Republic
That form of government in which the administration of affairs is open to all the citizens. Poliittinen yksikkö tai ”valtio”, joka on riippumaton hallintomuodostaan.
Sana tasavalta, joka on johdettu latinankielisestä sanasta res publica eli ”julkinen asia”, viittaa hallitusmuotoon, jossa kansalaiset hoitavat asioitaan pikemminkin omaksi hyödykseen kuin hallitsijan hyödyksi. Historiallisesti tasavallat eivät kuitenkaan ole aina olleet luonteeltaan demokraattisia. Esimerkiksi muinaista Venetsian tasavaltaa hallitsi aristokraattinen eliitti.
Yhdysvaltojen historiallisessa perinteessä usko tasavaltalaisuuteen muokkasi Yhdysvaltain vallankumousta ja perustuslakia. Ennen vallankumousta johtajat kehittivät monia poliittisia teorioita perustellakseen itsenäisyyttä Isosta-Britanniasta. Thomas Paine vaati kirjassaan Common Sense (1776) siirtokunnille edustuksellista hallitusta ja kirjallista perustuslakia. Paine torjui monarkian oikeutuksen osallistua hallitukseen. Tämä hyökkäys kuningasta vastaan toistui seuraavana vuonna itsenäisyysjulistuksessa, jossa Thomas Jefferson ehdotti, että siirtolaiset hylkäisivät monarkian ja ryhtyisivät tasavallan kansalaisiksi. Yhdysvaltain perustuslain laatijoiden tarkoituksena oli luoda tasavaltainen hallitus. IV artiklan 4 §:ssä sanotaan: ”Yhdysvaltojen on taattava jokaiselle tämän unionin osavaltiolle tasavaltainen hallitusmuoto….”. Vaikka kieli oli epämääräistä, perustuslain laatijoiden tarkoituksena oli selvästi estää joko monarkian tai perinnöllisen aristokratian nousu valtaan. I artiklan 9 §:ssä sanotaan, että ”Yhdysvallat ei saa myöntää mitään aatelisarvonimeä”, ja useimmissa osavaltioiden perustuslaeissa on samankaltaisia määräyksiä.
Tasavaltalaisen hallitusmuodon takaamisella haluttiin tarjota kansallinen lääke osavaltioiden hallituksia uhkaaviin sisäisiin kapinoihin ja estää monarkian nousu, josta tuolloin puhuttiin jonkin verran.
James Madison, joka kirjoitti monia The Federalist Papers -teokseen (The Federalist Papers, 1787-88) sisältyvistä esseistä, esitti kehittyneen käsityksen tasavaltalaisesta hallituksesta. Hän selitti numerossa 10, että tasavalta on erotettava demokratiasta. Kahdeksannellatoista vuosisadalla termi ”demokratia” tarkoitti sitä, mitä nykyään kutsutaan puhtaaksi tai suoraksi demokratiaksi, jossa lainsäädännöstä päättää kansalaisten primäärikokous, jollainen oli käytössä useissa Sveitsin maaseutukantoneissa ja Uuden-Englannin kaupungeissa. Puhtaassa demokratiassa, väitti Madison, enemmistöä ei valvota heikomman puolueen tai yksilöiden suojelemiseksi, ja siksi tällaiset demokratiat ”ovat aina olleet myllerryksen ja riitojen näyttämöitä”, joissa henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja omaisuuteen liittyvät oikeudet ovat aina vaarassa.
Tasavallalla Madison tarkoitti järjestelmää, jossa kansalaiset valitsevat kansanedustajat käyttämään hallitusvaltaa. The Federalist Papers -kirjan numerossa 39 hän palasi tähän aiheeseen sanomalla, että tasavalta ”on hallitus, joka saa kaikki valtansa suoraan tai epäsuorasti suurelta kansanjoukolta ja jota hallinnoivat henkilöt, jotka hoitavat virkaansa mielihyvin, määräajaksi tai hyvien käytöstapojen aikana”. Yleisesti ottaen sellaiset johtajat kuin Madison ja John Adams uskoivat, että tasavaltalaisuus perustuu tasapainoisen perustuslain perustalle, johon kuuluu vallanjako ja keskinäinen valvonta.
Tasavaltalainen hallitusmuoto on pysynyt vakiona Yhdysvaltain politiikassa. Osavaltioiden perustuslait noudattavat liittovaltion perustuslakia vallanjaossa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan kesken. Samoin osavaltiot ovat ottaneet käyttöön eri tarkastukset ja tasapainot, joita on olemassa näiden kolmen hallinnonhaaran välillä, mukaan lukien toimeenpanovallan veto-oikeus ja oikeudellinen valvonta.
Yhdysvaltion korkein oikeus on pysytellyt erossa kiistoista, joissa on kyse siitä, onko osavaltion hallitus luonteeltaan tasavaltainen. Esimerkiksi asiassa Pacific States Telephone and Telegraph Co. v. Oregon, 223 U.S. 118, 32 S. Ct. 224, 56 L. Ed. 377 (1912), tuomioistuin kieltäytyi päättämästä, oliko osavaltion lainsäädäntö aloitteella ja kansanäänestyksellä (lainsäädäntö, jonka kansa hyväksyy suoraan äänestämällä) ristiriidassa tasavaltalaisuuden kanssa. Tuomioistuin kieltäytyi antamasta päätöstä, koska se katsoi tämän kysymyksen olevan poliittinen kysymys, joka ei kuulu sen toimivaltaan. Nyt on vakiintuneesti todettu, että on kongressin ja presidentin, ei tuomioistuinten, asia päättää, onko osavaltion hallitus luonteeltaan tasavaltainen.