Sarkoidoosi on harvinainen tulehdussairaus, jolle on ominaista elimistöön ja kudoksiin kerääntyvien immuunisolujen, niin sanottujen granuloomien, epänormaali muodostuminen. Granuloomat voivat muodostua minne tahansa elimistöön, ja ne häiritsevät elinten normaaleja toimintoja. Sarkoidoosin yleisimmin sairastama elin on keuhkot, ja sitä esiintyy noin 90 prosentilla potilaista.
Sarkoidoosin diagnoosi voidaan usein tehdä jollakin useista kuvantamistutkimuksista. Nämä testit tuottavat kuvan sairastuneesta alueesta, ja niiden avulla taudille voidaan määrittää vaihe. Tätä kutsutaan Siltzbachin luokitusjärjestelmäksi.
Siltzbachin luokitusjärjestelmä
Siltzbachin luokitusjärjestelmä vaihtelee granuloomien sijainnin perusteella vaiheesta 0 vaiheeseen 5. Vaiheistus määritetään käyttämällä rintakehän röntgenkuvausta eli radiografiaa, kuvantamistutkimusta, jossa pienillä säteilyannoksilla muodostetaan kuva rintakehän rakenteista. Granuloomat näkyvät tässä kuvassa.
Luokitus koskee vain imusolmukkeissa ja keuhkoissa esiintyviä granuloomia. Imusolmukkeet toimivat suodattaakseen kaikki haitalliset aineet elimistöstä ja tuottavat tiettyjä immuunisoluja. Imusolmukkeita on kaikkialla kehossa, mutta yleisimmin niistä kärsivät niin sanotut hilus- ja välikarsinan imusolmukkeet keuhkoissa sekä paratracheaaliset imusolmukkeet kaulassa.
Keuhkosarkoidoosin viisi vaihetta ovat:
- Vaihe 0 (ei keuhkosarkoidoosia): ei merkkejä granuloomista keuhkoissa tai imusolmukkeissa
- Vaihe 1 (lymfadenopatia): granuloomia esiintyy vain imusolmukkeissa
- Vaihe 2 (lymfadenopatia ja keuhkoinfiltraatit): granuloomia esiintyy sekä imusolmukkeissa että keuhkoissa
- Vaihe 3 (keuhkoinfiltraatit): granuloomia esiintyy vain keuhkoissa
- Vaihe 4 (keuhkofibroosi): keuhkokudoksen arpeutumista ja pysyviä vaurioita
Toisin kuin monissa muissa taudeissa, sarkoidoosin juoksevasti numeroidut vaiheet eivät ilmaise taudin etenemistä vaan pikemminkin alueita, joihin se vaikuttaa.
Granuloomat voivat hävitä itsestään (ns. spontaani remissio) tai hoidon jälkeen, jolloin potilas voi siirtyä vaiheiden välillä. Myöhäisempiin vaiheisiin liittyy yleensä vaikeampia oireita ja huonompaa keuhkojen toimintaa, mutta tämä voi vaihdella potilaskohtaisesti.
Tauti menee yleensä todennäköisemmin spontaaniin remissioon varhaisemmissa vaiheissa, joita nähdään noin 60-90 prosentilla potilaista vaiheessa 1, 40-70 prosentilla potilaista vaiheessa 2, 10-20 prosentilla potilaista vaiheessa 3 ja yhdelläkään potilaalla vaiheessa 4.
Jos potilas saa diagnoosin vaiheessa 4, se tarkoittaa, että keuhkoihin on tullut pysyviä vaurioita; vaikka granuloomat poistettaisiinkin, potilas saa edelleen keuhkofibroosin oireita. Tämä on ainoa peruuttamaton vaihe.
Muuta tietoa
Sarkoidoosin luokittelu tällä tavoin on käytössä Yhdysvalloissa, mutta se ei ole tällä hetkellä yleinen käytäntö Isossa-Britanniassa.
***
Sarcoidosis News on puhtaasti sairautta koskeva uutis- ja informaatiosivusto. Se ei anna lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. Tämän sisällön ei ole tarkoitus korvata ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa. Kysy aina neuvoa lääkäriltäsi tai muulta pätevältä terveydenhuollon tarjoajalta, jos sinulla on lääketieteellistä tilaa koskevia kysymyksiä. Älä koskaan jätä huomiotta ammattitaitoista lääketieteellistä neuvontaa tai viivyttele sen hakemisessa sen vuoksi, että olet lukenut jotain tältä verkkosivustolta.