Tekijä: Saarnaaja: Saarnaaja ei nimeä suoraan kirjoittajaansa. Melko monet jakeet viittaavat siihen, että Salomo kirjoitti tämän kirjan. Asiayhteydessä on joitakin vihjeitä, jotka saattavat viitata siihen, että kirjan on kirjoittanut eri henkilö Salomon kuoleman jälkeen, mahdollisesti useita satoja vuosia myöhemmin. Perinteinen käsitys on kuitenkin, että kirjoittaja on todellakin Salomo.
Kirjoitusajankohta: Saarnaaja: Salomon valtakausi Israelin kuninkaana kesti noin vuodesta 970 eaa. noin vuoteen 930 eaa. Saarnaaja kirjoitettiin todennäköisesti hänen valtakautensa loppupuolella, noin vuonna 935 eaa.
Kirjoittamisen tarkoitus: Saarnaaja on näkökulmakirja. ”Saarnaajan” (KJV) tai ”opettajan” (NIV) kertomus paljastaa masennuksen, joka väistämättä seuraa onnellisuuden etsimisestä maallisista asioista. Tämä kirja antaa kristityille mahdollisuuden nähdä maailmaa sellaisen ihmisen silmin, joka, vaikka onkin hyvin viisas, yrittää löytää tarkoitusta väliaikaisista, inhimillisistä asioista. Saarnaaja tutkii lähes kaikkia maallisen mielihyvän muotoja, eikä mikään niistä anna hänelle merkityksen tunnetta.
Lopulta saarnaaja päätyy hyväksymään, että usko Jumalaan on ainoa tapa löytää henkilökohtainen merkitys. Hän päättää hyväksyä sen tosiasian, että elämä on lyhyt ja lopulta arvoton ilman Jumalaa. Saarnaaja neuvoo lukijaa keskittymään iankaikkiseen Jumalaan tilapäisen mielihyvän sijaan.
Keskeiset säkeet:
Saarnaaja 1:2, ”’Turhuuksien turhuus’, sanoo saarnaaja, ’turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta’.” (NKJV).”
Peuk. 1:18, ”Sillä suuren viisauden mukana tulee paljon murhetta; mitä enemmän tietoa, sitä enemmän murhetta.”
Peuk. 2:11, ”Mutta kun minä katselin kaikkea, mitä käteni olivat tehneet, ja sitä, mitä olin ponnistellut saavuttaakseni, kaikki oli turhaa, tuulen perässä juoksemista; mitään ei ollut saavutettu auringon alla.”
Saarnaaja 12:1, ”Muista Luojasi nuoruutesi päivinä, ennen kuin tulevat hädän päivät ja lähestyvät vuodet, jolloin sanot: ’En löydä niistä mitään mielihyvää’.”
Saarnaaja 12:13, ”Nyt kaikki on kuultu, tässä on asian lopputulos: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä se on ihmisen koko velvollisuus.”
Lyhyt yhteenveto: Saarnaaja 12:12:ssa toistuu usein kaksi lausetta. Sana, joka KJV:ssä on käännetty ”turhuudeksi” ja NIV:ssä ”merkityksettömäksi”, esiintyy usein, ja sitä käytetään korostamaan maallisten asioiden väliaikaisuutta. Lopulta jopa kaikkein vaikuttavimmat inhimilliset saavutukset jäävät taakse. Ilmaisu ”auringon alla” esiintyy 28 kertaa, ja se viittaa kuolevaisten maailmaan. Kun saarnaaja viittaa ”kaikkeen auringon alla olevaan”, hän puhuu maallisista, väliaikaisista, inhimillisistä asioista.
Saarnaaja-kirjan seitsemässä ensimmäisessä luvussa kuvataan kaikkia niitä maallisia asioita ”auringon alla”, joista saarnaaja yrittää löytää täyttymyksen. Hän kokeilee tieteellisiä löytöjä (1:10-11), viisautta ja filosofiaa (1:13-18), iloa (2:1), alkoholia (2:3), arkkitehtuuria (2:4), omaisuutta (2:7-8) ja ylellisyyttä (2:8). Saarnaaja käänsi mielensä erilaisten filosofioiden puoleen löytääkseen merkityksen, kuten materialismin (2:19-20) ja jopa moraalisäännöstön (mm. luvut 8-9). Hän huomasi, että kaikki oli merkityksetöntä, väliaikaista ajanvietettä, jolla ilman Jumalaa ei ollut tarkoitusta eikä pitkäkestoisuutta.
Saarnaaja-kirjan luvuissa 8-12 kuvataan saarnamiehen ehdotuksia ja kommentteja siitä, miten elämää tulisi elää. Hän tulee siihen johtopäätökseen, että ilman Jumalaa elämällä ei ole totuutta eikä merkitystä. Hän on nähnyt monia pahuuksia ja oivaltanut, etteivät ihmisen parhaatkaan saavutukset ole pitkällä aikavälillä minkään arvoisia. Niinpä hän neuvoo lukijaa tunnustamaan Jumalan jo nuoresta pitäen (12:1) ja seuraamaan hänen tahtoaan (12:13-14).
Varjoja: Kaikkiin Saarnaajain kirjassa kuvattuihin turhuuksiin vastaus on Kristus. Saarnaaja 3:17:n mukaan Jumala tuomitsee vanhurskaat ja jumalattomat, ja vanhurskaita ovat vain ne, jotka ovat Kristuksessa (2. Kor. 5:21). Jumala on asettanut sydämiimme iankaikkisuuden kaipuun (Saarnaaja 3:11) ja antanut tien iankaikkiseen elämään Kristuksen kautta (Joh. 3:16). Meitä muistutetaan siitä, että maailman rikkauden tavoittelu ei ole ainoastaan turhuutta, koska se ei tyydytä (Saarnaaja 5:10), vaan vaikka voisimme saavuttaa sen, ilman Kristusta menettäisimme sielumme, ja mitä hyötyä siitä olisi (Mark. 8:36)? Viime kädessä jokaiselle Saarnaaja 5:ssä kuvatulle pettymykselle ja turhamaisuudelle löytyy parannuskeino Kristuksessa, Jumalan viisaudessa ja ainoassa todellisessa merkityksessä, joka elämässä on löydettävissä.
Käytännöllinen sovellus: Saarnaaja tarjoaa kristitylle mahdollisuuden ymmärtää sitä tyhjyyttä ja epätoivoa, jonka kanssa ne, jotka eivät tunne Jumalaa, kamppailevat. Ne, joilla ei ole pelastavaa uskoa Kristukseen, joutuvat kohtaamaan elämän, joka lopulta päättyy ja muuttuu merkityksettömäksi. Jos ei ole pelastusta eikä Jumalaa, silloin elämällä ei ole ainoastaan järkeä, vaan sillä ei myöskään ole tarkoitusta tai suuntaa. Maailma ”auringon alla” on ilman Jumalaa turhauttava, julma, epäoikeudenmukainen, lyhyt ja ”täysin merkityksetön”. Mutta Kristuksen kanssa elämä on vain varjo tulevasta kirkkaudesta taivaassa, johon pääsee vain hänen kauttaan.
Mutta Kristuksen kanssa elämä on vain varjo tulevasta kirkkaudesta taivaassa, johon pääsee vain hänen kauttaan.