Sähkövirta, sähkövarauksen kantajien, kuten subatomisesti varattujen hiukkasten (esim., elektronit, joilla on negatiivinen varaus, protonit, joilla on positiivinen varaus), ionit (atomit, jotka ovat menettäneet tai saaneet yhden tai useamman elektronin) tai reiät (elektronipuutokset, joita voidaan pitää positiivisina hiukkasina).
Sähkövirta johdossa, jossa varauksenkantajat ovat elektroneja, on mitta, joka kuvaa varauksen määrää, joka kulkee johtimen minkä tahansa pisteen läpi aikayksikköä kohti. Vaihtovirrassa sähkövarausten liike kääntyy jaksoittain päinvastaiseksi; tasavirrassa näin ei tapahdu. Monissa yhteyksissä sähkövirran suunnaksi sähkövirtapiireissä katsotaan positiivisen varauksen virtaussuunta, joka on vastakkainen elektronien todelliseen kulkusuuntaan nähden. Näin määriteltynä virtaa kutsutaan konventionaaliseksi virraksi.
Virtaa merkitään yleensä symbolilla I. Ohmin laki suhteuttaa johtimen läpi kulkevan virran jännitteeseen V ja resistanssiin R, eli V = IR. Vaihtoehtoinen lauseke Ohmin laille on I = V/R.
Virta kaasuissa ja nesteissä koostuu yleensä positiivisten ionien virtauksesta yhteen suuntaan yhdessä negatiivisten ionien virtauksen kanssa vastakkaiseen suuntaan. Virran kokonaisvaikutuksen käsittelemiseksi sen suunnaksi otetaan yleensä positiivisen varauksen kantajan suunta. Vastakkaiseen suuntaan kulkeva negatiivisen varauksen virta vastaa tavanomaiseen suuntaan kulkevaa samansuuruista positiivista varausta, ja se on sisällytettävä kokonaisvirtaan. Puolijohteissa virta koostuu reikien liikkeestä tavanomaisessa suunnassa ja elektronien liikkeestä vastakkaisessa suunnassa.
On olemassa monenlaisia muitakin virtoja, kuten protonien, positronien tai hiukkaskiihdyttimissä olevien varattujen pionien ja myonien säteet.
Sähkövirta synnyttää siihen liittyvän magneettikentän, kuten sähkömagneeteissa. Kun sähkövirta kulkee ulkoisessa magneettikentässä, siihen kohdistuu magneettinen voima, kuten sähkömoottoreissa. Sähkövirran johtimessa aiheuttama lämpöhäviö eli hukkaenergia on verrannollinen virran neliöön.
Sähkövirran yleinen yksikkö on ampeeri, joka määritellään yhden coulombin varauksen virraksi sekunnissa eli 6,2 × 1018 elektronia sekunnissa. Sähkövirran senttimetri-gramma-sekunnin yksikkö on sähköstaattisen varauksen yksikkö (esu) sekunnissa. Yksi ampeeri vastaa 3 × 109 esu:ta sekunnissa.
Kaupalliset sähköjohdot antavat tyypilliseen kotiin käyttöön noin 100 ampeeria. 60 watin hehkulamppu vetää virtaa noin 0,5 ampeeria ja yhden huoneen ilmastointilaite noin 15 ampeeria. (Lisätietoja sähkövirrasta on kohdassa sähkö: Tasasähkö ja sähkö: Vaihtuvat sähkövirrat.)