. Humphrey III.
Hines, Jeffrey. 2002. ”Iäkkäisiin kohdistuvat telemarkkinointipetokset: Minimizing Its Effects Through Legislation, Law Enforcement and Education.”. Albany Law Journal of Science & Technology 12 (kesä).
Yhdysvallat. Kongressi. Senaatti. Ikääntymistä käsittelevä erityiskomitea. 2000. Elder Fraud and Abuse: New Challenges in the Digital Economy: Hearing Before the Special Committee on Aging, United States Senate. Washington, D.C.: Government Printing Office.
–. Oikeusministeriö ja Yhdysvaltain terveysministeriö. 2000. Ikääntyvä väestömme: Empowerment Promoting Empowerment, Preventing Victimization, and Implementing Coordinated Interventions: Kansallinen symposium. Washington, D.C.: Yhdysvaltain oikeusministeriö.
.