Riemukaari Pariisi HISTORIA
Napoleon I:llä oli kunnianhimoinen tavoite tehdä valtakuntansa pääkaupungista maailman kaunein kaupunki. Helmikuun 17. päivänä 1806 vahvistettiin suunnitelmat ”Suuren armeijan kunnialle omistetusta pylväästä” (nykyinen Place Vendomen pylväs), ja helmikuun 18. päivänä keisarillinen asetus antoi luvan Pantheonin valmistumiseen ja ”voitonkaaren pystyttämiseen bulevardin sisääntulon kohdalle entisen Bastilian vankilan paikalle siten, että saapuessaan Saint-Antoinen kaupunginosaan kulkisi tämän ”voitonkaaren” läpi”.
Maaliskuussa 1806 arkkitehti Jean-Francois-Therese Chalgrin sai tehtäväkseen etsiä kaarelle paras mahdollinen paikka. Hän tutki useita eri vaihtoehtoja, ja 9. toukokuuta Napoleon suostui paikkaan: Place de l’Etoile. (1)
11. toukokuuta 1806 hanke annettiin luotetuille arkkitehdeille Chalgrinille ja Jean-Arnaud Raymondille. Ja 15. elokuuta 1806 ensimmäinen kivi laskettiin Napoleonin syntymäpäivänä. Useat tunnetuimmat arkkitehdit, joihin kuuluivat Antoine-Chrysostome Quatremere de Quincy, Charles Percier, Alexandre-Theodore Brongniart ja Pierre-Francois-Leonard Fontaine, keisari Napoleon I:n ensimmäinen arkkitehti, antoivat lausuntonsa hankkeesta.
Pelkästään perustusten laatimiseen kului yli kaksi vuotta, ja Chalgrinilla oli odottamaton onni Napoleonin ja Itävallan arkkiherttuatar Marie Louise von Habsburgin avioliiton myötä vuonna 1810, jolloin hän sai nähdä piirustustensa toteutuvan. Kaaren puusta ja maalatusta kankaasta tehty jäljennös rakennettiin samalla tavalla kuin se oli tarkoitus rakentaa. Tämä juhlakaari antoi Chalgrinille mahdollisuuden tehdä viime hetken muutoksia nähtyään, miltä se näyttäisi.
Työn otti hoitaakseen Louis-Robert Goust (Chalgrinin entinen oppilas), kun arkkitehti ja suunnittelija Jean Chalgrin kuoli vuonna 1811. Valitettavasti rakennustyöt keskeytettiin huhtikuussa 1814 keisarillisen tappion ja hyökkäyksen jälkeen.
19. elokuuta 1824 arkkitehti Jean-Nicolas Huyot sai tehtäväkseen muuttaa Chalgrinin suunnitelmia. Huyot oli hiljattain palannut laajalta ulkomailta antiikin jäännösten tutkimisesta. Huyot ehdotti suuria muutoksia, joita pidettiin sekä riskialttiina että kohtuuttomina. Kaarle X määräsi 12. toukokuuta 1825, että Chalgrinin suunnitelmat oli saatettava loppuun, ja 16. joulukuuta samana vuonna sisäministeri erotti Huyot’n virastaan, koska hän ei ollut noudattanut määräyksiä.
Tammikuussa 1828 Huyot hyötyi Villelen ministeriön kaatumisesta ja astui jälleen virkaansa. Huyot erotettaisiin jälleen ja lopullisesti tehtävästä 20. heinäkuuta 1832, ja hänen tilalleen tulisi Guillaume-Abel Blouet, joka huolehtisi kaaren valmistumisesta vuonna 1836. (2)
Antiikin roomalaisen arkkitehtuurin uusklassisessa versiossa oleva Astylar-malli on Jean Chalgrinin. Ranskan tärkeimmät akateemiset kuvanveistäjät ovat edustettuina Riemukaaren veistoksessa: Cortot, Rude, Étex, Pradier ja Lemaire. Tärkeimpiä veistoksia käsitellään itsenäisinä pokaaleina, jotka on kiinnitetty valtaviin muurattuihin massoihin. Rauhan neljä veistosryhmää ovat molemmat Antoine Etexin tekemiä.
Niistä tunnetuin, Vapaaehtoisten lähtö, jota yleisesti kutsutaan nimellä La Marseillaise, on Francois Ruden tekemä. Viimeksi mainitun veistosryhmän allegorisen, kansaansa kutsuvan Ranskan kuvauksen kasvoja käytettiin Ranskan marsalkan seitsemän tähden arvon vyönsolkena. Runsaasti veistettyjen sotilaiden friisin yläpuolella ullakolla on 30 kilpeä, joihin on kaiverrettu tärkeimpien vallankumouksellisten ja Napoleonin sotilasvoittojen nimet.
Muistomerkin sisäseinissä on lueteltu 558 ranskalaisen kenraalin nimet, ja taistelussa kuolleiden nimet on alleviivattu. Myös neljän tukipylvään lyhyemmille sivuille on kaiverrettu Napoleonin sotien tärkeimpien taistelujen nimet. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu taisteluita, jotka käytiin Napoleonin Elbasta lähdön ja Waterloon lopullisen tappion välisenä aikana. Tasavallan Marseillaise-reliefissä kantama miekka katkesi ilmeisesti Verdunin taistelun alkamispäivänä vuonna 1916.
Kaaren alla lepää ensimmäisen maailmansodan Tuntemattoman sotilaan hauta. Ranska otti idean Ison-Britannian Westminster Abbeyssa sijaitsevasta Tuntemattoman soturin haudasta. Alun perin Tuntemattoman sotilaan jäännökset päätettiin 12. marraskuuta 1919 haudata Pantheoniin, mutta julkinen kirjekirjekampanja johti siihen, että hänet päätettiin haudata sen sijaan Kaaren alle. Se aloitettiin välirauhanpäivänä 1920, ja se on ensimmäinen ikuinen liekki, joka syttyi Länsi-Euroopassa sen jälkeen, kun Vestanttineitsyiden tuli sammutettiin vuonna 391, ja se palaa niiden kuolleiden muistoksi, joita ei koskaan tunnistettu sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Arkku asetettiin kaaren ensimmäisen kerroksen kappeliin 10. marraskuuta 1920 ja viimeiselle leposijalleen 28. tammikuuta 1921. Yläpuolella olevassa laatassa on kaiverrus ”Tässä lepää ranskalainen sotilas, joka kuoli isänmaansa puolesta 1914-1918”.
Joka vuosi 11. marraskuuta järjestetään seremonia Ranskan ja Saksan välillä vuonna 1918 allekirjoitetun aselevon vuosipäivän kunniaksi. Monet kuuluisat voitonmarssit ovat kulkeneet Riemukaaren ohi, muun muassa saksalaisten marssi vuonna 1871, ranskalaisten marssi vuonna 1918, saksalaisten marssi jälleen vuonna 1940 sekä ranskalaisten ja liittoutuneiden marssi vuosina 1944 ja 1945.
Artikkeliosastollamme julkaistaan säännöllisesti artikkeleita, joissa on ainutlaatuisia näkemyksiä Pariisin Riemukaaren suunnittelusta, rakentamisesta ja historiasta.