Romurenkaiden kierrätyksen tie edessä

Grant Milliron, Milliron Recyclingin omistaja ja toimitusjohtaja, Mansfield, Ohio

Kuva: Vicki Blayney

Grant Milliron sanoo, ettei hän usko onneen, ainoastaan siunauksiin. Vaikka ohiolaisen Mansfieldissä sijaitsevan Milliron Recyclingin omistaja ja toimitusjohtaja on uhkapelannut 42 hehtaarin kokoisen romuttamon uusien laitteiden asennuksilla, nämä investoinnit ovat olleet hyvin tutkittuja, ja useimmiten ne ovat tuottaneet tulosta yritykselle, jolla on 64-vuotinen historia.

Milliron on alusta alkaen ottanut laskelmoituja riskejä ja tehnyt kovaa työtä menestyvän yrityksen pyörittämiseksi.

Autopelastuksesta …

Milliron Recyclingin historia juontaa juurensa helmikuuhun 1954, jolloin Milliron oli juuri vajaa 19-vuotias. (Hän on nyt 83-vuotias.) Hänen isänsä William Grant Milliron osallistui hänen kanssaan uuteen liiketoimintaan ja antoi hänelle 500 dollaria. Milliron yhdisti rahat 500 dollariin, jotka hän oli säästänyt, ja osti 12 autoa ja vuoden 1936 Ford-kuorma-auton, jossa oli käsivinssi, ja avasi Milliron Auto Parts -nimisen autopelastusliikkeen yhden hehtaarin suuruisella tontilla, jonka hän vuokrasi Mansfieldissä.

Kolmen vuoden ajan Milliron työskenteli öisin ja viikonloppuisin tässä yrityksessä sen lisäksi, että hän työskenteli kokopäiväisesti terästehtaalla. Vuonna 1957 hänen isänsä tuli siihen tulokseen, että heidän uusi yrityksensä ei ehkä pärjäisi, ja päätti muuttaa takaisin Kaliforniaan, Milliron kertoo. Silloin Milliron sanoo päättäneensä lopettaa kokopäivätyönsä terästehtaalla ja panostaa kaikki voimansa aloittelevan yrityksen menestykseen.

”Työskentelin seitsemän päivää viikossa seitsemän vuoden ajan”, hän sanoo. ”Sijoitin kaiken myynnin takaisin varastoon.”

Yritys kasvoi orgaanisesti vuoteen 1974 asti, jolloin energiakriisi muutti liiketoiminnan dynamiikkaa ”yhdessä yössä”, Milliron sanoo, kun ihmiset vähensivät ajotapojaan ja moottoreiden myynti väheni.

Milliron Recycling valmistautuu Metson EtaRip-esisilppurin asennukseen.

Kuva: Vicki Blayney

… romunkäsittelyyn

Milliron kertoo, että automyynnin laskiessa 1970-luvun puolivälissä hän tiesi, että hänen oli monipuolistettava toimintaansa. Hän osti 60-jalkaisen vaa’an, saksin ja hydraulisen paalaimen ja ryhtyi romubisnekseen. Aloittaessaan hän pystyi käsittelemään 20 tonnia päivässä. Vuoteen 1999 mennessä Milliron Recycling oli hankkinut Harris 2229 -paalaimen, joka pystyi käsittelemään 40 tonnia tunnissa, hän kertoo.

Vuonna 2000 Milliron päätti lisätä autosilppurin, jonka valmistaa Texas Shredder, San Antonio, jonka suomalainen Metso on sittemmin ostanut. Yhtiöltä kesti kaksi ja puoli vuotta saada silppurille tarvittava ilmalupa, ja sen jälkeen Millironin piti ratkaista kaavoitusongelmat, minkä vuoksi silppuri otettiin käyttöön vasta vuonna 2004.

”Liiketoimintamallimme pyörii silppuritoiminnan ympärillä”, hän sanoo. ”Emme pyri aggressiivisesti käsittelemättömään P&S-materiaaliin (levyt ja rakenteet). Olemme tehneet suuria investointeja maanpäälliseen louhintaan.”

Milliron sanoo harkinneensa syöttöpihojen lisäämistä, mutta päätti olla menemättä sitä tietä. ”Katselin kahta paikkaa, mutta hyvä Jumala esti minua ostamasta.”

Milliron Recycling ostaa suuren osan silppurin raaka-aineesta Ohiosta, mutta yritys hankkii materiaalia myös niinkin kaukaa kuin itärannikolta, hän sanoo. Se ostaa noin 30 000 tonnia kuukaudessa pelkästään silppurin raaka-aineena. ”Meillä on suuri kone, jolla on suuri ruokahalu”, Milliron sanoo yrityksen 6 000-hevosvoimaisesta silppurista, joka on varustettu 98-104-roottorilla. ”Meiltä kesti kauan päästä tähän volyymiin”, hän lisää. ”Olemme nyt suunnilleen pisteessä, jossa olemme parhaimmillamme.”

Milliron Recycling pyrkii Millironin mukaan monipuolistamaan myös kuluttaja-asiakkaita, joihin kuuluu vienti- ja kotimaisia kuluttajia sen käsittelemälle värimetalliromulle. ”Ennen kuin meillä oli tällainen välienselvittely tullimaksujen kanssa, yritimme jakaa sen 50/50”, hän sanoo vienti- ja kotimarkkinamyynnistä. Millironin mukaan kaikki markkinat ovat yritykselle avoinna, kun se valmistaa laatutuotteita.

Yhtiö on vuodesta 2010 lähtien tuottanut twitchiä zorban sijaan. Tämä uunivalmis silputtu alumiinituote syntyy jatkojalostamalla zorbaa Millironin kuiva-aineerotuslaitoksen kautta.

Milliron sanoo, että hänen yrityksensä on pystynyt tuottamaan twitchiä, joka täyttää Kiinan vaatimukset, sillä syyskuusta lähtien viisi merkittävää hankintaa on läpäissyt China Certification and Inspection Group (CCIC) -ryhmän (Kiina sertifiointi- ja tarkastusryhmä) kautta ”ongelmitta”. Viime aikoina yritys on ottanut vastaan tilauksia 20:stä muusta kuormasta.

Kiinan romun tuontipolitiikan aiheuttamista häiriöistä ei-rautametallien romulle hän sanoo: ”Se vie jonkin aikaa, mutta romu löytää jostain kodin ja johonkin hintaan”. Uskon siihen edelleen.”

Osa näistä kodeista voi olla kehittyvillä markkinoilla, Milliron sanoo ja lisää: ”Saatat tarvita kymmenen asiakasta yhden sijasta.”

Hän sanoo uskovansa, että Kiinan hallitus on oikeassa puuttuessaan kyseenalaiseen romun tuontiin; hän kuitenkin lisää: ”He menivät liian pitkälle ja liian nopeasti. Kaikki maalattiin samalla pensselillä.”

Yhtiön rautaromu myydään kotimaassa, lähinnä Ohiossa, Milliron sanoo. Milliron Recycling toimittaa tätä materiaalia yleensä viidelle tai kuudelle tehtaalle kuukaudessa.

Milliron on pitänyt yllä perinnettä, jonka hän aloitti entisellä autonosien kierrätysyrityksellään, investoimalla Milliron Recyclingiin uudelleen.

Kuva: Vicki Blayney

Jatkuvat investoinnit

Milliron sanoo rakastavansa laitteita ja käytännönläheistä liiketoimintaa. ”Hoidan liiketoimintaani kävelemällä pihan läpi ja katsomalla jokaisen tuottamamme tuotteen jokaista kasaa varmistaakseni, että se on valmis myytäväksi. Minua voisi kutsua laatutarkastajaksi.”

Hän sanoo sanovansa työntekijöilleen usein: ”Laatu, jota teemme tänään, takaa tulomme huomenna.”

Näillä kävelyillä Milliron kiinnittää huomiota myös muihin yksityiskohtiin, kuten siihen, kuinka monta nosturipuomia liikkuu. ”Yksityiskohdat tekevät sinusta menestyjän.”

Uudet laiteinvestoinnit, joita hän suunnittelee Milliron Recyclingille, ovat saaneet hänet nykyään olemaan toimistossaan useammin kuin hän haluaisi. Mutta se tarkoittaa, että hän saa pian käyttöönsä uusia laitteita, joiden vivahteet hän pääsee oppimaan, mukaan lukien Metson EtaRip-esisilppuri. Milliron Recycling on ensimmäinen yhdysvaltalainen silppurilaitos, joka asentaa tämän Metson tekniikan. Tätä laitetta ei asenneta yrityksen automaattisilppurin yhteyteen. Hän sanoo, että se olisi ollut ihanteellista, mutta telakan pohjaratkaisu ei mahdollista sitä.

Millironin mukaan esisilppuri on houkutteleva lisä monesta syystä. ”Ostamme paljon materiaalia kaukaa.” Tämä materiaali on usein tukkipuuta, jotta kuljetus olisi edullisempaa, ja hänen mukaansa yritys ei koskaan tiedä, mitä tukkien sisällä saattaa piillä. ”Jotkut ovat myös erittäin tiheitä, kuten kakkosnippu”, hän sanoo.

Yhtiö käytti läpi kaksi silppurin vetoakselia vuodessa, koska näissä tukeissa piileskeli raskaita aineita. Myös silppurilaatikko kärsi pahoja vaurioita, hän sanoo.

EtaRip pysähtyy automaattisesti, kun se kohtaa silppuamatonta materiaalia, mikä antaa Milliron Recyclingin työntekijöille mahdollisuuden ottaa nämä materiaalit talteen ennen kuin ne voivat vahingoittaa laitetta.

Milliron Recycling saattaa myös nähdä energiansäästöjä esisilppurin avulla. Automaattisilppurin läpi käsiteltäessä tiheät tukit voivat aiheuttaa virtapiikkejä. ”Kun ajetaan pienempiä paketteja”, hän sanoo, ”virtapiikkejä ei synny”.

Esisilppurin lisäksi Milliron Recycling investoi lisälangan pilkkomislaitteisiin, jotta se voi käsitellä automaattisilppurissa syntyvää lankaa. Järjestelmään tulee kaksi silppuria, joista ruostumaton teräs poistetaan ensimmäisen silppurin jälkeen, Milliron kertoo. Yhtiö on ostanut ensimmäisen silppurin American Pulverizerilta, St. Louisista, mutta hän sanoo tutkivansa vielä toista silppuria ja sen komponentteja. Kun hän on saanut tämän asennuksen valmiiksi ja järjestelmän käyntiin, minkä pitäisi tapahtua kuuden kuukauden kuluessa, Milliron sanoo: ”Saatamme jopa päätyä kuparihakkeeseen nro 1.”

Nämä investoinnit ovat viimeisimmät sarjassa, jonka yritys on tehnyt jalostusvalmiuksiinsa viime vuosikymmenen aikana.

Milliron Recycling asensi alkuperäisen ei-rautametallien talteenottojärjestelmänsä, joka sisältää pyörrevirtaerottimet ja anturilajittelutekniikan, samaan aikaan kuin silppurinsa vuonna 2004. Vuonna 2009 yritys lisäsi kuivamateriaalilaitoksen, joka on varustettu röntgen- ja optisella lajittelutekniikalla, jonka toimitti Steinert and Wendt Corp., Buffalo, New York. Seuraava merkittävä uudistus otettiin käyttöön vuonna 2013, ja siihen liittyi ICW:n (eristetyn kuparilangan) talteenottolaitos, jossa on italialaisen SGM Magneticsin laitteita.

Vuoden 2016 lopulla Milliron Recycling otti käyttöön Best Process Solutionsin (BPS), Brunswick, Ohio, RecoverMax Fines Process -järjestelmän, joka on suunniteltu ottamaan talteen yli 1 millimetrin kokoisia metallikappaleita autosilppurijätteen (ASR) hienoaineksesta.

Prosessin sydän on BPS:n RecoverMax Separator, jonka väitetään erottelevan metallin lasista ja kivistä yli 98 prosentin puhtaudella. Viimeisessä vaiheessa erotetaan runsaasti kuparia sisältävä zorba yli 90-prosenttiseksi kupari- ja jalometallifraktioksi, joka myydään yhtiön mukaan jalostusasteen tuotteena.

Laitoksessa on ennen BPS-järjestelmää primäärijärjestelmä, johon kuuluu suuri trommelikaasukuivain ASR-sakkojen kosteuspitoisuuden vähentämiseksi. Millironin mukaan kaasukuivain on kriittinen järjestelmän toisen osan moitteettoman toiminnan kannalta.

”Meillä oli paljon seisokkeja kuivaimen kanssa, ja se piti rakentaa uudelleen”, hän sanoo. ”Nykyään se toimii hienosti.”

BPS-järjestelmän asennuksen aikaan Milliron kertoi Recycling Todaylle: ”Yritimme parhaan kykymme mukaan arvioida, mikä oli paras hankinta parhaan talteenoton saamiseksi; teimme due diligence -tarkastuksen. Haluamme tehdä kotiläksyt jokaisesta järjestelmästä, jonka aiomme ostaa. On tehtävä huolellinen arviointi ennen kuin sitoutuu tällaisiin rahasummiin.”

Muutakin on tulossa

Ikäänsä huomioon ottaen voisi ajatella, että Millironilla on mielessä eläkkeelle jääminen, mutta hän sanoo, ettei hänellä ole suunnitelmia hidastaa tahtiaan lähiaikoina. ”Nautin edelleen liiketoiminnasta; tykkään tulla töihin”, hän sanoo. ”Jos jatkaisin, siirtyisin toiseen yritykseen. En istuisi sohvalla.”

Ainoa asia, joka voisi muuttaa hänen mieltään, olisi, jos hänen käyttöpäällikkönsä George Will päättäisi lähteä. ”Ei ole mitään, mitä hän ei voisi tehdä”, Milliron sanoo Willistä. ”Ilman Georgea jäisin luultavasti huomenna eläkkeelle. Kuten minäkin, hän tulee joka päivä töihin, koska hän pitää siitä, mitä tekee.”

Milliron kiittelee yrityksensä menestystä myös vanhimman poikansa, Grant Milliron Jr:n, tuttavallisemmin J.R., panoksella. Hän on ollut yrityksessä 37 vuotta ja tehnyt sinä aikana useita eri töitä. Nykyään hän hoitaa autosilppuria. ”Hän on elintärkeä voimavara, koska hän tulee töihin joka päivä, aivan kuten isänsäkin.”

Millironin vävy Jeff DeVito, joka toimii varatoimitusjohtajana, hoitaa suuren osan siitä, mitä Milliron kuvailee ”ruumiilliseksi työksi”, johon kuuluu palkkaaminen.

Miljoona osa hänen yrityksensä menestyksestä johtuu työntekijöiden omistautumisesta ja kovasta työstä, Milliron sanoo ja lisää: ”Sinulla voi olla maailman parhaat laitteet, mutta sinulla on silti oltava hyvät ihmiset, jotka tekevät sinusta menestyvän.” Monet yrityksen työntekijät ovat ristiinkoulutettuja ja pystyvät suorittamaan erilaisia tehtäviä.

Ennemmin kuin eläkkeelle jäämistä Milliron miettii yrityksen fyysistä laajentamista. Esisilppurin ja lankahakkuulinjan asennukset rasittavat Milliron Recyclingin nykyisiä tiloja siinä määrin, että Milliron sanoo joutuvansa joko lisäämään maata tai ostamaan uuden laitoksen. Hän sanoo löytäneensä täydellisen rakennuksen 20 minuutin matkan päässä yrityksen pihalta, mutta hän epäröi ostoa, koska se vaikeuttaa käytännön työtä.

”En halua ajaa toiseen laitokseen tai saada ihmisiä työskentelemään muualla”, hän sanoo. ”Se on yksi vaikeimmista päätöksistä, joita olen koskaan tehnyt.”

Nykymarkkinat vaativat todennäköisesti lisää vaikeita päätöksiä, kun ne haastavat romunjalostajia. Milliron kuitenkin katsoo näitä haasteita mieluummin mahdollisuuksina olla tehokkaampi ja tuottaa laadukkaampia tuotteita laiteinnovaatioiden avulla.

Hän sanoo: ”Etsin aina mahdollisuuksia”, vaikka Milliron lisääkin, että se ei välttämättä tarkoita mahdollisuutta tehdä rahaa. ”Joskus se on tilaisuus tehdä jotain jonkun toisen hyväksi ja oppia uusia asioita. Jokaisen päivän pitäisi olla uusi tilaisuus.”

Tekijä on Recycling Today -lehden päätoimittaja ja hänet tavoittaa osoitteesta [email protected].

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.