Tutkijat olivat tuottaneet vetyä jo vuosia ennen kuin se tunnustettiin alkuaineeksi. Kirjallisten tietojen mukaan Robert Boyle tuotti vetykaasua jo vuonna 1671 kokeillessaan rautaa ja happoja. Henry Cavendish tunnusti vedyn erilliseksi alkuaineeksi ensimmäisen kerran vuonna 1766.
Vety koostuu yhdestä protonista ja yhdestä elektronista, ja se on maailmankaikkeuden yksinkertaisin ja runsain alkuaine. On arvioitu, että 90 % näkyvästä maailmankaikkeudesta koostuu vedystä.
Vety on raaka polttoaine, jota useimmat tähdet ”polttavat” tuottaakseen energiaa. Samaa prosessia, joka tunnetaan nimellä fuusio, tutkitaan mahdollisena energialähteenä käytettäväksi maapallolla. Auringon vetyvarastojen odotetaan kestävän vielä 5 miljardia vuotta.
Vety on kaupallisesti tärkeä alkuaine. Suuria määriä vetyä yhdistetään ilmasta saatavan typen kanssa ammoniakin (NH3) tuottamiseksi Haberin prosessiksi kutsutussa prosessissa. Vetyä lisätään myös rasvoihin ja öljyihin, kuten maapähkinäöljyyn, prosessissa, jota kutsutaan vetykäsittelyksi. Nestemäistä vetyä käytetään suprajohteiden tutkimuksessa, ja yhdistettynä nestemäiseen happeen siitä saadaan erinomaista rakettipolttoainetta.
Vety yhdistyy muiden alkuaineiden kanssa muodostaen lukuisia yhdisteitä. Joitakin yleisiä ovat: vesi (H2O), ammoniakki (NH3), metaani (CH4), pöytäsokeri (C12H22O11), vetyperoksidi (H2O2) ja suolahappo (HCl).
Vetyllä on kolme yleistä isotooppia. Yksinkertaisin isotooppi, jota kutsutaan protiumiksi, on aivan tavallista vetyä. Toinen, stabiili isotooppi nimeltä deuterium, löydettiin vuonna 1932. Kolmas isotooppi, tritium, löydettiin vuonna 1934.